Muistokirjoitus: Kaija Lyyti Keskinen 1926–2014

Holjan tyttö palasi kotiin

Keskisen Kaija o.s. Lehtinen pääsi Taivaan Isän syliin 23.5.2014. Hän oli syntynyt 4.7.1926, kuollessaan 87-vuotias. Kaijan synnyinkoti sijaitsi Luopioisissa Holjan sillan tuntumassa kauniin Kukkia-järven rannalla. Hän oli Alma ja August Lehtisen 11-lapsisen sisarussarjan nuorimmainen.

Koulun jälkeen ensimmäinen työpaikka oli Päivärinnan turkismuokkaamossa. Tarkka ja hoksaavainen nuori nainen kiinnitti työnantajan huomion, ja hänelle tarjoutui mahdollisuus lähteä Helsinkiin töihin. Äiti ei kuitenkaan päästänyt, vaan halusi pitää yhden lapsensa lähellä itseään, kun muut olivat jo muuttaneet muualle. Sittemmin 1940-luvulla hän oli töissä Holjan sahalla kuten äitinsäkin. Ensin tehtävänä oli pilkkeiden tekoa, myöhemmin myllytullin laskemista ja lähetyslistojen kirjoittamista lähettämössä. Kun kunta haki toimistoapulaista, kehotti tuttu kunnanvaltuutettu Kaijaa hakemaan paikkaa. Niin hänestä tuli kunnantoimiston kanslisti vuonna 1952. Hän palveli kuntaa ja kuntalaisia muun muassa veroasiamiehenä ja ehti 37 vuoden aikana omien sanojensa mukaan hoitaa ainakin sijaisena kaikkia muita viraston tehtäviä paitsi kunnanjohtajan töitä. Ansiotyönsä ohessa Kaija piti 1960-luvulla kymmenkunta vuotta tekstiili- ja kemikaliokauppaa kirkolla työllistäen myyjänä perheen ulkopuolisen henkilön. Hän jäi kunnalta eläkkeelle vuonna 1989.

Luopioinen oli Kaijalle koko elämänsä ajan rakkain paikka. Kun puolisokin löytyi läheltä, koti perustettiin kirkonkylälle, ensin Peltolaan ja sittemmin Tonttilaan. Jo varhaisnuoruudestaan lähtien Kaija osallistui pitäjän erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaan. Hän oli muun muassa VPK:n Holjan sammutusjaoston huvitoimikunnan jäsenenä, lauloi kirkkokuorossa yli kolmen vuosikymmenen ajan, näytteli näytelmäseura Lyhdyssä ja harrasti posliininmaalausta kansalaisopistossa.

Kaijalla oli sydämen sivistystä ja hän hallitsi arkipäivän diplomatian ja huumorin. Hänellä oli voimavaroja huolehtia muista ihmisistä, olla aidosti kiinnostunut heidän voinnistaan ja kuulumisistaan. Hän piti lujasti omiensa puolia. Hankalissakin tilanteissa hän osasi hienovaraisesti asettaa sanansa oikein loukkaamatta ketään.

Hän oli eri puolille maata muuttaneiden sisarustensa ja heidän perheidensä yhdysside kotipaikkaan ja toisiinsa. Kaijan kodin ovet Luopioisissa olivat aina avoinna sukulaisille, kunnes käytännön syyt puolsivat muuttoa Tampereelle eläkepäivien ajaksi, palveluiden ja huolettoman kerrostaloasumisen pariin. Jalo-puolison kuoleman jälkeen vuodesta 1999 alkaen Kaija asui kahdestaan tyttärensä Päivin kanssa toinen toisistaan huolta pitäen ja Eetu-kissan touhuilusta nauttien. Päivin, ainoan lapsensa, viimekesäisen kuoleman jälkeen Kaijankin terveys alkoi heikentyä.

Juuristaan ja kotiseudustaan Kaija oli aina ylpeä. Tampereella asuessaan hän kaipasi Luopioisiin, jonne hän palasikin aina kun mahdollista tuttuja paikkoja kulkien ja tarkkaillen. Luopioisiin hän palaa nytkin, perhehautaan puolisonsa ja tyttärensä vierelle ja lähelle monia edesmenneitä omaisiaan.

Kaija, kesän lapsi, seurasi loppuun asti tarkasti luonnon heräämistä. Sairasvuoteen viereen hän toivoi sini- ja valkovuokkoja sekä koivunoksia voidakseen vielä näin nähdä kesän ensi merkit. Kaupunkilaislapsena olen henkilökohtaisesti kiitollinen tädilleni maalla viettämistäni loma-ajoista ja saamistani elämisen eväistä.

Kirsti Svensk

Kirjoittaja on vainajan kummilapsi ja siskontytär

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?