Hyviä kuvia

Valokuva syntyy sattumalta

Luontokeskus Ormion valokuvauskilpailun voittanut Tuomas Toivari haluaa valokuvatessaan herättää mahdollisimman vähän huomiota – niin saadaan parhaat kuvat.

Kirvesmiehenä työskentelevä luopioislainen Tuomas Toivari, 32, on tehnyt vaikka mitä hyvän valokuvan eteen.

Toivarin ollessa veljensä kanssa Ruotsin Lapissa vaeltamassa ja kalastamassa, yhtäkkiä karun maiseman ylle levittäytyi täydellinen sateenkaari. Kalastusvälineet tiputettiin saman tien maahan ja lähdettiin juoksemaan kauemmas, korkeammalle, jotta maisema mahtuisi kokonaisuudessaan kuvaan.

– Kyllä se hyvä kuva muodostuu osittain siitä tilanteesta. Kuvan erikoislaatuisuus ei välttämättä aukea katsojalle, jos tämä ei tiedä mitä kuvattaessa on tapahtunut.

Parhaimmat kuvansa hän onkin ottanut aina vähän vahingossa. Viime talvena Toivari voitti Luontokeskus Ormion järjestämän luontokuvauskilpailun. Voittajakuvan nimeltään ”Kuovuvaistenkoski” Toivari otti jo 10 vuotta sitten.

Voittajakuvaa ottaessaan Toivarilla oli hankalat oltavat, sillä hän joutui makaamaan kosken päälle kaatuneella puulla. Kuvaustilanne oli pimeä ja kameran valotusaika pitkä. Toivari joutui varomaan liikkumista, jottei kuva heilahtaisi epähalutulla tavalla. Tilanteesta Toivari otti vain kolme ruutua, muttei voinut tietää lopputuloksesta.

─ Minulla oli fiilis, ettei tästä tullut mitään. Filmille kuvatessa kun lopputuloksen pääsi näkemään monesti vasta kuukausien päästä, Toivari kertoo.

Filmistä digiin

Valokuvaus on tunnetusti välineurheilua. Toivarin suurempi kamerareppu painaa 15 kiloa, joten sen ulkoiluttaminen käy jo pienimuotoisesta urheilusta. Pidemmille matkoille hän ottaa mukaansa kevyemmän varustelaukun.

Toivari tunnustautuu Nikon-mieheksi, mutta merkin valinta ei ollut kovin syvällinen prosessi. Kun ensimmäinen kamera oli Nikon, on myöhemmin hankitut kamerat ostettu samalta valmistajalta. Ollakseen hyvä, kameran ei tarvitse olla viimeisen päälle uusi, sanoo Toivari. Nykyisin hän kuvaa Nikonin D300 – rungolla, jota hänen mukaansa täytyisi päivittää, mutta se olisikin sitten vähän kalliimpi juttu.

Valokuvaamisesta Tuomas Toivari innostui työkaverinsa avulla. Nähdessään työkaverinsa ottamat kuvat samasta tilanteesta, Toivari ymmärsi tekniikan opettelun merkityksen.

Tänä päivänä valokuvaamisen opetteleminen on paljon helpompaa kuin filmille kuvattaessa.

─ Usein sai rustata ylös käytettyjä asetuksia, jotta myöhemmin osasi pähkäillä mihin suuntaan niitä säätäisi saadakseen paremman lopputuloksen. Kyllähän se vähän sieppasi kun kauan odotetut kuvat olivatkin kaikki tärähtäneitä tai muuten epäonnistuneita.

Nykyisin Toivari ei kuvaa filmille. Hän ei tuputa kuviaan kuvapalvelu Instagramiin tuhansien tuntemattomien nähtäväksi tai pidä valokuvausblogia. Hänelle kommentit ja vertaistuki eivät ole elinehto, vaikka toisinaan onkin mukavaa saada palautetta. Valokuvauskilpailuun Toivarin patisti tämän setä, joka tiesi sukulaispojansa harrastuksesta.

Abisko, Pohjois-Ruotsi.

Tarina tekniikkaa tärkeämpänä

Toivarin mukaan valokuvan hienous ei tule laitteista, vaan ajoituksesta. Esimerkiksi maisemakuvaa otettaessa parhaimmat kuvaushetket ovat aamulla tai illalla.

Ajoituksen ansioista Toivarin voittajakuvakin syntyi. Hyviä kuvia ei saa pakottamalla ja toisinaan on keskeytettävä ruohonleikkaaminen tilanteen tullessa kohdalle. Jos pakkaa kuvausvälineet mukaan ja lähtee erikseen ottamaan hienoja kuvia, ei välttämättä saa yhtään.

Toisinaan Toivari menee kojuun nukkumaan ja odottamaan aamuhetkeä, jolloin lintujen kuvaaminen on hienoimmillaan.

─ Joskus kyllä tuntuu hölmöltä herätä keskellä yötä ja kömpiä pois vällyjen välistä, mutta tiedän, että hyvän kuvan takia on oltava aikaisin liikenteessä. Olenhan sitä vähän hullun maineen saanut ja olen itsekin miettinyt, ettei tämä ihan järkevää ole.

Eläimet kuvan kohteena

Eniten Toivari nauttii eläinten ja luonnon kuvaamisesta. Eläinten kuvaaminen on tarkkaa mutta nopeatahtista puuhaa. Kameran asetukset on laitettava valmiiksi, sillä kun kettu hyppelee tai oravanpoikanen leikkii, ei tilannetta voi uusia. Maisemavalokuvaus puolestaan on rauhallisempaa ja säätöjä voi vaihdella paikan päällä.

Kun eläimet ovat kuvattavina, ne jatkavat touhujaan. Tuolloin kuvasta pääsee näkemään jotain aitoa, toisin kuin ihmisistä, jotka usein poseeraavat kameran edessä. Tilanteen aitous on menetetty.

Toivari on kokeillut henkilökuvausta sukulaistensa juhlissa, mutta ei ole ryhtynyt tekemään kuvauskeikkoja. Aiemmin hän ei ole osallistunut myöskään valokuvauskilpailuihin vaikka tarkoitus on ollut.

Ihmisten ja luonnon kuvaamisen hän on yhdistänyt kuvatessaan vaikkapa kalastusseuraa. Ne kuvat kuitenkin jäävät laadultaan toisarvoisiksi ja toimivat enemmänkin muistoina kuin valokuvauksellisina taideteoksina.

Vinkkejä ja uusia tuttavuuksia netistä

Vaikka Toivari ei kuvia Facebookin ulkopuolella jaakaan, on internet hänelle kuitenkin osa harrastusta. Nähtyään netissä hienoja kuvia, Toivari usein selvittää millä tavoin kuva on otettu. Valok­uvaamista voi oppia muilta ja Toivarilla onkin esikuvana luontokuvaaja Hannu Hautala.

─ Hannu Hautala on kuvaajana legendaarinen ja pidän häntä arvossa.

Voittamassaan valokuvauskilpailussa Toivari piti erityisesti Antti Seppälän kuvasta, joka sijoittui eliöstösarjassa ensimmäiseksi. Seppälän kuvassa on lihansyöjäkasvi kihokki lähikuvassa.

─ Makrokuvausta en ole paljoa vielä harrastanut, siksi tuo kuva jäi mieleeni, Toivari kertoo.

Onneksi valokuvaamisessa riittää kokeiltavaa moniksi vuosiksi eteenpäin.

 

 

Kesäinen Kurkisuo vuodelta 2013. Kuva on yhdistetty viidestä panoramakuvasta.

 

 

Kuka:

Tuomas Toivari, 32-vuotias, Kirvesmies, Luopioisista, Harrastevalokuvaaja, Kuvaa luontoa ja eläimiä

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?