Pyhä kolminaisuus

Ensi sunnuntaina vietämme jälleen pyhän kolminaisuuden päivää ja hiljennymme pohtimaan Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen mysteeriä. Sunnuntain Raamatun tekstit kaikki kertovat, kuinka Jumala on suuri ja ihmismielelle käsittämätön, eivätkä meistä viisaimmatkaan kykene ymmärtämään kaikkivaltiaan olemusta.

Tekstejä lukiessani ajatus kaukaisesta ja tavoittamattomasta Jumalasta tuntui jotenkin lohduttomalta. Mietin, että miten se mahtuu omaan Jumala-kuvaani. Virren sanoin Jeesuskin kuitenkin tuli meidän veljeksemme. Hän tuli ihmiseksi ja käsin kosketeltavaksi. Siinähän Jumala seisoi ihmisten keskellä.

Hetken aikaa asiaa pohdittuani ja rukoiltuani mieleeni heräsi ajatus; jospa kyse onkin perspektiivistä. Kuvitellaan vaikka pino valtavan kokoisia kiviä. Kivet ovat niin suuria, että niistä vain ensimmäinen mahtuu ihmisen näkökenttään. Jos siis pinon päälle lisätään kiviä, ei mikään ole ihmisen näkökulmasta muuttunut.

Edelleen näkökentässä on vain se sama kivi. Jumala, joka on ihmistä ja kaikkia rajoja suurempi, pystyy kuitenkin näkemään koko pinon. Hän kykenee laskemaan ne ja näkee kuinka korkea pino on. Samalla tavalla Jumalan suuruus voi olla käsittämätön. Luulemme näkevämme Jumalasta jotain, mutta jossain kohtaa huomaamme, ettemme kykene näkemään kaikkea. Silloin Jumala saattaa tuntua kaukaiselta ja käsittämättömältä. Jumala kuitenkin näkee kuinka lähellä hän on meitä ja näkee mitä ympärillämme tapahtuu. Hän näkee miten meistä tulee huolehtia.

Vaikka siis Jumala saattaa välillä tuntua kaukaiselta ja suurelta, saamme täysillä heittäytyä hänen hoitoonsa ja luottaa siihen, että Hän tietää tarkkaan missä mennään.

Kaikkivaltias taivaallinen Isä, Poika ja Pyhä Henki siunatkoon päivämme!

Henrik Pääkkönen
Kesäteologi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?