Isän, Pojan ja Pyhän Hengen viikkoa!

Olemme yltämässä tätä Pyhälle Kolminaisuudelle nimettyä viikkoa jo liki puoleen. Olisipa tiedossa, miten viikon nimeäjä on vaikuttamassa meidän eri tavoin kristittyjen elämässä voimana näinä päivinä. Tai jokainenhan me tunnistamme ainakin yhden vastauksen. Voimme nimittäin pysähtyä omalla kohdallamme ja kysyä itseltämme, miten me kurotamme päivittäin Jumalan puoleen. Jos emme kohta halua tutkailla laajemmin elämämme vaiheita, saatamme pysähtyä vain jonkin päivän iltahetkeen, kun olemme siirtymässä nukkumaan ja kysymme itseltämme, mitä on minun iltarukoukseni?

Saatamme sano akiitosta unen jo hivuttaessa lähelle Taivaanisälle kaikesta hyvästä ja elämää rakentavasta, josta olemme päässeet osalliseksi ja jossa olemme voineet olla Jumalan Pyhän Hengen varustamina myös mukana avustamassa. Mutta kohta on mielessämme monia omia virheitämme, joita nyt kadumme, ja joita haluamme vastaisuudessa välttää sekä pyydämme anteeksi.

Seurakunnassa nousee usein esille sanoma parannuksen armosta. Se on huikea iso asia, jota ei saisi koskaan suojella erilaisiin parannuksen käärepapereihin. Toki parannus on tapahtuma meissä , mutta armo on sitä, että se tavoittaa epäonnistuneen ja avaa Jumalan tarkoittaman ja valmistaman tien taas uudelle päivänmatkalle.

Seurakunnan jäsenten pyhyys ei merkitse synnittömyyttä. He ovat syntisiä, mutta Jeesukseen liitettyinä he eivät ole enää synnin vallassa.

Tätä armollisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen viitoittamaa reittiä on hyvä siirtyä iltaisin uneen ja siitä aikanaan uuteen päivään – samaa reittiä

arvelee kokemuksesta Esko Koskenvesa

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?