Lähes jokainen pitkäikäinen yhdistys potee Suomessa samaa oiretta: jäsenistö ukkoutuu ja akkautuu. Ikä ja sen tuoma kokemus on valttia tiettyyn rajaan saakka, mutta jossain vaiheessa kokemus kääntyy vääjäämättä urautumiseksi ja toiminnan hiipumiseksi. Vehkajärven nuorisoseuralaiset ovat ymmärtäneet ottaa mukaansa myös nuoria kun toiminta on vielä aktiivista. Seuran tämänvuotista hallitusta verestävät 16–vuotias Severi Puntala ja 19–vuotias Hanna Salkolahti. Jälkimmäinen on kolmannen polven nuorisoseuralainen, joten Mansikkajuhlat ja muut Vehkajärven tapahtumat on koluttu lapsesta saakka. Puntalan perhe muutti Vehkajärvelle vasta neljä vuotta sitten Sahalahdelta.
– Oikeastaan kaikki alkoi kesätyöstä kesäkahviossa ja talkoista Touhulan puffetissa, jolloin piirit tulivat tutummiksi, Puntala kertoo.
Nuorilla oli ideoita, ja heitä pyydettiin mukaan hallitukseen. Hanna Salkolahti tiivistää molempien tuntoja.
– Haluan tuoda seuraan jotain uutta ja kyseenalaistaa sitä, onko kaikkea pakko tehdä, koska ennenkin on tehty, Salkolahti toteaa.
– Kokeilemalla näkee, mikä toimii ja mikä ei, Puntala lisää.
Valtaa ja vastuuta järjestyi heti
12. heinäkuuta Vehkajärven nuorisoseura järjestää perhetapahtuman, jossa Salkolahti ja Puntala pääsevät testaamaan ideoitaan. Päivään mahtuu niin peräkonttikirppistä, mato-ongintaa kuin match show’kin. Viimemainitussa kyse on epävirallisesta koiranäyttelystä, johon voivat osallistua paperittomat ja sekarotuiset koirat.
– Enemmän kuin pelkkää koiraa – ja sitä, onko häntä juuri oikeanlaisella rusetilla – leikkimielisessä näyttelyssä arvioidaan koiran ja ohjaajan positiivista asennetta, Salkolahti selventää kilpailun luonnetta.
Salkolahti opiskelee Jämsässä ravilinjalla ja Puntala taas Tampereen Nekalassa autolinjalla. Niinpä nuoret ovat värvänneet mukaan kavereitaan ja tuttujaan Vehkajärven ulkopuolelta. Heille talkoilu kesätapahtumassa maaseudulla saattaa olla ainutlaatuinen kokemus. Vaikka Salkolahti on ”alkuasukas”, ja Puntala on jäänyt vaille sitä lapsuudenkokemusta, missä mummot ja vaarit raahaavat lastenlapsensa Mansikkapäivien urheilukilpailuihin, yksi asia heitä yhdistää vastustamattomasti. Molemmat ovat viimeisen päälle maaseutuelämän kannattajia.
– Kaikki hyvä ei todellakaan ole kaupungeissa. Eihän siellä ole mitään tekemistä, Puntala puuskahtaa ja Salkolahti nyökkää.
