Kutsu Jumalan valtakuntaan

Tulevaa Sunnuntaita miettiessäni muistelen tarinaa kivenhakkaajasta. Hän oli paikkaansa tyytymätön mies, joka halusi olla jotain muuta. Tarinassa Jumala päätti antaa kivenhakkaajalle opetuksen. Kivenhakkaaja omien toivomustensa mukaan muuttui ensin auringoksi, siitä pilveksi, josta joeksi, josta vuoreksi ja lopulta takaisin kivenhakkaajaksi. Kaikki toivomuksensa hän esitti siinä toivossa, että seuraava olisi edellistä mahtavampi ja parempi.

Tarina tuo aina hymyn huulilleni mielikuvituksellisuudellaan, mutta sillä on hyvä opetus. Se kertoo kuinka kaikilla meillä on paikkamme ja kuinka kaikki olemme yhdenvertaisia Jumalan edessä. Hän on kutsunut luokseen meistä jokaisen omana itsenämme. Hän ei todella välitä siitä, minkä merkkisissä vaatteissa kuljemme, mitä autoa ajamme, tai minkä laatuista näkkileipää syömme. Hän on katsonut kaikkien niiden rajojen yli mitä me olemme luoneet itsellemme ja toisillemme Jeesuksen ristintyössä.

Sunnuntain evankeliumin tekstissä Sakkeus, pieni ja halveksittu mies, sai vieraakseen Jeesuksen. Muut paikalla olleet halveksivat Jeesusta siitä, että hän meni syntisen miehen vieraaksi. Teollaan Jeesus kuitenkin opetti meille, että hän on tullut meitä jokaista täältä hakemaan.

Viimeisenä jää korviini kaikumaan virren sanat ”joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!”; toisinaan on hyvä päästää omaista ja toisten asettamista vaatimuksista irti, muistaa, että Isä pitää meistä kaikista huolen ja että joka päivälle on annettu ikuisen elämän toivo!

Henrik Pääkkönen
Kesäteologi
Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?