Lukija kysyy: Miksi kurjenpolvella on erivärisiä kukkia?
Tuomo vastaa: Tämä kysymys liittyy varmaankin juhannusviikon kukkaan, joka oli metsäkurjenpolvi. Silloin blogissani kerroin kasvin kukkien värin vaihtelevan lähes valkoisesta purppuranpunaiseen. Miksi näin on, onkin vaikeampi juttu selventää? Luonnossamme on harvoja kukkia, joiden väri vaihtelee näin paljon ilman, että siitä on yritetty tehdä virallisesti nimettyjä muotoja tai variaatioita. Moni sininen kukka löytyy myös valkeana, esimerkiksi kellokukat, mutta silloin ne on aina nimetty uudelleen. Metsäkurjenpolvella näin ei ole tehty. Kaikki värimuodot sijoitetaan saman taksonin alle, niin kuin sanotaan. Kukan väri liittyy jotenkin kasvualueeseen.
Se on todettu, että pohjoisessa kukat ovat vaaleampia kuin etelässä. Usein kasvualueiden rajat ovat jyrkkiä. Tosin sekakasvustojakin löytyy runsaasti. Aivan Lapin perukoilta löytyy vitivalkoisia kukkia, mutta niidenkin terälehtien suonet ovat värikkäitä eli kyseessä ei ole albiino.
Voisiko väri johtua valon määrästä? Toisaalta pölyttäjähyönteiset näkevät kukan aivan erivärisenä kuin me, koska ne näkevät myös ultraviolettivaloa. Niinpä niille eriväriset kukat saattavatkin olla samanvärisiä. En tiedä, onko tätä asiaa kukaan tutkinut. Me voimme nauttia tästä värileikistä ihan yhtenä luonnon kummallisuutena. Sama ilmiöhän on nähtävillä myös lupiinilla, mutta se muodostaa lähes aina kukan värin suhteen sekakasvustoja.
Lukija kysyy:Miten metsäpalo vaikuttaa kasvillisuuteen?
Tuomo vastaa: Tämä kysymys tuli vastaan Luonnonkukan päivän retkellä Padankoskella 15. kesäkuuta. Seisoimme kalliolla, jossa tuli oli päässyt nuotiosta karkuun nelisenkymmentä vuotta sitten. Enää tulipalon jälkiä ei näkynyt muualla kuin joidenkin paksujen puiden runkojen tyvellä. Jos tuli saadaan sammutettua ajoissa, eikä se ehdi polttaa kaikkea kasvillisuutta, on sillä oikeastaan tervehdyttävä vaikutus kasvistoon. Monivuotiset selviävät juurakkonsa avulla ja yksivuotiset siemenensä. Maaperä saa uutta voimaa tuhkasta, samalla kun kasvua estävä karikekerros tai sammalmatto palaa pois.
Kaskeamalla ja kulottamalla maanviljelijä on ennen keinolannoitusten aikaa luonut kasvuvoimaa viljelyksilleen menneinä aikoina. Toisaalta on kasveja, jotka hyötyvät tulen vaikutuksesta. Tällainen on esimerkiksi huhtakurjenpolvi, jonka siemenet vaativat lämpökäsittelyn itääkseen. Tämä harvinainen kasvi on viime aikoina itänyt myös paahteisilla hakkuuaukeilla. Sen siemenet saattavat säilyä niin sanotussa siemenpankissa maan alla itämiskykyisinä vuosikymmeniä odottamassa lämpökäsittelyä.
Jotkin pienet sammalet, kuten nuotiosammal ja kulosammal, etsiytyvät juuri nuotiosijoille ja paloalueille kasvamaan. Maaperä saattaa silloin värjäytyä kauttaaltaan punaiseksi niiden itiöpesäkkeiden väristä. Kokonaan toinen asia on sitten se, jos maasto palaa kokonaan ja syvältä. Silloin alueen on uusittava kasvillisuutensa muualta kulkeutuvista siemenistä. Ensin saapuvat pienet pioneerikasvit ja yksivuotiset, sitten monivuotiset heinät ja lopulta myös puut, lehtipuut etunenässä. Tyhjää paikkaa luontoon ei jää.
Tuomo Kuitunen
