Työura: 34 vuotta seurakunnan lastenohjaajana

Kokemus lisäsi sallivuutta

Kuhmalahti

Paula Niemelä varautui jo kolmikymppisenä jatkamaan työuraansa normaalin eläkeiän jälkeen. Vuosikymmen työiästä meni kotona lasten kanssa, kunnes kuopuskin lähti kouluun. Varsinainen työura alkoi vuonna 1980 Kangasalan seurakunnassa, missä hän opiskeli työn ohessa lastenohjaajaksi. Uralle kertyi mittaa 34 vuotta. Kerhotäti jää syksyllä eläkkeelle 66-vuotiaana parin ”ylimääräisen” työvuoden jälkeen.

– Työpäivät olivat vielä mielekkäitä ja jaksoin ihan hyvin, mutta lapset kannustivat jäämään eläkkeelle, kun olen vielä terve. Olen vielä luvannut tehdä sijaisuuksia, jos tarvitaan, Paula Niemelä toteaa.

Toistaiseksi lastenohjaaja tuntee vielä vain lomailevansa mökkeillen ja kalastaen kuten ennenkin. Syksyllä vapautuvaa aikaa isoäiti voi viettää lastenlasten, käsitöiden ja kirjojen parissa. Nämä kaikki mahdollisuudet kun ovat kädenulottuvilla kotona Kangasalla.

Kuhmalahden vanhan seurakuntatalon kuistilla Niemelä muistelee lapsuuttaan ja työtään paikkakunnalla. Varsinkin isä oli hyvin uskonnollinen, ja Niemelä kasvoi hengellisyyteen. Hän kävi rippikoulun samassa keltamullanvärisessä talossa, jossa piti kuhmalahtelaislapsille päiväkerhoa ennen Pentosalin rakentamista. Lisäksi Niemelä työskenteli muun muassa päiväkerhojen ohjaajana Sahalahdella ja Suoraman iltapäivä- ja kehitysvammakerhossa.

– Monet kerrat paistettiin makkaraa tuossa pihassa tai käveltiin rantaan retkelle. Maalla lapset tietävät, mikä traktori pellolla on, ja mitä sillä milloinkin tehdään. Luonto ja eläimet ovat lähellä. Kangasalla puhutaan toisentyyppisistä asioista, kun ympäristökin on erilainen, Niemelä kertoo hymyillen.

 

Lapset haastavat aina kasvattajiaan

Kasvuympäristöt ovat erilaisia, mutta muuttuvatko lapset kolmessakymmenessä vuodessa?

– En tiedä ovatko lapset muuttuneet, haasteita on ollut aina. Minua hirvittää, kun nykyään annetaan enemmän diagnooseja jo ennen kouluikää. Monesti pohdin, olenko ollenkaan oikea henkilö, kun minulta pyydettiin lausuntoa lapsesta, Niemelä tunnustaa.

Nainen selvästi vierastaa suuntausta. Mieluummin hän näkisi, että lapsen annettaisiin kasvaa omaan tahtiinsa, koska kehitys voi häiriintyä niin monesta syystä. Harrastuksiinkin Niemelä ohjaisi lapsia nykyistä suuntausta maltillisemmin. Lapsen pitää saada olla lapsi mahdollisimman pitkään. Niemelä uskoo, että moni asia korjaantuu ryhmässä ja ajan kanssa. Lapset ansaitsevat kaiken tuen, mutta niin ansaitsevat myös vanhemmat.

 

– Vanhemmat haluavat keskustella, pyytää neuvoja eri kehitysvaiheisiin tai uskontoon liittyvissä asioissa. Myös kuolema pohdituttaa, jos se on ajankohtainen aihe.

Lastenohjaaja kokee myös itsensä ikuiseksi oppilaaksi, sillä maailma muuttuu.

– Olen varmasti muuttunut pehmeämmäksi ja sallivammaksi. Jos kehitys olisi tapahtunut toisinpäin, olisi ollut syytä miettiä omaa korvienväliä ja eläkkeelle jäämistä jo aikaisemmin, Niemelä naurahtaa.

Omat lapset ja seitsemän 3–21-vuotiasta lastenlasta ovat pitäneet lastenohjaajan hyvin kiinni lapsiperheiden arjessa. Yhteiskunnan muutos on kiihtynyt ja vanhempien työpaineet ovat kasvaneet entisajoista. Seurakunnan työntekijä tervehtii ilolla perheitä, joissa kirkkoon kuulumattomat vanhemmat tuovat lapset seurakunnan kerhoon.

– Hienoa, että antaa lapselle mahdollisuuden saada pienen hengellisen siemenen, toteaa Niemelä.

Kun entiset kerholaiset toivat omia lapsiaan päiväkerhoon, Paula Niemeläkin alkoi miettiä työuransa pituutta. Tyttärentytär Aada viihtyy vielä isoäidin seurassa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?