Jos Kangasala vastaa myöntävästi Pälkäneen ja Kuhmoisten kuntien ehdotukseen liitosselvityksen käynnistämisestä, syksyllä ryhdytään neuvottelemaan Pirkanmaan toiseksi suurimmasta kunnasta, josta tosin yksi osapuoli ei ole tällä hetkellä Pirkanmaata vaan Keski-Suomea. Valmista tulisi suunnitelmien mukaan ensi keväänä.
Uuden kunnan asukasmäärä olisi lähes 40 000, minkä pitäisi kelvata joksikin aikaa valtiovallalle.
Pälkäneläisiltä päättäjiltä tihkuu nihkeästi tietoa siitä, miksi on päädytty juuri tällaiseen yhdistelmään. Kangasalan pyytäminen neuvottelukumppaniksi ei tietenkään yllättänyt ketään, koska se on jo nyt Pälkäneen läheisin yhteistyökumppani. Kangasalan hoidossa oleva sosiaali- ja terveyspuoli on niin paksu lohko kuntien toiminnasta ja budjetista, että se yksinään sitoo naapurukset visusti yhteen.
Kuhmoinen selvityskumppanina yllätti monet Pälkäneen kunnanvaltuutetutkin, ja vähän epäilyksen henkeä herättää se, että Kuhmoinen tekee selvitystä myös lähinaapurinsa Jämsän kanssa. Ainakin maantieteellisesti Kuhmoinen, Jämsä ja esimerkiksi Padasjoki olisivat yhteensopivat palikat.
Pälkäneläisiä hämmentää lisäksi se, minne joukosta katosi toinen läheinen yhteistyökumppani Valkeakoski. Valkeakoski ei ole torjunut Pälkäneen ehdotuksia, mutta nähtävästi se ja Kangasala eivät ole kiinnostuneita tekemään liitosselvitystä keskenään. Mallasveden ja Roineen ympärille kiertyvää kaupunkia ei siis koskaan synny.
Kangasalasta, Kuhmoisista ja Pälkäneestä muodostuisi pinta-alaltaan huomattavan suuri kunta. Pälkäneen ja Kangasalan keskustoista ajomatka Kuhmoisiin kestää tunnin verran ja matkaa on yli 70 kilometriä, mikä tuntuu pirkanmaalaisittain paljolta, vaikka lappilaisia moinen matka maalikyliin naurattaisi.
Kuhmoisista muodostuisi kuntaan uloke, joka levittäytyy jylhän ja kauniin Päijänteen rantaan. Näin syntyisi ainakin huikeiden järvimaisemien kunta, joten yhteinen matkailuvaltti löytyisi sen enempää miettimättä.
Alueen pinta-alasta olisi vettä runsaat 670 neliökilometriä. Kaikki kolme ovat myös suosittuja kesämökkikuntia, joiden väkiluku kasvaa räjähtäen joka kesän alussa. Samalla paikallinen liike-elämä saa piristysruiskeen.
Liitoselvityksen laatijoille on jaettu käteen vaativat kortit. Pälkäneellä elää yhä vahva tahto säilyttää itsenäisyys, vaikka sekä talouden että hallinnon kestävyyden käyrät näyttävät alaspäin.
Samaan aikaan, kun liitosselvitystä tehdään, Pälkäneellä murehditaan kunnan markkinoinnin heikkoudesta. Kesäasukkaille kunta kelpaa, mutta vakinaisten asukkaiden määrä vähenee ja kunnan tonttikauppa on pysähdyksissä, vaikka valikoima on monipuolisempi kuin pitkiin aikoihin.
Entä jos oltaisiin samaa kokonaisuutta suuren Kangasalan ja pienen Kuhmoisten kunnan kanssa, johon päästäkseen on ajettava kahden entisen itsenäisen kunnan, Sahalahden ja Kuhmalahden läpi?
Matkan varrella on hyvin erilaisia alueita, pieniä keskustoja ja vähän isompia taajamia. Kaikilla on erityislaatunsa ja vahvuutensa, mutta saataisiinko niitä markkinoitua yhdessä houkuttelevina asuinympäristöinä? Ja kiinnostaisiko koko alueen markkinointi lopulta ketään?
Pahimmassa tapauksessa palvelujen keskittyminen isoimman keskustan ympärille vetäisi myös asutuksen puoleensa ja Roineelta Päijänteelle ulottuvan laajan, komean kunnan sivukylät jäisivät kuihtumaan Onkkaalaa myöten.
Selvityksen tekijöillä on melkoinen nippu ongelmia pohdittavana, ennen kuin Kangasala on edes lupautunut neuvottelemaan.
