Willan, 1980-luvun toteutunut unelma

Anssi ja Maria Koskenvesan unelma vapaa-ajankodista kalliolla toteutui.

Kihlapari, Anssi Koskenvesa ja Maria Granskog, souteli Sappeen Hiukonlahdella 1980-luvulla, katseli Hannulan tilan Vähäojan peltoa ja kalliota ja tuumi, että sen päälle sopisi mainiosti kesämökki. Vähäoja oli Hannulan vasikkahaka, lähes puuton pellonlämpäre, jossa Sappeen Mäkipään tenavat pelasivat pesäpalloa. Nyt puut ovat valloittaneet pellon ja Sappeentien varressa koreilee koivikko. Niiden taakse piiloutuu Willan, Anssi ja Maria Koskenvesan 2010-luvulla toteutunut 1980-luvun unelma.

– Suunnittelun lähtökohta oli tämä, sanoo Anssi Koskenvesa ja avaa oranssin ulko-oven.

– Kun avaa ulko-oven, näkee talon läpi järvelle.

Ja totta tosiaan: iso ikkuna on ulko-ovelta katsoen juuri oikealla kohdalla, että sen läpi näkee Hiukonlahden ja kylän yhteisen saaren, jonka takana toisiaan kohti kurottavat seuraava saari ja niemenkärki. Sitten liplattaa Jouttesselkä. Ja siellä jossakin on Pälkäneen kirkonkylä.

Talon on suunnitellut Maria Koskenvesa Anssin yhtiökumppanin, jo edesmenneen, arkkitehti Hannu Penttilän kanssa.

– Anssi antoi meille vapaat kädet, Maria Koskenvesa muistelee.

Talo on perustettu kalliolle betonipilarien avulla. Jos kallio oli syvemmällä, kaivettiin kuoppa ja valettiin betonipilarit ja kuoppa täytettiin betonilla. Lopputulos on joka kohdassa kuin kallio.

– Talon alusta on auki. Mökin pitää olla kalliolla, mutta siinä on oltava puinen, tuulettuva alapohja, määrittelee diplomi-insinööri Koskenvesa.

 

Elementit ja vaakarimoitus

Eridomicin elementtitalon julkisivu on suojattu mäntypuisella vaakarimoituksella.

Koskenvesojen vapaa-ajan asunnon rakenteet suunnittelivat Kari Uotilainen ja Risto Lindholm Eridomicista, ja sama pälkäneläisyritys myös valmisti seinäelementit. Sisäänkäynnin julkisivu sai myöhemmin suojakseen mäntypuisen vaakarimoituksen, joka on noin puolen metrin päässä ulkoseinästä. Laudat käsiteltiin rautavitrillillä, joka harmaannuttaa laudan vanhan ladon seinän näköiseksi.

– Näimme tällaisen seinän ajat sitten ruotsalaisessa lehdessä ja se tuntui heti omalta, sanoo Anssi Koskenvesa.

Myös varastorakennuksen seinät rakennettiin maassa ja sitten ne koottiin yhteen.

– Elementtirakentamista paikan päällä.

Rakennus on moderni versio vanhan ajan liiteristä, sillä siinä on kaksi rakennusta ja niiden välissä sola, johon ennen vanhaan ajettiin hevosella. Nyt solaan hurautetaan mönkijällä.

– Puut voi mönkijällä ajaa suoraan liiteriin, isäntä esittelee ja arvelee, että perheen poika, Wille, tarttuu tuota pikaa toimeen, kunhan hän palaa rauhanturvaajakomennukselta.

Aika mykistävä rakennustaiteellinen keksintö on myös ulkohuusi, jossa on pariovet.

– Näkymä suoraan järvelle ja, kun ovet ovat auki, kaikki tietävät, että huusi on varattu, mies ylistää.

 

Myshörna ja hirsisauna

Talon terassi on iso, tehty lehtikuusilaudasta, eikä siinä ole kaiteita häiritsemässä järvelle avautuvaa maisemaa.

– Joku sanoi, että viimeistään siinä vaiheessa ne tulevat, kun on lastenlapsia, naurahtaa Maria Koskenvesa ja esittelee terassin perällä olevan tilan, jossa on toistaiseksi vain talvisäilytyksessä olevia tavaroita.

– Kutsun tätä myshörnaksi. Sille ei oikein ole suomenkielistä vastinetta, pähkäilee suomenkielisen äidin ja ruotsinkielisen isän lapsi.

Kutunurkkaus?, johon tulee sohva ja kattoon ripustettava , rannasta löydetty oksa. Siihen sommitellaan valot.

Kun astellaan monta rappusta alas rantaan, tullaan saunalle, jonka hirret ovat peräisin Aholasta,  Anssin isän, Esko Koskenvesan, lapsuuskodin maisemista. Hirsistä koottiin sauna ja sen päälle rakennettiin katos, joka ei ole hirsisaunassa kiinni, joten saunahirret elelevät omaan tahtiinsa lämmön ja kosteuden kanssa, katoksen niitä suojatessa.

Saunan seinustan penkillä voi vilvoitella ilkialasti, sillä katajat suojaavat näkymää järvelle. Ja, jos järvivesi on liian lämmintä, voi ottaa suihkun, joka on piilotettu katajien lomaan ja, josta tulee hampaita kalisuttavaa vettä kunnan putkesta.

Kuntoilua!

 

Mittaviiva ja Woodblind

Anssi Koskenvesalla on Mittaviiva-niminen yritys, jonka toimiala on rakennusalan tutkimus- ja kehitystyö. Yrityksen työntekijät tutkivat ja konsultoivat ja kirjoittavat rakennusalan oppaita ja selvityksiä.

– Suurin osa työajastani kuluu työmaita ja rakennustuotantoa johtavien ihmisten kouluttamiseen.

Kouluttaja Koskenvesa sai viime vuonna arvion taidoistaan, kun Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan opiskelijat nimesivät hänet vuoden 2013 parhaaksi luennoitsijaksi.

– Oli varmaan minun vuoroni, Anssi Koskenvesa hymähtää, mutta vaimo on toista mieltä.

– Ei. Olet mielettömän hyvä. Ihan sama kerrotko minulle asioita keittiössä tai kolmensadan ihmisen edessä. Olet innostunut työstäsi ja uskot siihen, mitä puhut.

Maria Koskenvesa tuo maahan englantilaisyrityksen valmistamia puisia sälekaihtimia ja säleluukkuja. Maria halusi olla kotona, kun lapset olivat pieniä ja sen mahdollisti oma Woodblind-yritys. Nyt perheen esikoinen, Essi, opiskelee kansantaloustiedettä Hankenilla, Wille palailee UNIFIL-joukoista opiskelujen pariin, Emmi on lukiossa ja Oona yläasteella, joten Maria päätti opiskella uuden ammatin.

Pari vuotta sitten hän näki lehdessä ilmoituksen puutarhaopinnoista, haki opiskelemaan ja valmistuu ensi syksynä puutarhuriksi Överby Trädgårdskolanista. Parhaillaan ovat meneillään viimeiset työharjoittelut piharakentajana, kasvihuoneella, taimitarhassa ja pelloilla traktorin ratissa.  Harjoitteluun sisältyy myös aarinkokoisen alan viljely, jossa Maria kasvattaa punajuurta, papuja ja lehtikaalia. Syksyllä opettajat sitten käyvät arvioimassa, miten puutarhuri on palstaansa hoitanut.

– Nyt näyttää siltä, että sisustaminen valuu ulos, kuvailee Maria haavettaan yhdistää tulevaisuudessa sisustus ja puutarha.

– Kaikki on vielä auki, mutta aika innostunut olen.

 

Kasvimaa ja perennat

Maria Koskenvesa valmistuu puutarhuriksi ensi syksynä.

Koskenvesat ovat raivanneet Hannulan vasikkahakaan puutarhapalstan, jossa tosin Marian mielestä vesi virtaa väärää reittiä, eivätkä viime vuonna istutetut mansikkapenkit ihan vastaa puutarhuriopiskelijan mielikuvaa oikeasta puutarhasta.

– Tuonne reunaan haluaisin omena- ja luumupuita, näyttää Maria suurpiirteisesti pusikon hallitsemaa entistä peltoa ja lisää, että isoäidin puutarhaan kuuluvat myös perennat, jotka vielä etsivät paikkaansa tontilla.

Sen sijaan viime syksynä istutetut talvisalaatit puskevat innokkaasti esiin. Kasvimaan reunalla ovat siististi rivissä puutarhatyökalut ja perällä on kasa puutarhamultasäkkejä, joita Anssi aukoo. Hän levittelee mustaa multaa puutarhan tarkasti rajattuihin neliöihin. Maataloustyöt ovat hänelle tuttuja, sillä lapsuudenkesät isoäidin ja tätien kodissa Sappeen Hannulassa opettivat, mitä työnteko on.

Sappeen kylä on vuosien myötä tullut tutuksi koko Koskenvesan perheelle, sillä ennen oman vapaa-ajanasunnon rakentamista Anssi, Maria ja lapset viettivät monta kesää Hannulassa, joka on suvun yhteinen kesäpaikka. Sappee-rakkaudesta ovat myös kyläläiset ja muualla asuvat kyläyhdistyksen jäsenet päässeet nauttimaan, sillä Anssin Mittaviiva-yritys kustantaa kahdesti vuodessa ilmestyvän kylälehden, jonka nimi on Sappeen Sanomat ja Ohvenon siinä ohessa.

– Täällä on elävä, ihana kyläyhteisö, määrittelee Maria ja ryhtyy kylvämään porkkanansiemeniä. On toukokuun puoliväli.