Kuohijoen helmessä, Aslak and The Eskimos Klubilla, saatiin viikonloppuna leijailla ääniavaruuteen kun Southpaw Steel’n’Twang -yhtye esiintyi lauantaina. Instrumentaalimusiikkia soittava trio vei musiikkimatkalle, jonka aikana reissattiin Havaijin rannoilta Yhdysvaltojen loputtomille puuvillapelloille, Tukholman kortteleihin ja Korson ”Bad Alleyllekin”.
Southpaw Steel’n’Twangin musiikin vaikutteet kumpuavat kaikista edellä mainituista ja enemmästäkin. Musiikki leijailee bluesin, jazzin, countryn, progen äärillä ja ei salli tulla suljetuksi yhteenkään näistä. Bändin musiikin luja pohja on instrumentaalimusiikissa ja mitä erilaisimmissa kitaroissa, pedaali- ja lap steel -kitaroiden ollessa keskeisessä roolissa.
Sanojen tuolla puolen
Southpaw Steel’n’Twangin rytmikolmikon muodostavat Ville ”Lefty” Leppänen (kitara ja laulu), Tero Mikkonen (rummut) ja JP Mönkkönen (bassot). Yhtyeen kokoonpano on ollut kasassa neljä vuotta, mutta sitä ennen yhtyeen jäsenet ovat tehneet yhteistyötä Kari Huovisen johtamassa Comman bandissa. Kuluneiden vuosien työn hedelmät tiivistyivät tänä keväänä julkaistuun esikoislevyyn Hale´s Pleasure Railwayhin. Yhtyeen tekemisen pohjana on rakkaus instrumentaalimusiikkiin.
– Haluttiin alkaa puuhailla jotain vähän erilaista, ei mitään tyypillisiä rock-kappaleita, niinpä ruvettiin tekemään instrumentaalimusiikkia. Materiaali koostuu minun säveltämistä biiseistä, jotka ollaan yhdessä bändin kanssa sovitettu, kuvailee Ville ”Lefty” Leppänen bändin päämääriä.
– Me tehdään musiikkia ilman tarinaa, eli ei ihmisääntä. Ei me tietenkään väheksytä laulettua musiikkia, yksinkertaisesti tykätään vain soittaa tällaista musiikkia. Jos joku biisi tuntuu kuitenkin paremmalta laulettuna, niin sitten täytyy tehdä niin, Leppänen kertoo.
Southpaw Steel’n’Twangin tavoitteena ei ole pysytellä yhdessä genressä, vaan musiikin tasapaino, jin ja jang, tavoitetaan muilla konsteilla.
– Ei me pyritä mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan, vaan on hitaampaa ja nopeampaa kappaletta. Tämä ei ole jazzbändi, mutta jazzin perusidea pätee meillekin, eli ensin soitetaan joku teema ja sitten soitetaan sooloja, kunnes jengi alkaa jo nukahtaa. Samalla periaatteella mennään tänäänkin ja katsotaan mitä eteen tulee, Ville Leppänen lupailee ennen illan keikkaa.
Havaijinkitaran äärellä
Laulua ei yhtyeen musiikki kaipaa, sillä omaa tarinaansa kertovat ”Lefty” Leppäsen käyttämät instrumentit. Leppäsen sormissa helisevät sekalainen tyylilajitelma steel- ja sähkökitarainstrumentaaleja. Erityisesti havaijinkitara on usein kitarataiturin kätten alla.
Havaijinkitaraksi kutsutaan Havaijilla 1880-luvulla syntynyttä kitaran soittotyyliä, jossa kitaraa pidetään lappeellaan sylissä ja sen kieliä liu’utetaan metallitangolla tai -putkella. Pedal Steel-kitara, joka on kantrimusiikin kulmakivi, on puolestaan kehitelty havaijinkitarasta. ”Pyykilaudan” lisäksi Leppänen soittaa myös perinteistä sähkökitaraa. Erilaisillä kitaroilla Southpaw Steel’n’Twang maanittelee esille jazzin, kantrin ja polynesialaisen musiikin erilaisia elementtejä.
– Meidän musiikkimme on muovautunut tällaiseksi. Jos me tykätään siitä, niin voisi olettaa, että joku muukin saattaa tykätä, naurahtaa Leppänen. Seuraavaksi oli aika mitata tykkäysten määrää, kun illan keikan oli vuoro pyörähtää käyntiin.
Lännen valssin tahdissa
Southpaw Steel’n’Twangin soitto sai alkutahtinsa valssin parissa.
– Valssin ystävinä voidaan aloittaa valssaten, mutta ei mitä tahansa valssia vaan lännen valssia, sillä minun kaalissani asuu pieni lännenmies, Leppänen puheli yleisölle.
Ville Leppäsen rennot spiikkaukset kappaleiden välillä olivat myös illan erinomaista viihdykettä. Puheet saivat kuitenkin jo riittää, sillä imaginaariset sävelet alkoivat kulkea ilma-alassa ja valssinomainen keinunta valtasi mielen. Ville Leppäsen ”ostoslistaa” käytäessä illan aikana läpi, meno yltyi energiseksi poljennoksi, kunnes taas hiljennyttiin hetkeksi Amerikan-kanteleen aaltoileviin ääniin.
Ville Leppäsen instrumentit vaihtuivat lennossa, kun matkaa musiikin ihmemaahan jatkettiin. Vaikka Southpaw Steel’n’Twang ei haluakaan suoda sanoille ylivaltaa, niin tällä keikalla sai yleisö nautiskella myös Ville Leppäsen laulusta. Lähtemättömän vaikutuksen teki varsinkin yhtyeen nimikkokappale Steel’n’Twang.
Southpaw Steel’n’Twangin voimatrio vei illan keitoksellaan todellakin kielen mennessään: sanat loppuvat tähän, sillä Southpaw Steel’n’Twang yletti eiintymisellään niitä paljon pidemmälle.
