Kysymyksen omainen toteamus sopinee hyvin kuvaamaan kahden suurimman oppositiopuolueen tuntoja tällä hetkellä. Sytykkeenä harmistukselle oli Kokoomuksen puoluekokous Lahdessa. Puolue paistatteli median loisteessa jättäen samaan aikaan Turussa istuvan Keskustan puoluekokouksen kadun varjoiselle puolelle. Hyvänä ohjelmanumerona keskustalaisille oli Lahden kokouksen kulun seuraaminen.
Kykypuolueen puheenjohtajaksi ja samalla uuden hallituksen tunnustelijaksi oli tarjolla kolme kokenutta politiikantekijää, joista paalupaikalle valittiin myönteisellä mielenlaadulla kirkastettu Alexander Stubb, jonka kansansuosio on korkealla. Tunnelma kokouspaikalla vaikutti hurmoshenkiseltä, kanssakilpailijatkin vakuuttivat heti valinnan jälkeen täysin tukevansa uutta puheenjohtajaa.
Keskustan johto ehätti nopeasti nimeämään Kokoomuksen päävastustajakseen. Ehkä virikkeenä sodanjulistukselle oli orastava pelko Juha Sipilän ylös hinaaman puoluekannatuksen romuttumisesta, varsinkin kun Kokoomukselle gallup-kannatusluvut enteilevät hyvää tulevaisuutta. Kuinka älykäs tuo pikainen veto oli, sen näyttää tulevaisuus. Kansan kriisitietoisuus on kasvussa, riitojen ja vihollisuuksien lietsomisella on omat riskinsä.
Timo Soinin lausunnoissa suurena huolena oli Kokoomuksen ministeripako ja siitä johtuva tulevan hallituksen toimintakyky. Hallituksen halventaminen ja kaatoyritykset ovat kuuluneet Soinin ohjelmaan, ja siksi uuden hallituksen epäonnistuminen pitäisi olla Soinille myönteinen asia hänen polullaan pääministeriksi. Miten kauan kuluneet letkaukset kantavat perussuomalaista ideologiaa, jos sellainen ylipäätänsä on olemassa?
Harmistus Sipilän ja Soinin joukoissa sai jatkoa, kun viiden puolueen hallitus rakentui nopealla vauhdilla. Sen lyhyehkö hallitusohjelma painottaa työllisyyttä ja talouden vakautta ja lisäksi edelliseltä hallitukselta jääneiden keskeneräisten asiakokonaisuuksien satamaan saattamista. Silmiinpistävänä muutoksena aiempaan näyttäisi olevan hallituskumppaneiden yksituumaisuus niin vallitsevasta tilanteesta kuin lääkkeistäkin. Välitön palaute on tuonut ”lunta tupaan” hallitukselle, suunnat on helppo tunnistaa. Jos olen oikein tulkinnut, myönteistä ajattelua hallituksen tueksi on tullut sekä Hakaniemen että Etelärannankin suunnasta. Se enteilee hyvää.
Uuden hallituksen mahdollisuudet suunnan muuttamiseksi ovat rajalliset. Toiminta-aikaa on vähän, puolueet valmistautuvat ajallaan kevään vaaleihin, jolloin kuumekäyrä kohoaa. Elvytyksellä ei saada merkittäviä muutoksia aikaan kokonaistalouteen, kansalaisten mielenmaailmaan tekemisen meininki voi luoda tulevaisuuden uskoa. Hallituksen päätöksentekokyky ja avoimuus ovat avainasemassa luottamuksen rakentamisessa. Nordean Aki Kangasharjun mukaan taloudellinen elpyminen alkaa, kun vienti lähtee kasvuun. Johtopäätös on oikea. Ammattiyhdistysliikkeen lylyjen tulisi ryhmittyä vientiteollisuuden tukijoukkoihin. Itsekäs etupolitiikka ja häiriökäyttäytyminen lisäävät työttömien joukkoa ja työttömyysmenoja, joihin ei löydy yhteiskunnalta tarvittavaa lisärahoitusta.
Kevään eduskuntavaalien voittajiksi ovat ilmoittautuneet Sdp:n Rinne, Perussuomalaisten Soini, Keskustan Sipilä ja Kokoomuksen Stubb. Kolme näistä kokee pettymyksen, vain yksi voittaa. Hallituskokoonpano on sitten aivan eri asia, yhteistyökyvykkyys ratkaisee. Nykynäkemyksellä kriittisellä polulla ovat Sdp ja
Perussuomalaiset. Rinteen on saatava kannatus kasvuun ja Soinin päästävä tulevaan hallitukseen. Epäonnistuminen merkitsee tuhon tietä. Politiikan polku on kuitenkin täysin arvaamaton. Keväällä kaikki voi olla toisin. Odotellaan sitä.
Hyvinvointivaltion puolestapuhujia on pilvin pimein. Hyvinvointi seisoo kuitenkin ”savijaloilla”. Elämäämme on rahoitettu ”amerikkalaisten eläkerahastojen” varoilla vuosittain. Valtion velka oli 31.12.2008 noin 54,4 miljardia euroa, nyt 100 miljardin rajapyykki on näköpiirissä. Huimaa menoa. Jos saldo haluttaisiin palauttaa noin 50 miljardin tasolle vaikkapa 2 miljardin vuosivauhdilla, aikaa tarvitaan 25 vuotta. Pitkä savotta kansalaisille. Arvaa harmittaako?
Suomen kansantalous on ennennäkemättömissä vaikeuksissa, tarvitaan viisautta ja rohkeutta tehdä kipeitä päätöksiä. Nykyhallitus voi rakentaa lyhyen toimintakautensa aikana askelmerkkejä muutoksille toimintakulttuuria muuttamalla. Kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeinen hallitus on avainasemassa palauttamaan Suomen terveelle kasvu-uralle. Se onnistuu vain yhteistyöllä, joka perustuu luottamukseen. Muut vaihtoehdot koskettavat meitä kaikkia kovalla kädellä niin Pälkäneellä kuin koko valtakunnassa.
Merkittävät rakenteelliset muutokset odottavat toteuttamista, ja ne tulevat vaikuttamaan meidän kaikkien elämään. On toivottavaa, että muutokset toteutuvat omaehtoisesti ilman ulkopuolisten tahojen ohjausta ja valvontaa.
Risto Helminen
