Makujen, tuoksujen ja tunteiden markkinat

Pohjan markkinoiden ainutlaatuinen tunnelma tuli lauantaina esille parhaimmillaan. Pitkään odotettu hellepäivä suorastaan ryöpsäytti seudun hyväntuuliset asukkaat ja lomailijat markkinoille. Väkeä velloi sekä telttojen edessä että tiskien takana. Tarjontaa riitti kaikille aisteille: keitot, kahvit ja lätyt tuoksuivat, haitari soi, käsityöt hivelivät silmää ja leivonnaiset makuaisteja. Markkinaponin sileä turpa tuntui mukavalta käteen, ja kaiken yllä leijui mukava puheensorina ja iloiset naurunpyrskähdykset ihmisten kohdatessa toisiaan.

Pohjan koululaiset keräsivät rahaa leirikoulua varten. Kahvion tyttöviisikko, Krista ja Veera Andersson, Virpi Nikkilä, Lotta Rauhalahti ja Katja Knaapi,  haki tovin keskinäistä työnjakoa ennen kuin ensimmäinen ryntäys kahvinjanoisia saatiin munkitettua ja pullitettua. Aikuisten ohjauksessa tarjoilukin näytti sujuvan hetken harjoittelun jälkeen mainiosti.

Markkinat olivat tuskin ehtineet alkaa, kun Mika Jokinen jo kiikutti paksun nipun sarjakuvia autoonsa.

– Ostan täältä aina mökkilukemista, ja tosi edullisesti, vain 20 senttiä per sarjis, kirpputorin ja kirjaston poistomyynnistä lukuaarteensa löytävä mies myhäili.

Kirjaston liepeillä pörräsi paljon sekä kesäkirjojen hakijoita että Kuhmalahden ilmakuvista kiinnostuneita. Sormet etsivät tuttuja reittejä ja maisemia Risto Mattilan ilta-auringossa kylpevistä ilmakuvista. Pohjan kirjaston Anne Ahonen nautti työvuorostaan täysin siemauksin.

– Kirjasto on vain kerran vuodessa auki lauantaina, ja tämä on ihana päivä! Ahonen hehkuttaa markkinatunnelmaa.

 

Tunnelma syntyy tekemällä

14-vuotias Emmi Peltola kuljeskeli markkinoilla äitinsä Karita Peltolan kanssa.

– Aiemmin meillä on ollut täällä vasikka näytillä, mutta nyt ei ollut sopivanikäistä tarjolla. Täällä näkee tuttuja, mutta ternimaitoa myydessä ja vasikkaa esitellessä tuli enemmän juteltua tuntemattomien kanssa, Emmi Peltola kertoo.

Eläimiä oli kuitenkin esillä tälläkin kertaa. Panu-poni ja Suvi-suomenhevonen Riikka Rantasen tallilta viihdyttivät heppatyttöjä ja -poikia tottuneesti.

– Kun omalla kylällä tapahtuu, on mukava tuoda oma lisänsä ohjelmaan, Rantanen toteaa.

Kesäasukas Maija Kuusanmäki saattoi tyttärensä Elinan tekemään lenkin hevosen selässä. Kolmivuotias Jenny nousee vähän arkaillen Panun kyytiin, mutta kierroksen päätyttyä tyttö saattaisi lähteä uudellekin kierrokselle Janika Leanderin saattamana.

Joku saa herätyksen Tampereen diabetesyhdistyksen kojulla, jossa mitataan verensokeriarvoja. Arvot ovat pompanneet kattoon. Tarkistuskäynti terveyskeskuksessa on lykkääntynyt kuukaudesta toiseen, mutta nyt edessä on lääkärikäynti.

– Tämä on aika vaivaton tapa tarkistaa arvot ja joskus löytyy viitteitä taudista ennen kuin testattava on edes huomannut oireita, pikatestejä ottava sairaanhoitaja Maire Seppälä toteaa.

Kyläläisten ja asukkaiden kirpputoreilla pyörii väkeä. Gramofonikin soittaa menneen vuosisadan sävelmiä peräkärryn päältä ja kiinnostuneita riittää. Hollolalaisen Sini Loukon mielestä muutkin markkinat voisivat ottaa mallia Pohjasta.

– Napakka kolme tuntia, ja kyläläisiä riittää koko ajaksi sekä myymään että ostamaan. Hyvä tunnelma, kun helppoheikit eivät huuda, eikä krääsää tunge joka kojusta, käsityöläinen luettelee.

Niin, Pohjan markkinat syntyvät yhtälailla siitä mitä markkinoilla on, kuin siitäkin mitä siellä ei ole.