Pälkäneellä vietetään tänä vuonna osuuspankkitoiminnan satavuotisjuhlaa.
Paikallinen osuuskassatoiminta alkoi juuri ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä keisarillisen Venäjän vallan aikana. Kevättalvella 1914 perustettiin Pohjois-Pälkäneen Osuuskassa Salmentakaan, missä se pysyi 1930-luvun loppuun asti. Siinä vaiheessa kassa oli jo niin hyvissä varoissa, että sen nimiin ostettiin oma talo Onkkaalasta, ja konttori siirrettiin sinne.
Pälkäneen Osuuskassa muuttui vuonna 1970 Pälkäneen Osuuspankiksi. Nykyään se toimii Kangasalan Seudun Osuuspankin osana, mutta paikallinen konttori sijaitsee yhä omassa toimitalossa samalla Pietilän talosta ostetulla tontilla, jossa se aloitti tarkalleen toisen maailmansodan syttymishetkellä, syyskuun 1. päivänä 1939.
– Ratkaisevat hetket osuvat meillä historiallisesti dramaattisiin vaiheisiin, Pälkäneen konttorin johtaja Tero Järvinen huomauttaa.
Sadassa vuodessa pankkimaailma on myllerretty moneen kertaan. Osuuspankki on kasvanut asiakasmäärillä mitattuna paikkakunnan suurimmaksi pankiksi, kuten koko OP-Pohjola ryhmä on kasvanut Suomen suurimmaksi pankkiryhmäksi. Matka 1900-luvun alun pikkuruisiin maalaiskonttoreihin tuntuu huiman pitkältä.
Jotain muuttumatonta on kuitenkin kulkenut mukana.
– Osuustoiminta on osoittanut voimansa sen periaatteen turvin, että ihminen on keskiössä. Perustehtävä on ollut alusta asti sama ja on edelleen: edistää asiakkaiden ja omistajajäsenten taloudellista hyvinvointia ja menestymistä, Kangasalan Seudun Osuuspankin johtaja Jari Linjala tiivistää.
– Monia pankkeja on vuosien saatossa hävinnyt kokonaan kartalta ja monen nimi pankin katolla on vaihtunut. Osuuspankit ovat sen sijaan edustaneet aikojen saatossa pysyvyyttä ja jatkuvuutta muuttuvassa pankkimaailmassa. Osuuspankit ovat kestäneet historian myrskyt ja jopa kovat pankkikriisien 1990- luvun myllerryksetkin itsenäisinä. Osuuspankkien toiminta on ollut vakaata ja tervettä sekä vahvasti paikkakuntaan sidoksissa omistaja- ja asiakaskunnan kautta, Linjala jatkaa.
Vähäväkisille uusi alku
Osuuskassa ei ollut Pälkäneen ensimmäinen pankki, sillä paikkakunnalla oli toiminut Säästöpankki vuodesta 1887 asti. Liikepankit ilmestyivät mukaan kilpailuun 1910-luvun lopulta alkaen. Mutta omassa lajissaan osuuskassa oli uraauurtava: se oli ensimmäinen vähäväkisten pankki.
1910-luvulla enemmistö Suomen kansasta eli maataloudesta, mutta pienviljelijäväestön mahdollisuudet vaurastua olivat heikot. Talouksissa oli rahaa vähän tai ei ollenkaan, ja omaisuus oli niin olematon, ettei sitä vastaan yleensä voinut saada lainaa liikepankeista. Harvoille siitä myöskään jäi mitään omaa talletettavaa.
Hannes Gebhardin kehittämä osuustoimintaliike alkoi 1900-luvun alussa muuttaa tilannetta. Valtion tukemasta rahastosta voitiin tukea ja lainoittaa pankkeja, joista taas vähävaraisetkin pystyivät ottamaan pieniä halpakorkoisia lainoja. Niillä voi sitten hankkia jotakin, esimerkiksi yhden lehmän tai välineitä pellon ojitukseen. Pienessä taloudessa se merkitsi paljon – lehmän tai pellon tuotolla voitiin ehkä saada joku lapsista kouluun tai tehdä uusi investointi viljelytuloksen parantamiseksi.
Sillä tavoin kansa alkoi vaurastua ruohonjuuritasolta, heikoin kerros vahvistui vähitellen.
– Samoilla eväillä kuin osuuskassat sata vuotta sitten toimivat, pelataan nykyään kehitysmaissa. Kehitetään halpakorkoista lainoitusta, jonka avulla köyhät ihmiset pääsevät kiinni johonkin elinkeinoon, Tero Järvinen muistuttaa.
Pohjois-Pälkäneen Osuuskassan osuusmaksuksi päätettiin 100 markkaa, ja lainan korko oli kuusi prosenttia. Ensimmäiset 8 lainaa pystyttiin myöntämään tammikuussa 1915, kun Osuuskassojen Keskusrahalaitokselta oli saatu 6000 markan suuruinen konttokuranttilaina 4,5 prosentin korolla.
Toivo paremmasta virisi jo muutamassa kodissa.
Jälleenrakentajat luottivat
Ennen sotia Osuuskassojen peruskivinä olivat maalaisuus ja paikallisuus. Niiden hallinnosta vastasivat paikalliset ihmiset, jotka tunsivat oman kylän ja pitäjän tarpeet ja erityispiirteet. Pälkäneellä osuuskassan johtajina toimivat jopa perätysten isä ja poika, Aukusti Koivisto vuosina 1914–1942 ja Arvo Koivisto 1943–1967.
Konttorin perustamista suunniteltiin Salmentaan lisäksi myös Laitikkalaan, mutta asia pitkittyi sen verran, että Onkkaalan konttori ehti edelle. Konttori keskustassa olikin tarpeen, sillä sotien jälkeen yksityisen rakentamisen ja pienyritysten lainoitustarve kasvoi äkkiä suorastaan räjähtämällä. Siirtolaisten ja rintamamiesten asuntojen hankintaan kului paljon voimavaroja. Karjalaisten asutusrahoituksesta Osuuspankki hoiti Pälkäneellä suurimman osuuden.
– Mikään muu pankkiryhmä ei kiinnostunut siitä, joten Osuuspankki otti sen hoitaakseen, Jari Linjala kertoo.
Pälkäneen osuuskassan varallisuus kasvoi tasaista vauhtia. Oma liikerakennus valmistui vuonna 1954 ja sen laajennusosa, nykyinen toimitalo vuonna 1978.
Osuuspankki pysyi leimallisesti maalaisten pankkina vielä 1950-luvun, mutta seuraavalla vuosikymmenellä Suomessa alkoi maassamuutto- ja maastamuuttoliike, jonka seurauksena Osuuspankit lähtivät sinne minne asukkaatkin: kaupunkeihin ja Etelä-Suomen isoihin keskuksiin. Maanviljelijöiden pankista tuli suurin kotitalouksien rahoittaja ja vahva yritysrahoittaja.
– Yritysten rahoitus on edelleen keskeisiä tehtäviämme. Nykyään maatilat ovat pankin näkökulmasta samanlaisia yrityksiä kuin muutkin, ja maatalouden osuus on suhteellisesti pienentynyt. Mutta kyllä me yhä olemme maatalouden isoin paikallinen rahoittaja, Tero Järvinen kertoo.
Pälkäneen Osuuspankin talletukset ja antolainaus kasvoivat tasaisesti viisikymmenluvun jälkeen. Talletusten määrässä 25 miljoonan markan haamuraja saavutettiin vuonna 1982. Silloin niin sanottu kasinotalouden aika oli jo ovella, mutta Osuuspankki vältti hillittömät rahanmarkkinaseikkailut.
– Silloin katsottiin, ettei lähdetä siihen, kun ei osata. Se on ollut parhaita valintoja, mitä pankkiryhmä on tehnyt, Linjala toteaa.
Pitkän linjan miehiä
Pälkäneen Osuuspankkia voi hyvällä syyllä nimittää pitkän linjan miesten pankiksi. Tero Järvinen on sadan vuoden aikana vasta viides paikallisen konttorin
johtaja. Isä ja poika Koivistoa seurasi Alpo Näsi ja häntä vuonna 1999 Jari Linjala, joka siirtyi Kangasalan Seudun Osuuspankin johtajaksi fuusion yhteydessä vuonna 2011.
Vahva talletuskasvu jatkui 2000-luvun alkupuolella. Pälkäneen Osuuspankki oli Pirkanmaan kärjessä. Koko pankkiryhmän viime aikojen merkittävin kehitysaskel, Pohjola-vakuutusyhtiön ostaminen, on vaikuttanut Linjalan mukaan positiivisesti Pälkäneen osuuspankkitoiminnan kehitykseen
– Meihin luotetaan. Edelleen olemme paikallinen pankki, jolla on paikalliset omistajat. Liiketoiminnallisesti olemme yhä osuuskunta, josta hyötyvät ensi sijassa omistajaosakkaat, ja nykyään olemme myös vahva vakuutusyhtiö, Linjala sanoo.
– On tärkeää, että pankilla on kasvot. Luottamus on täällä rakentunut sukupolvien ajan, kun aina on tiedetty, että johdossa on tutut ihmiset. Osuuspankissa asiakkuus periytyy sukupolvelta toiselle, Tero Järvinen jatkaa.
Pälkäneen konttori juhlii merkkivuottaan asiakkaiden kanssa tarjoamalla 100-vuotiskahvit kesän lopulla.
