Läskibasso paukkui Kisarannassa

– Olin 1980-luvun taitteessa herkässä 15-vuoden iässä, joten silloinen rockabillyaalto jätti lähtemättömät jäljet, haminalainen Jarmo Kuosmanen nauraa.

Kisarannan lavalla lauantaina soittanut The Slingshots lukeutui niihin aikoihin Englannin kovimpiin rockabillybändeihin.

Ensimmäisen kerran Suomessa nähty kokoonpano veti lavan äärelle sankan joukon faneja ja kuvaajia. Heistä useimmat saivat Kuosmasen tapaan rockabillypureman 35 vuotta sitten, kun 1950-luvun juurimusiikki villitsi suomalaiset hetkeksi.

Kuosmanen ja vantaalainen Anne Talonen viihtyvät taaempana, jossa on tilaa tanssia. Ympärillä pyörähtelee muutama muukin pari. Kellohameiden helmat hulmuavat, kun he pyörähtelevät kavaljeeriensa kanssa.

 

Ennennäkemättömiä esiintyjiä

Kangasalan Kisarannassa vietettiin lauantaina erilaisia lauantaitansseja. Kolmatta kertaa järjestetyn RaceCoast Rockin´ Festin vetonauloja olivat Eddie Clendening, Lonesome Drifters ja The Slingshots, joita ei ole aiemmin nähty Suomessa.

Suurimmilla rock`n`roll-festivaaleilla ympäri maailman esiintynyt Eddie Clendening kuuluu genren menestyneimpiin artisteihin. Juurimusiikin amerikkalainen lapsitähti on myös vetänyt vuosikausia Elviksen roolia Broadwayn Million Dollar Quartet– musikaalissa.

Lonesome Drifters osoitti, että Saksasta tulee muutakin rockabillyä kuin Rihannan Umbrella -hitillä muutama vuosi sitten suomalaiset villinnyt The Baseballs. Kisarannassa nähty Lonesome Drifters ei kosiskele listahiteillä, vaan soittaa autenttista 1950-luvun rockabillyä.

30-vuotisjuhliaan viettävä englantilainen The Slingshots puolestaan näytti, että asenne ja energia ovat tallella, vaikka vuodet jättäneet soittajiin jälkensä. Lisäksi lavalla nähtiin norjalainen Joakim Tinderholt ja suomalainen Barnshakers.

 

Yleisöennätys uusiksi

RaceCoast Rockin´ Festin kaikki esiintyjät soittavat autenttista 1950-luvun rockia, eivätkä nopeaa ja aggressiivista psykobillyä tai rockabillyn muita alalajeja.

Kangasalla ei nähdä kymmenet kerrat Suomessa keikkailleita Stray Catseja ja Matchboxeja, vaan Iikku Riepponen hakee maailmalta tuoreita, laadukkaita bändejä.

– Kaikki esiintyjät ovat sellaisia, joita ei ole jostain syystä aiemmin saatu tai buukattu Suomeen.

Kolmatta kertaa Kangasalla järjestetty rockabillykarkelo veti Kisarantaan ennätysyleisön, reilut 600 kävijää. Tämä takaa sen, että juhlat saavat jatkoa myös tulevana kesänä.

– Kisarannan kanssa on ollut puhetta, että bileitä jatketaan 20 vuotta, Riepponen sanoo puolivakavissaan.

Juhlien järjestäminen on pitkäjänteistä puuhaa.

– Tänä vuonna pohjustetaan ensi vuoden bileitä. Jos esiintyjät eivät ole tarpeeksi kovia, sana leviää, ja ensi vuonna on vaikeampi saada väkeä liikkeelle.

Tällä kertaa kelitkin suosivat amerikanrautojen ja telttojen kanssa Kisarantaan kokoontunutta rockabillyväkeä.

Pientä parannettavaakin jäi ensi vuodelle – ennen kaikkea äänentoistossa. Kisarannan lava on miksaajalle hankala paikka. Lauantaina soundit olivat erilaiset salin eri osissa, ja etenkin basson lätkytys tahtoi hukkua rakenteisiin.

 

Rockabillyvieraita Venäjältä

Juurimusiikin saralla käydään kovaa kilpailua yleisöstä. Kesällä jokseenkin joka viikonloppu järjestetään rockabillykarkelot jossain päin Suomea.

Kangasalan valtti on sijainti. Leirielämä ei kiehdo kaikkia, vaan keski-ikäistyvä rockabillykansa arvostaa Tampereen hotellihuoneita. Kävijöiden keski-ikä nousee, sillä asialle omistautuneita nuoria ei enää kasva takavuosien tapaan.

RaceCoast Rockin´ Fest keräsi kävijöitä eri puolilta maata. Bussit kuskasivat paikalle juhlijoita Helsingistä ja Venäjältä. Itärajan takaa tuli 40 hengen ryhmä. Lisäksi paikalle karautti venäläisseurueita dollarihymyillään.

– Kyllä Venäjälläkin on rockabillybileitä, mutta on musiikin ja ystävien perässä lähdetään kauemmaksikin, parin päivän Suomen visiitin tehneet venäläisvieraat kertovat.

Kangasalan tienoolla on omastakin takaa asian harrastajia. Tätä on edesauttanut se, että Marko ”Hakki” Hakala järjesti takavuosina jamboreita Aitoossa. Kangasalan bileissä paikalla ollut porilainen levykauppias paljasti, että häntä kiehtoisi järjestää Honkalassa kotiinpaluubileet, joissa Aitoossa aikanaan juhlineet harrastajat pääsisivät verestämään muistojaan. Järjestelyitä helpottaisi se, että Sappeeseen saatu entistä enemmän majoituskapasiteettia.

 

Sulavalinjaisia amerikanrautoja

Eri puolilta maata ja maailmaa saapuvia harrastajia yhdistää intohimo 1950-luvun rockiin ja vanhoihin autoihin. Tästä syntyy rockabillykarkeloiden kotoinen tunnelma.

– Ei täällä ole yksittäistä bändiä, jonka vuoksi väki lähtee liikkeelle, vaan kyse on kokonaisuudesta: musiikki, vanhat autot ja porukka, lahtelainen Ari Marttinen sanoo.

Myös soittajat viihtyvät juhlilla. Keikan jälkeen muusikot kulkevat yleisön joukossa ja käyvät katsomassa toistensa keikkoja.

RaceCoast Rockin´ Fest toi paikalle myös melkoisen autonäyttelyn. Kangasalle karautettiin toinen toistaan komeammilla Amerikan autoilla. Upeiksi laitetut kulkupelit keräsivät ympärilleen asian harrastajia, joita kiinnostivat myös konepellin alleen kätkemät yksityiskohdat.

Parkkipaikan kuningas oli vuoden 1984 mallinen Kenworth. Sisävesilaivan kokoisessa rekan nupissa on Amerikan malliin kaikki suurta; esimerkiksi 60 litran pakkasnestesäiliö nielee enemmän nestettä kuin perheauton bensatankki.

14 000 kuution moottori ja 13-vaihteinen synkronoimaton vaihdelaatikko vaativat osaamista myös kuskilta.

– Tämä on puhdas harrasteauto. Se olisi ylipitkä työkäyttöön Suomen teillä, tamperelainen Pasi Perälä kertoo.