22-vuotiaalla Mika Hippeläisellä on paljon osattavaa. Poika otti vetovastuun perheen maatilasta sekä Rautajärven rakennustarvikkeesta (entinen Rautajärven puu), kun tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos keväällä. Isä Tapio Hippeläinen jää eläkkeelle ja äiti-Anne jatkaa pojan leivissä eläkeikään saakka. Kahden yrityksen lisäksi Mika Hippeläinen isännöi toista vuotta omaa yritystään Rautajärven viemäripalvelua. Olemuksesta paistaa, että yrittäjyys on veressä ja pilke silmissä.
– Päivästä riippuu, olenko maanviljelijä vai kauppias. Vaikka olen ikäni tehnyt töitä sekä maatilalla että kaupassa, oppii käytännön työssä koko ajan jotain uutta. Tykkään, kun hommat vaihtuvat sopivasti, Mika Hippeläinen kertoo työmaastaan.
Päivä lähtee liikkeelle naudantahtisesti vuodenajasta riippumatta: lehmät pitää lypsää ja sonnit lihottaa. Parhaillaan yrittäjää työllistävät heinänteko ja rakennustarvikemyynti, kun kesä- ja muut asukkaat korjaavat tai laajentavat nurkkiaan. Myös oma kyllästämö teettää työtä. Tapio Hippeläinen paljastaa, miksi asiakkaat tuovat puuta kyllästettäväksi Rautajärvelle Etelä-Savosta saakka.
– Tämä on Suomen pienin kyllästämö. Pystymme kyllästämään pienet erikoiserät joustavasti, mihin suuret kyllästämöt eivät ryhdy lainkaan, Tapio Hippeläinen kertoo.
Kun kauppa syksyllä hiljenee, painaa viljankorjuu päälle. Talvella isä-poika-kaksikko menee metsään korjaamaan puuta sahattavaksi. Tapio Hippeläinen kutsuu omilta ja naapurustojen mailta ostettua puuta lähipuuksi. Yritys on hankkinut CE-merkinnän omalle puutavarantuotannolleen.
– Sertifikaatti oli pakko hankkia, muuten puuta ei saa käyttää kantavissa rakenteissa, toisen polven yrittäjä Tapio Hippeläinen kertoo.
Isolle tontille sopii kaksi sukupolvea
Keväällä tukit sahataan, ja hoidettaviksi tulevat peltotyöt. Ajankäyttö jakaantuu jokseenkin tasan maatalouden ja muiden yritysten kesken. Lukuisten maatalous- ja metsätyökoneiden lisäksi Mika Hippeläinen hallitsee höylän, sahan sekä kyllästämön laitteet. Jotain opeteltavaa levyseppähitsaajalla vielä on.
– Heikkoutenani on vielä kirjanpito ja muu paperinpyörittäminen, koska tässä on monta yritystä. Hyvä, että vanhemmat eivät ole heittäneet hanskoja naulaan, vaan apua löytyy, kun vilkaisee olkansa yli, Mika Hippeläinen virnistää.
Nuoresta yrittäjästä on hyvä päästä opettelemaan ajoissa ja hallitusti yrittäjyyttä vanhempien tuella. Perheyrityksen sukupolvenvaihdoksessa on omat ominaispiirteensä, joihin Mika Hippeläinen tuntuu suhtautuvan ymmärtävästi, vaikka näyttämishalut puskevat läpi yrittäjähenkisen nuoren miehen käytöksestä.
¬– Isä ei ole vielä ostanut menolippua Hawaijille. Aika ison rautakangen saa hankkia, että vanhemmat saa väännettyä pois tilalta. Onneksi täällä tonttia riittää, että pääsemme toisistamme eroon, jos on pinna kireällä, Mika Hippeläinen virnistää.
Mies asuu samassa talossa vanhempiensa kanssa, mutta edesmenneen mummon jäljiltä hänellä on talossa oma erillinen asunto. Rakennus on vanha asutustila, missä isoisä Hippeläinen alkoi myydä sotien jälkeen puutavaraa, ja kysynnän kasvaessa muutakin. Velmu nuori mies, jonka supliikkitaidoista ei ole pienintäkään epäilystä, kuittaa sukupolvien ja yrittäjyyden tuoman vastuun herjalla.
– Joo, yhtään yötä en ole nukkunut sen jälkeen kun vastuu siirtyi. Onneksi öisin on tullut jalkapalloa, Mika Hippeläinen vitsailee.
