Kuumassa ilmassa oli urheilujuhlan tuntua, kun kansaa kokoontui Luopioisten uimarannalle uimaan, pyöräilemään, ja juoksemaan – tai seuraamaan katseella Kukkia triathlonia.
Tapahtuman suosio säilyy vankkumatta vuodesta toiseen. Osanottajaennätykseen ei tänä vuonna ihan ylletty, mutta paljon ei jäänyt puuttumaan. Kolmensadan osallistujan raja jäi vain kahden urheilijan verran vajaaksi.
Järjestelyistä päävastuun kantava liikuntasihteeri Petri Ketola onkin lievästi huolissaan tilojen riittävyydestä.
– Varsinkin lyhyen matkan osalta ollaan aivan äärirajoilla. Pyöräparkissa ei enää riitä telineitä kaikille, Ketola tuskitteli uimarannan ahtautta.
Pyöräparkki ja pyöräilyn lähtöalue voitaisiin kyllä siirtää rannan yläpuoliselle peltoalueelle, mutta siirto vaikeuttaisi kilpailun seuraamista. Nykyisellä paikalla yleisö näkee uimarannan rinnekatsomosta lähdöt, vaihdot ja maaliintulot kuin amfiteatterissa ikään.
Lyhyemmän matkan eli riatlonin osallistujamäärä oli etukäteen rajattu 150 henkeen. Määrä tuli täyteen jo hyvissä ajoin.
– Tieto loppuunmyynnistä oli kyllä näkyvillä verkkosivuilla, mutta sain silti kymmeniä puheluja, joissa kaikissa kysyttiin, vieläkö mahtuisi mukaan, harmitteli Ketola.
Järjestäjät heltyivät ottamaan kaikki kisapaikalle saapuneet jälki-ilmoittautujat mukaan, vaikka sovittu kilpailijamäärä ylittyikin. Järjestelyt toimivat siitä huolimatta mallikelpoisesti eikä pahoja ruuhkia syntynyt.
Voitot ratkesivat jo ennen loppusuoraa
Kukkian maastoissa kilpaillaan kolmilla erimittaisilla reiteillä. Kovakuntoisimmille on tarjolla varsinainen triathlon, eli 600 metrin uinti, 52 kilometrin pyöräily ympäri Kukkian ja 13 kilometrin juoksu. Leppoisampi ja lyhyempi riatloni koostuu 200 metrin polskinnasta, 13 kilometrin pyöräilystä Haltianselän ympäri ja 4 kilometrin juoksusta. Lisänä on vielä lasten duathloni, jossa uidaan 25 metriä ja juosta kipitetään 400 metrin matka.
Ivan Luckin pitkän matkan reittiennätys 2.23,03 (vuodelta 2005) jäi edelleen voimaan, mutta kovaa mentiin tänäkin vuonna. Ylivoimaiseen voittoon kiiruhti Sastamalan hiihtäjä Rauno Koski, joka ainoana alitti kahden ja puolen tunnin rajan ajallaan 2.29,54. Toiseksi yltänyt Tommi Lahtonen jäi hänestä viisi ja puoli minuuttia. Tuomas Lensu oli kolmas ja paras sydänhämäläinen Pälkäneen Antero Kortetjärvi kolmastoista.
Naiset kyykyttivät miehiä kunnolla triathlonin uintiosuudella, sillä pyöräilyyn lähdettäessä koko kilpailun neljän ensimmäisen joukossa oli kolme naista. Naisten nopein oli lopulta täysin suvereenisti Laura Salminen, joka ajallaan 2.44,25 olisi sijoittunut miehissäkin kymmenen parhaan joukkoon. Hopeanainen Tanja Ikonen hävisi hänelle lähes 15 minuuttia. Kolmas oli Marja Rantanen.
Riatlonissakaan eivät ratkaisut jääneet loppukirin varaan, vaan Heikki Väänänen otti selkeän voiton ajalla 44,24. Jaakko Ranta ajoi häntä raivokkaasti takaa, mutta matka loppui kesken ja miesten eroksi jäi runsas minuutti. Markus Tanskanen oli kolmas.
Naisriatlonisteista selvään voittoon kolmen ja puolen minuutin erolla ylsi Sanni Alatalo (48,40) ennen Kuisma Suopelaa ja Marika Viinikkaa. Pälkäneen Mari Kiuru oli neljäs.
Tähän taitaa tulla himo!
Kukkia triathlonin, ja vielä enemmän riatlonin, paras puoli on se, että mukaan uskaltautuu joka vuosi monia liikkumisen ystäviä, jotka eivät paina menemään otsa rypyssä ja verenmaku suussa. Rento ryppyotsattomuus alentaa lähtökynnyksen sille tasolle, ettei kenenkään tarvitse pelätä olevansa huonompi kuin muut.
Malliesimerkki tällaisista itsensä haastajista on Pärnäsaaren mökkiläinen Anneli Helimo, joka on osallistunut riatloniin tiettävästi joka kerta, samoin kuin Luopioisten entinen kunnanjohtaja Rauno Haapanen.
Useille Luopioisten kisa on myös ensimmäinen kerta aikuisiällä, kun numerolappu laitetaan rintaan. Moni aiemmin katsomon puolella ollut innostuu itsekin kokeilemaan jaksamistaan.
Aitoossa appivanhempiensa luona mökkeilevä kahden pienen tyttölapsen äiti Suvi-Talvikki Oksanen rohkaistui testaamaan, miten uinti, pyöräily ja juoksu peräkkäin tehtyinä sujuisivat.
Suoraan sohvan pohjilta ei Oksanen kilpaan ponnistanut. Liikuntaa hän on jossain määrin harrastanut aina, ja tämän vuoden kevät ja alkukesä ovat menneet aktiivisesti lenkkeillen.
– Mitään aikatavoitteita en ole asettanut. Pyöräily ja juoksu varmaan sujuvat, vaikka lainapyörällä lähdenkin liikkeelle, mutta uinti vähän mietityttää etukäteen, hän tuumi tuntia ennen starttia viimeistellen jogurtilla energiatankkaustaan.
Kisa sujui ilman ongelmia
Kun lähtöön oli aikaa puoli tuntia, alkoi kilpailujännitys jo tuntua siitä huolimatta, että kokeneempi riatlonisti, naapuri Maija Tuominen oli mukana henkisenä tukena.
– Saas nähdä, minkälaiset kicksit siitä saa, kun porukan keskelle lähtee polskimaan, ensikertalainen aprikoi uinnin lähtöhässäkkää.
Yli 150 hengen yhteislähdössä saattaa huonolla tuurilla saada ihan konkreettisiakin potkuja, kun tilaa on uimaria kohti aivan liian vähän.
Oksasen uinti sujui ilman isompia haavereita. Menoa hidasti vain edellä uivan kilpailijan saama kramppi, jonka vuoksi Oksanenkin joutui hidastamaan menoaan.
– Jäin vielä seuraamaan, että hän pääsi turvallisesti rantaan ongelmistaan huolimatta. Siinä jäin turhan paljon jälkeen, Oksanen selvitti tapahtumaa jälkikäteen hieman harmissaan.
Pyöräily- ja juoksuosuuksilla sijoitus koheni mukavasti ja lopputuloksena oli 38. sija 85 naisen joukossa. Aikaakin kului vain vajaat neljä minuuttia yli tunnin, joten tulostenkin valossa kilpailu onnistui mainiosti.
Vuoden päästä uudestaan
Maaliin tullessaan Oksanen oli hyvävoimaisen oloinen ja hetken hengitystä tasoiteltuaan hän jo hehkui tyytyväisyyttä.
– Oli ihanaa, kun ihmiset kannustivat matkan varrella. Kovin vaikeita hetkiä ei ollut missään vaiheessa uintiosuuden hankaluuksien lisäksi.
Nopea siirtyminen lajista toiseen tuotti pienen yllätyksen.
– Varsinkin juoksemaan lähteminen pyöräilyn jälkeen oli aluksi kankeaa. Pitää tehdä ensi vuodeksi yhdistelmätreenejä.
Oksanen myönsi koukuttuneensa lajiin kerrasta.
– Hieno kokemus, tähän taitaa tulla himo! Koskahan alkaa ilmoittautuminen ensi vuoden kisaan?
