Makumatkaajan paratiisi

Suomalainen elää viljasta, mutta ruis- tai vehnäpeltojen satonäkymät eivät ihmisiä kiinnosta. Kesäisin seurataan päivittäin mansikoiden kypsymistä ja etenkin hintatietoja. Maksaako viiden kilon laatikko supertarjouksessa 25, 30 vai peräti 35 euroa?

Perheen pitää olla suuri ja marjankulutuksen kovaa, jotta vuoden mansikoille kertyisi kymmenien eurojen hintaero.

Mansikoihin liittyvän kiihkon juuria pitää etsiä ihmisen geeneistä. Nykyihminen säilöö enää esi-isiensä tapaan vähän talven varalle. Vielä pari sukupolvea sitten säilöminen oli elinehto, nykyisin enemmänkin rituaali. Sen vaalimiseen tarvitaan laatikoittain mansikoita.

 

Pälkäneen marjatiloista on muodostunut tärkeitä matkailukohteita. Tuoreiden marjojen ja maalaiselämyksien perässä ajellaan lähikaupungeista päiväksi Pälkäneelle.

Marjojen ja vihannesten lomassa tilat kauppaavat kahvia ja koriste-esineitä. Niillä ei ole kokonaisuuden kannalta suurta taloudellista merkitystä, mutta elämyksen kannalta ne ovat tärkeitä. Lisäksi erilaiset oheistoiminnot jatkavat tilojen sesonkia. Ne pysäyttävät asiakkaita mansikka-ajan jälkeenkin, ja samalla ihmiset poikkeavat myös vihanneshyllyllä.

 

Marjatilat ovat tajunneet seudun matkailukohteista parhaiten sen, että pysähdyspaikat päätetään takapenkillä. Sekä Niitty-Seppälästä että Suttisen tilasta on tullut lapsiperheille ohittamattomia kesäkeitaita.

Niitty-Seppälän eläimiin, polkuautoihin, labyrinttiin, peikkoluolaan ja leikkipuistoon ei ehdi kesän aikana kyllästyä, vaan pikkuväen mielestä tilalla on poikettava päivittäin.

Suttisen tila ei pysty tänä vuonna toteuttamaan edellisvuosien erikoisuutta: Laitikkalaan on leikattu Suomessa harvinaisen, mutta Amerikassa laajalti tunnetun maissilabyrintti. Tänä kesänä mikään ei kasvanut kolean kesäkuun aikana. Polvenkorkuisen kasvuston äärellä oli helppo päättää, että tänä vuonna labyrintti jää tekemättä.

 

Suoramyyntitilojen tärkein tuote on kuitenkin maku. Aamulla pellosta poimitut lähituotteet maistuvat toiselle kuin kaupan logistiikkaketjun pussissa kulkeneet tavanomaiset tuotteet.

Paikallisten peltojen ja navetoiden sato osataan nykyisin jalostaa maalaisleiviksi ja jopa valmisruoaksi. Vaatii kuitenkin vuosien kokemusta ennen kuin seudun helmet osaa poimia eri pisteistä. Jos lähituotteet koottaisiin yhden katon alle, hyllyjen äärelle poikkeaisivat ohikulkijoiden lisäksi myös matkojen päästä varta vasten ajelleet ostosmatkailijat.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?