Kiiltävät ajokit, nahkakypärät ja hurmaavat helmat kokoontuivat naistenviikon sunnuntaina Vehoniemen Automuseolle, mistä alkoivat Leila Suutarisen emännöimät Naisten Automobiiliajot, järjestyksessä jo 11. Naisten Automobiiliklubin harrasteautotapahtuma. Vehoniemellä naisten museoajoneuvot kokoontuivat viimeksi viisi vuotta sitten.
Päivä oli säteilevä ja onnistunut, vaikka Europarlamenttiin valittu entinen ministeri Henna Virkkunen ei päässytkään osallistumaan ajoihin, kuten oli suunniteltu. Mukana ajoissa oli noin sata harrastajaa.
Sääntönä on, että ratin takana pitää olla naiskuski, mutta miehet saavat olla mukana karttureina, teknisinä avustajina tai vain matkustajina. Harrasteajoneuvoajoissa autoilijat pukeutuvat oman ajopelinsä aikakauden mukaisiin asuihin, ja paras ajoneuvo-asuyhdistelmä palkitaan.
– Vanhin auto oli vuodelta 1928 ja uusin 1980-luvun alusta, kertoo Leila Suutarinen, joka itse osallistui ajoihin vuoden 1966 mallisella Dodge Coronetilla.
42 museoajoneuvon letka liikkui idyllisiä pikkuteitä pitkin Vehoniemeltä Tampereelle ja jatkoi siellä keskustaan Vapriikkiin ja Mustanlahden satamaan asti.
Kysymyksessä oli samalla hyväntekeväisyystapahtuma, sillä Naisten Automobiiliklubi tukee vuosittain jotakin auttamiskohdetta.
– Siinä poikkeamme muista klubeista, että emme keräile varoja vain itsellemme. Lahjoitus tehdään aina sellaiselle taholle, joka auttaa naisia, lapsia tai nuoria, Leila Suutarinen kertoo.
Tällä kertaa avustus menee Invalidiliitolle opastajakoiran hankintaan nuorelle vaikeavammaiselle. Yksi opastajakoira maksaa noin 20 000 euroa, ja se koulutetaan tietyn henkilön tarpeisiin. Koiran avulla vaikeavammainen nuori voi asua laitoksen sijasta kotona.
Ei niin bensankatkuinen juttu
Naisten museoautoharrastus ei tarkoita sitä, että miehet kunnostavat ja puunaavat ajokit edustuskuntoon ja naiset keskittyvät pukuihin ja kampauksiin. Päinvastoin, monia naispuolisia harrastajia tekniikka kiehtoo aivan erityisesti. Naisten Automobiiliklubi järjestää muun muassa seminaareja, joissa naiset opettavat restaurointitaitoja.
– Tänäkin kesänä Naisten Automobiiliajoihin osallistui naisia, jotka ovat itse entisöineet autonsa moottorin huollosta pinnan vahaukseen asti, kertoo Leila Suutarinen.
Automobiiliharrastuksen tekee naisten näköiseksi kokonaisuus. Autoilu ei ole niin bensankatkuista kuin niillä, jotka ovat kiinnostuneet pelkästään ajopelien teknisistä ominaisuuksista. Ajoissa tärkeää on yhdessäolo, esteettisyys ja tietynlainen harmonia: se, että autot, asut, musiikki ja matkakohteet sopivat toisiinsa.
– Mustanlahden satamassa oli soittamassa mobilistien Mayflower-orkesteri. He olivat valinneet kappaleet niin, että kaikissa oli naisten nimiä, Leila Suutarinen kertoo yhden yksityiskohdan.
Hänet itsensä houkutteli aikanaan mukaan oma äiti.
– Huomasin silloin, miten tärkeää on olla jotain keskinäistä kivaa. Me olemme pikkuriikkinen osa-alue harrasteautoilijoiden joukossa, mutta tuomme siihen oman näkökulmamme, hän pohtii.
