Helle aikaistaa päivää

Päivästä toiseen kolmissakymmenissä huitelevat hellelukemat eivät ole Suomen suvessa tavanomaisia. Eteläisessä Euroopassa kuumuuteen on totuttu. Siellä siesta katkaisee työpäivän kuumimpaan aikaan.

Myös suomalaisilla työmailla osataan sopeutua tukahduttaviin oloihin: työt aloitetaan heti aamuneljältä, kun aurinko nousee. Silloin päivä saadaan pulkkaan ennen kuumimpia hetkiä.

Muun muassa monet metsäkoneet aloittavat työnsä aamuneljältä. Kuskit pärjäisivät paahteelta suojaavan varjon alla ilmastoidussa hytissään myös päivän paahteessa, mutta koneet eivät kuumuudessa kestä.

Suomessa valmistetut ja tänne tuotavat laitteet on tehty kestämään kylmiä oloja. Toisessa ääripäässä ne eivät ole vahvimmillaan, vaan kuumuudessa hydrauliikka alkaa keittää ja kone piiputtaa.

Monilla työpaikoilla on nykyisin jäähdytys. Myös ilmalämpöpumppuja käytetään kesällä tilojen viilentämiseen. Esimerkiksi Pälkäneen vanhainkodin keittiössä lämpötila pysyi siedettävänä, kun ovet ja ikkunat pidettiin kiinni ja ilmaa viilennettiin koneella. Harjutuulen keittiön uunien äärellä kokattiin 25 asteen lämmössä, vaikka ulkona oli samaan aikaan monta astetta kuumempaa.

 

Broilertiloilla ilmanvaihto täysillä

Myös eläintiloilla on pitänyt viritellä poikkeusjärjestellyitä kuumuuden vuoksi. Esimerkiksi broilertiloilla ilmanvaihtokoneita pyöritetään täydellä teholla, jotta ilma saataisiin kiertämään.

– Isojen kasvattamoiden viilentämiseen ei ole koneellista jäähdytyskeinoa. Ainoa mahdollisuus on pyrkiä kierrättämään jättipuhaltimella mahdollisimman paljon ilmaa ja viilentää sisään tulevaa ilmaa, sahalahtelainen Jarmo Toukola sanoo.

Ilman viilentäminen onnistuu vettä sadettamalla – jos ilman kosteus ei ole mahdoton.

– Jos tila olisi rannassa, niin kannattaisi sadettaa koko tontti. Kosteus sitoo lämpöä, ja alue jäähtyy, Toukola sanoo.

Kanalassa ilmanvaihdon tärkeyttä lisää se, että kanat eivät hikoile, vaan ne viilentävät itseään hengittämällä kosteutta ulos.

Kuumassa metsässä pärjää kyllä, kun juo riittävästi, taimikkoa Majaalahdessa raivannut Lauri Siurola sanoo.

Taimikon raivaus: Lauri Siurola hikoilee raivaussahan kanssa metsässä

Juoma kulkee koko ajan mukana

Lauri Siurola on kiinnittänyt selkäänsä juomapullon, josta hän voi imaista suolavettä muutaman minuutin välein.

– Jos en ole missään asutuksen lähellä hommissa, niin pyrin aloittamaan hommat tällaisella helteellä aamuneljältä, viimeistään kuudelta. Silloin metsästä pääsee pois ennen kuuminta iltapäivää, kangasalalainen Lauri Siurola sanoo.

Metsätalousinsinööriksi Evolla opiskeleva mies on kolmatta kesää harjoittelussa Metsänhoitoyhdistys Roineella. Harjoittelussa tulevat tutuksi myös käytännön raivaus- ja moottorisahatyöt.

– Vakimetsurit pyrkivät pitämään lomansa kuumimpaan aikaan. Mutta minulla ei ole oikein vara lomailla, joten en anna helteen haitata.

Sekä helteessä että paukkupakkasessa pärjääminen on pukeutumis-, varautumis- ja asennekysymys.

– Ei metsähommiin oikein voi shortseissa ja t-paidassa lähteä. Minulla on jalassa paksut housut ja turvasaappaat. Ja paita pitää olla pitkähihainen, ettei raavi käsivarsia verille.

Pitkät vaatteet suojaavat paitsi risuilta, myös hyönteisiltä.

– Hyttysiä oli juhannuksen tienoilla älyttömästi, mutta nyt ne ovat vähentyneet. Myöskään paarmoja ei ole tänä kesänä kovin paljon. Pahimpia ovat maa-ampiaiset. Vaatteetkaan eivät oikein suojaa niiden piikeiltä, jos sattuu astumaan pesään.

Tärkeintä kuumissa oloissa on säännöllinen juominen. Raivaussahan kanssa hommat eivät oikein edisty, jos repulla pitää juosta vähän väliä juomassa. Siurola onkin ottanut käyttöön kokeneempien metsureiden keksinnön: juomapullo kiinnitetään selkään, ja siitä imetään letkulla suolavettä viiden, kymmenen minuutin välein.

– Raivaussahan tankki kestää puolisentoista tuntia. Samassa ajassa tyhjenee myös juomapullo. Kuuman päivän aikana tulee juotua viisi, kuusi litraa, Siurola kertoo.

 

Hysamedin Mustafa hikoilee pizzauunin äärellä.

Pizzeria Saranda: Iltapäivällä alkaa olla tosi kuuma

Uuni kuumentaa enemmän kuin ilmastointi viilentää

– Ilmastointikoneet laitetaan yöksi päälle. Se helpottaa hieman aamua. Mutta päivällä niistä ei ole mitään hyötyä, Pizzeria Sarandan uunin ja grillin äärellä hikoileva Hysamedin Mustafa sanoo.

– Päivät pidetään ovet auki. Läpiveto viilentää hieman, mutta viiden jälkeen alkaa olla jo tosi kuuma, Kosovosta kotoisin oleva Mustafa sanoo.

Hän on kotimaassaan tottunut kuumiin keleihin. Suomessa pitkään jatkuva helle on harvinaisempaa.

Pälkäneläispizzeria toimi alkuun pienemmässä kulmahuoneistossa, johon aurinko paistoi koko päivän. Se oli vielä kuumempi kuin nykyinen isompi tila.

– Ihmiset hakevat paljon pizzaa ja kebabia, sillä ruuanlaitto kotona on näillä keleillä hikistä puuhaa. Kauniina kesäpäivinä pizzoja haetaan myös rannalle, Mustafa kertoo.

 

Elina Arvonen ja Reetta Heikkilä ohjasivat viimeisiä uimakouluryhmiä viime viikolla.

Uimakoulu: Musta märkäpuku kerää kuumuutta auringonpaisteessa

Vedessäkin hikoilee

Musta märkäpuku on melkoisen tukala, kun uimakoululaiset välillä lämmittelevät rannalla juoksuleikkien parissa.

Kello lähestyy puolta päivää ja lämpömittari 30 asteen rajaa. Matalassa Pakanrannassa vesi ei ole paljon kylmempää, joten uimakoululaisia ei tarvitse paljon houkutella järveen.

Vedessä polskii kesäkuulta siirretty ryhmä. Nyt siirtopäätöstä kiitellään, sillä alkukesästä päivälämpötilat kipusivat hädin tuskin toiselle kymmenelle, ja järvikin oli 15 astetta kylmempi kuin nyt.

– Alkukesän ryhmien kanssa piti ottaa lämmittelytauko rannassa muutaman minuutin välein. Nyt vesi on niin lämmintä, että voimme keskittyä varsinaiseen asiaan eli uinnin opetteluun vedessä, Elina Arvonen sanoo.

Hän ohjaa Onkkaalan, Laitikkalan, Aitoon ja Luopioisten rantojen uimakouluja yhdessä Reetta Heikkilän kanssa. Pälkäneen Pakanrannan ryhmät täyttyivät jo etukäteen, mutta myös kylien ryhmissä on ollut enemmän uimareita kuin viime kesänä.

Pakanranta on kuumana kesäpäivänä ihanteellinen paikka uinnin opetukseen. Sen sijaan viileällä kelillä mataluudesta on ennemminkin haittaa.

– Rannassa pitää kahlata kymmeniä metrejä, ennen kuin pääsee sopivaan syvyyteen. Viileällä kelillä ehtii hädin tuskin veteen, kun jo pitää lähteä rannalle takaisin lämmittelemään, Reetta Heikkilä sanoo.

Uimakoulun opettajat ovat vedessä lähes yhteen menoon neljä tuntia. Kuumassa auringonpaahteessa musta märkäpuku on melkoisen tukala asuste.

– Hiki virtaa selässä, kun tulemme välillä rantaan juoksemaan ja lämmittelemään. Se huono puoli puvussa myös on, että niskassa ja ranteissa on aikamoiset rusketusrajat, Reetta Heikkilä esittelee.

Uimakoulujen viimeisellä viikolla vedet alkoivat olla jo niin lämpimät, että ohjaajat tarkenivat päivän järvessä ilman märkäpukuakin.