Talkoilla

Talkoohengen uskottiin jääneen lähes kokonaan 1900-luvulle. Vuosituhannen vaihduttua elimme valmiissa maailmassa. Rahaa tuntui piisaavan ostopalveluihin. Yhdessä tekeminen ruokapalkalla ei kiinnostanut.

Omia lapsia ja vanhempia, työkavereita sekä ystäviä toki auteltiin ja autetaan edelleen. Monesti jää ainoaksi mahdollisuudeksi turvata vanhuksen arvokas ja turvallinen loppusuora hoitamalla häntä omin voimin sekä varoin.

Muutto- ja remonttiapuja kaivataan. Mielelläänhän sitä toimeen ryhtyy.

 

Hienoista kirjoista, vaikkapa Täällä pohjantähden alla, saamme lukea mainioita kuvauksia yhteisistä urakoista. Torpat nousivat peltotilkkujen reunoille. Kattoon naputeltiin uudet päreet yhdessä tietäen vuoron joskus koittavan omassa talossa. Heinät tehtiin yhdellä pellolla ensin ja toisella sen jälkeen, jos poudat sallivat.

Sotien jälkeen puuttui monesta pirtistä isäntä tai hän palasi rintamalta vammautuneena. Karjalasta tulleille evakoille piti saada kattoa pään päälle. Uutta viljelysmaata raivattiin onnettomilla koneilla.

Halkoja tekivät kaikki, joilla saha ja kirves pysyivät kädessä. Koko Suomi nousi yhteisin voimin olosuhteisiin nähden tavattoman nopeasti. Sotakorvaukset maksettiin ajallaan.

Sama tapa ajatella ja toimia valtasi vapaapalokunnat, urheiluseurat ja lukuisat järjestöt sekä yhdistykset.

Raskaiden aikojen jälkeen kansa tarvitsi myös viihdettä sekä mahdollisuuksia harrastaa. Ylimääräistä rahaa ei ollut.

Rakennustarpeet saatiin suurimmaksi osaksi lahjoituksina. Palokunnan-, seuran- ja työväentaloja sekä tanssilavoja nostettiin entisten lisäksi uusia. Vanhoja laajennettiin ja kunnostettiin. Palkaksi riitti hyvä ruoka ja jossakin loppukaronkan sahti. Ihmiset tunsivat ja tiesivät toisensa.

 

Nyt maaseudulla ajellessa mieli muuttuu alakuloiseksi raunioita tai ränsistyneitä isoja taloja katsellessa. Tai sitten muistelee, miten tuonkin huoltokopin tilalla sijaitsi mittava seurantalo.

Elämä sykki. Viikonloppuisin linja-autot kuljettivat tanssijoita pitkien matkojen takaa. Sunnuntaina ja joskus arkenakin pelattiin bingoa, katseltiin elokuvia, urheiltiin, harrastettiin jotakin jne. Järjestysmiehet, lipunmyynti, kanttiinitoiminta ja muu asiaan liittyvä hoidettiin talkoilla. Järjestelmä mahdollisti näin nimekkäiden artistien tulon esiintymään.

Viime vuosina aate on alkanut vähitellen nousta uudelleen. Vanha sananlasku sanoo, ettei kannettu vesi tahdo kaivossa pysyä. Sopii hyvin tähän asiakokonaisuuteen.

Jotenkin luonnollisesti pitäisi yhdessä tekeminen tapahtua. Me ihmiset olemme erkaantuneet vaarallisella tavalla toisistamme. Omaa napaamme jaksamme tuijotella miettimättä miten muilla menee.

Pakon edessä nöyrrymme mekin. Kyläkuolema estetään vain yrittämällä yhdessä. Samoin näivettyminen.

 

Joitakin poikkeuksia esiintyy. Tämän lehden yleisönosastossa valiteltiin taannoin talkoohengen katoamista Pälkäneellä ja pohdiskeltiin syytä, miksi yhteisöllisyyttä löytyy Luopioisista.

Tähän olen jäävi mitään lausumaan. Ihailla silti pitää toimeliaisuutta, millä erilaisia tapahtumia ja yhteistä hyvää syntyy kirkonkylällä sekä muualla asuintaajamissa.

Kirkkaimpana juhlitaan vuosittain Aitoossa. Vapaapalokunnan vuosijuhlaa vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. VPK tekee kovalla riskillä vuoden toimintarahat haalimalla maamme vetovoimaisimmat artistit aina paikalle.

Eikä ole unohdettu perinteitä marsseineen ja palkitsemisineen. Konsepti toimii, kun eletään ajassa mukana.

Hiljattain kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa pohdiskeltiin festareiden kuihtumista. Syitä löytyi monia. Äänitteet eivät enää harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta juuri myy. Netin kautta ostettu musiikki ei senttejä artistille juuri kartuta. Palkka otetaan keikoilta.

Ulkomaan eläviä voidaan saada asevelihintaan, mikäli heille osuu esiintyminen muualle Eurooppaan säällisen välimatkan päähän.

Omia juomia ja ruokia ei saa viedä huvialueelle. Aluehallintoviranomaisten suopea tulkinta päättyi näiltä osin lopullisesti viimeisenä tänä kesänä myös Järvenpään puistobluesissa.

Nykyajan ihminen ei enää lähde moneksi yöksi telttaan hyttysten syötäväksi palelemaan tai hikoilemaan. Täytyy päästä nukkumaan kunnolliseen sänkyyn, aamiainen kerätään hotellin noutopöydästä tai aamuvirkuin nousee sen laittamaan lomamökin tai kodin keittiöön. Hyvin varustettu asuntoauto vielä jotenkin kelpaa majapaikaksi.

 

Aitoon Kirkastusjuhlat on erinomainen esimerkki virkeänä elävästä talkoohengestä.

Minä katselen laiskuuttani ja töissä kyllästymiseen asti varsinaista riekkumista nähneenä ihaillen sivusta. Kirkkaripaidan saan nykyään ”postiennakolla” välillä jopa mökille perille toimitettuna. Toivottavasti jaksatte painaa myös tulevaisuudessa!

Vuodet vaihtuvat ja sukupolvet. Monet sukunimet eivät luopioislaisten talkoolaisten joukosta häviä mihinkään, vaikka henkilöt muuttuvat nuoremmiksi. En uskalla tähän nimetä toimeliaita ihmisiä, sillä varmuudella joku tärkeä unohtuisi.

Yksi kantavimmista voimista siirtyi Yläkerran talkoomieheksi kirkastusjuhlasunnuntaina 6.7.2014. Hän tekee siellä timpurin hommia.

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?