Matkaajan laulu on hurmosta ja ikävää

”Humma on pojalla ainoa aarre ja sellaista ei ole kellään…”

Pälkäneen Maanpuolustusnaisten Lottalaulajaiset houkuttelevat väkeä Nuijalle, vaikka helle puristaa ilman hikiseksi. Luonnonkukka-asetelmat pöydissä ja visusti peitettyjen ikkunoiden suoma varjo luovat hieman illuusiota

Juontajana toimiva Kirsti Uotila suunnittelee Lottalaulajaisten ohjelman.

metsän varjosta, josta monissa illan lauluissa kerrotaan.

Lottalaulajaiset ovat sopiva kattaus kaikille niille, jotka haluavat herättää henkiin vuosikymmenien takaiset tunnelmat. Tämän kesän aiheena ovat matkalaulut metsäpolkuineen ja kaukana siintävine rantoineen, ja niihin

mahtuu kosolti muistoja. Ohjelman laatijana ja juontajana toimiva Kirsti Uotila onkin saanut todeta, että suomalainen näkee matkoissa mieluiten haikean puolen.

Iloiset ja reippaat laulut, kuten Junnu Vainion Käyn ahon laitaa jäävät selvästi vähemmistöön mutta ovat sitä riemukkaampia vastaan tullessaan. Ja joitakin lauluja ei vain voi vastustaa.

Laulua johtavan Korsuköörin säestäjänä toimiva Matti Huomo ehtii juuri ja juuri vetäistä harmonikastaan Satumaan ensimmäiset sävelet, kun pöydissä istuvien sormet ja varpaat alkavat jo etsiä tangon rytmiä.

Kaipaus, meri ja isänmaa

Lottakanttiini palvelee väliajalla.

Suomalaisessa kansanlaulussa kulkija on tavallisesti kesä, ja kulkija on yksin rannalla tai metsässä luontoa kuunnellen ja kunnioittaen. Pontevampia lauluja löytyy parhaiten Pohjanmaalta, missä herkistely saa välillä väistyä uhon tieltä.

Merimatkoista ja merimiesten elämästä taas tuli koko kansan rakastamia laulujen aiheita erityisesti 1930-luvulta alkaen, jolloin Malmsténin veljekset alkoivat vaikuttaa suomalaisessa musiikkielämässä.

Sota-ajan laulut ovat enimmäkseen matkalauluja, koska sotilaat olivat kaukana kodistaan ja lakkaamatta matkalla joko taisteluun, väliaikaiseen turvapaikkaan tai kuolemaan. Jossakin heitä odotettiin.

– Sota-aika korosti ikävöinnin osuutta lauluissa. Sellaisetkin laulut, jotka olivat syntyneet ennen sotia, saivat surusta ja koti-ikävästä uusia merkityksiä, Kirsti Uotila kertoi.

Lottalaulajaisten ohjelmistoon kuului muun muassa Eugen Malmsténin Sä muistatko metsätien?, joka oli taltioitu ensimmäisen kerran jo vuonna 1938, mutta joka tuli erityisen kuuluisaksi talvisodan aikaisesta ”puhelintoivekonsertista”. Malmstén lauloi sen viestimiesten puhelinkeskuksessa Lemetin motin aikana helmikuussa 1940, ja se välitettiin kaikkiin telttoihin.

Matkalauluja ovat omalla tavallaan myös muun muassa Junnu Vainion Albatrossi sekä Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen, jotka kuuluivat Lottalaulajaisten yleisön suosikkeihin. Mutta minkä Lottalaulajaisten ohjelmaan valitun laulun takia aivan erityisesti kannatti tulla?

Matti Niemi: Satumaa, se on niin koskettava. Ja koko tilaisuus on mukava, Kirstin juonnot ovat niin hyviä, että kuuntelee mielikseen.

 

Irja Toija: Ol’ kaunis kesäilta ja Hummani hei. Niistä tulee eniten muistoja mieleen.
Aili Huhtinen: Albatrossi, se on suosikkini. Matka on mielestäni hienosti valittu teema, koko elämähän on sinänsä matka.

 

 

 

Hilkka Ainiala:
Ol’ kaunis kesäilta ja Sininen ja valkoinen. Kauniita, isänmaallisia lauluja.

 

Reino Syrjä: Satumaa-tango, siitä olen aina tykännyt.