Viskin lisäksi Virta-Vesasella on kotonaan kolme resquekoiraa.
Sosiaalisia medioita parjataan paljon näinä päivinä: pelätään, että ihmiset kadottavat arkiset viestintätaitonsa ja lopulta koko otteensa ”todellisuuteen”.
Suurin piirtein samoilla linjoilla oli aikoinaan kangasalalainen Tuija Virta-Vesanen.
– Olin varma, että Facebookiin en ainakaan liity. Ajattelin, että minulle sillä ei olisi mitään tarjottavaa, Virta-Vesanen sanoo.
Nykyään Virta-Vesasella on kolme Facebook-tiliä. Yksi on henkilökohtainen tili, toista hän pitää eläinsuojeluaiheisia keskusteluja varten ja kolmas sivusto on hyväntekeväisyysyhteisö, jonka kautta Virta-Vesanen kerää rahaa eläinsuojeluun.
– Nelisen vuotta sitten aloin ymmärtää, että sosiaalisilla medioilla on parhaillaan ihmisen tietoisuutta ja tietoa lisäävä rooli. Facebookin kautta olen myös löytänyt samanhenkisiä kavereita. Eläinsuojeluaihesella sivullani minulla on tällä hetkellä 2440kaveria.
Ihmiset vs. eläimet
Virta-Vesanen tietää, että eläinten oikeuksista puhuminen ärsyttää joitakin ihmisiä. Häneltä on elämänsä aikana kyselty lukuisia kertoja, miksi hän on valinnut eläimet ihmisten sijaan.
– Minä välitän yhtä lailla myös ihmisistä. Varsinkin vanhusten asiat ovat minulle tärkeitä. Ihmisillä on kuitenkin enemmän puolustajia kuin eläimillä. Lisäksi eläimet ovat täysin puolustuskyvyttömiä ihmisiä vastaan. Apuaan ei voi antaa kaikille. Siksi on tehtävä valintoja.
Virta-Vesanen korostaa, ettei hän kannata minkäänlaista aggressiivista toimintaa tai julkista parjaamista.
– Käydessäni keskusteluja eläinten kohtelusta ja eläinsuojelusta haluan olla rauhallinen ja diplomaattinen. Vihamielisyydestä ei näissä asioissa ole mitään hyötyä.
Kansalaistottelemattomuutta Virta-Vesanen ymmärtää, ja hyväksyy sen silloin, kun se ei vahingoita eläimiä eikä ihmisiä.
Itse hän ei kuitenkaan osallistuisi edes pieniin laittomuuksiin.
– Olen aina ollut lainkuuliainen ihminen. Ymmärrän kuitenkin, miksi esimerkiksi tehotuotantolaitosten oloista on tärkeää jakaa videoita ja kuvamateriaalia.
Laukussa verinen vaskitsa
Monilla eläinsuojelun pariin ajautuneilla ihmisillä tuntuu olevan samankaltainen lapsuus: kotiin raahataan kaikki lähimaaston raajarikot eläimet ja eläinten kärsimykset tunkeutuvat alati ajatuksiin ja uniin.
Virta-Vesanen tunnistaa itsensä kuvauksesta. Erään kerran hän salakuljetti kotinsa ullakolle kymmenen sisiliskoa.
– Ullakon seinien raoista sisiliskot pääsivät halutessaan takaisin vapauteen. Aika nopeasti ne ullakolta katosivatkin, Virta-Vesanen muistelee.
Erittäin hyvin Virta-Vesanen muistaa erään lapsuuden mummolareissun. Hän oli juuri saanut lahjaksi kauniin, vitivalkoisen käsilaukun. Se olallaan tyttö odotti bussia, joka veisi hänen mummin luo.
Ennen bussin saapumista hän huomasi maassa verisen vaskitsan, joka oli todennäköisesti jäänyt polkupyörän alle. Hetkeäkään epäröimättä Virta-Vesanen poimi vaskitsan käteensä ja laittoi sen käsilaukkuun. Perillä hän huomasi, että vaskitsan veri oli värjännyt laukun punaiseksi.
– Laukun pilaantuminen oli pieni asia. Suuri asia sen sijaan oli, ettemme mummin kanssa saaneet vaskitsaa enää pelastetuksi.
Vaatelahjoituksia kaivataan
”Jonkun pitäisi tehdä jotakin ja ymmärsin, että se joku olen minä”. Se on motto, jota Virta-Vesanen on seurannut 20-vuotiaasta lähtien.
1990-luvulla Virta-Vesanen oli mukana vastikään perustetun Oikeutta eläimille -järjestön toiminnassa. Järjestö toimii ruohonjuuritasolla, ja sen pääasiallisia toimintakohteita ovat turkistarhaus, tehotuotanto, eläinkokeet sekä eläinten käyttö viihteen välineinä, kuten sirkuksissa ja delfinaarioissa.
Tällä hetkellä Virta-Vesanen on jäsenenä järjestössä, ja tukee sen toimintaa Facebookiiin perustamansa Nettikirppis Animal -nimisen hyväntekeväisyysyhteisön kautta.
– Puolitoista vuotta sitten huomasin, etten saa laskujani maksettua, kun kaikki varani hupenevat eläinsuojeluun, Virta-Vesanen naurahtaa. – Silloin tajusin, että minun on kehitettävä jokin muukin auttamisen muoto.
Syntyi vaatteita ja koruja myyvä Nettikirppis, jonka tuotot lahjoitetaan lyhentämättömänä eläinsuojeluyhdistyksille.
– Olen huono kerjäämään. Siksi ajattelin, että olisi mukava, jos auttavat ihmiset saisivat itselleenkin vastineeksi jotakin. Vaatteita saa myös sopimuksen mukaan käydä sovittamass kotikirppikselläni.
Nettikirppiksen vaatteet tulevat lahjoituksena ulkomaisilta ystäviltä. Pääasiassa myynnissä on värikkäitä mekkoja ja tunikoita, sekä eläinaiheisia toppeja.
– Kesävaatteet ovat käyneet hyvin kaupaksi. Talvella on mennyt huonommin.
Lahjoituksia nettikirppis ei ota vastaan, sillä ne vaativat keräysluvan. Sen sijaan Virta-Vesanen toivoisi saavansa vaatelahjoituksia.
– Muutaman kymmenen kilometrin säteellä pääsen hakemaan vaatteet. Minä pesen ja silitän vaatteet, eli lahjoittajan ei tarvitse sitä tehdä.
Lahjoitukset kohteineen julkistetaan sivustolla kuukausittain. Avustettavia yhdistyksiä ja järjestöjä ovat muun muassa Animalia, WWF, SEY, Ric O´Barry Dolphin Project, katukoirat (Romania, Espanja yms.) ja Kissojen Suojelu KISU ry.
Virta-Vesanen ei tahdo Nettikirppis Animalin henkilöityvän itseensä.
– En kaipaa kehuja toiminnastani enkä ole sädekehä pään päällä kulkeva pyhimys. Eläinten auttaminen on yksinkertaisesti aina ollut minulle luontainen elämäntapa.
