Putoavia tähtiä osui suoraan sydämeen

Sodan arki oli myös nuorelle naiselle epävarmaa tasapainottelua: mitä uutisia tuulet toisivat mukanaan?

Lotta-päivän syvenevään yöhön johdatti Marketta Vaismaan kirjoittama äänimaisemateos Putoavia tähtiä. Esitys kaihersi videon, äänen ja kirpaisevan tekstin avulla esille samoja tunteita, joita lotta saattoi kokea korkealla ilmavalvontatornissa Syrjänharjussa 70 vuotta sitten. Näyttelijäopiskelija Anna Kankilan ollessa tekstin tulkitsijana maisemat Syrjänharjusta ja lotan sielunelämästä, piirtyivät katsojien mieliin riipaisevan elävänä.

Putoavia tähtiä -esityksessä kutoutuivat lotan arjen tosiasiat nuoren naisen unelmiin. Esitys kulki Anna Kankilan monologin johdattamana kertoen tarinaa Almasta, joka on ilmavalvontalottana Pälkäneen Syrjänharjussa.

– Alman kauneimman nuoruuden keskelle on syttynyt sota. Rintamalle on lähtenyt rakas Antti, jonka kanssa on jo leikkimielellä suunniteltu tulevien lasten nimiä. Alman päivät kuluvat yksin valvontatornissa, odottaen jonkin sellaisen ilmestyvän taivaalle, mitä ei ikinä haluaisi nähdä, Anna Kankila kuvailee Putoavia tähtiä -teoksen päähenkilön Alman tilannetta.

Lotan arki ja nuoren naisen unelmat

Putovia tähtiä -esitykseen ravistelevan kontrastin tuovat lotan arjesta ja rutiineista kertovat videot, joita vasten asettuvat sodan järjettömät kauheudet. Esitys kuitenkin muistuttaa, että työn ja sodan lisäksi oli olemassa muutakin: tähän mielettömään kontekstiin kuuluvat myös nuoren naisen unelmat ja haaveet.

Välillä unelmat kuitenkin ammutaan armottomasti alas, ja silloin lasketaan putoavia tähtiä.

– Minä aina laskin käen kukunnoista, että kuinka monta päivää ennen kuin Antti tulee takaisin. Nyt en oikein tiedä, mitä laskea. Mutta käki sen kuin kukkuu, ei saa kunnolla nukutuksikaan, Alma toteaa ihmeissään ja murheissaan.

Alman päivät ilmavalvontatornissa osoittavat myös sen, kuinka kaikista kauheista hetkistä huolimatta, luonto jatkaa elonkehäänsä: käki ei lopeta kukkumista, vaikka Alman rakkain tähti olisikin pudonnut. Syrjänharjun maisemista ja äänistä Alma imee elinvoimaa. Alma havaitsee, kuinka hän on yhä elossa, korkealla maisemassa, mutta ilman putoamisen pelkoa.

Lottien käsikirjat ja Vaismaan käsiala

Esityksen loputtua Nuijansalin eturivistä löytyy helpottunut nainen, Putoavia tähtiä -esityksen ja koko Lotta-päivän käsikirjoittaja Marketta Vaismaa on luonut jotain sellaista, joka on liikuttanut ihmisten sydämiä.

– Käytin apuna autenttisia tekstinpätkiä Lottien käsikirjoista ja tietokirjoista. Alman mietteet ja pohdinnat ovat omaa käsialaani, Vaismaa kuvailee Putoavia tähtiä -esityksen syntyprosessia.

– Olisi ollut hienoa pitää esitys Syrjänharjussa, jossa ilmavalvonta tapahtui, mutta täällä Nuijansalissa saatiin video, valot ja musiikki toimivasti osaksi esitystä, Marketta Vaismaa kertoi.

Äänet, video ja valot loivatkin upean kehikon Anna Kankilan tulkinnalle. Lisäksi Nuijansalin lavan puitteet mahdollistivat sen, että yleisö saattoi seurata, kuinka pelko, odotus ja huoli heittivät varjojaan nuoren naisen kasvoille, ja miten ilo ja rakkaus pyyhki ne taas puhtaiksi.

Eilen, nyt ja tulevaisuudessa

Anna Kankilan mukaan eläytyminen nuoren Alma-lotan kokemuksiin oli helppoa, sillä siinä auttoivat muuttumattomat seikat:

– Eläytyminen Alman, nuoren rakastuneen naisen elämään kaikkine ailahteluineen, oli helppoa, sillä ihmisten tunteet ovat universaaleja ja ajasta riippumattomia. Ja lisäksi Marketta Vaismaan teksti on vain älyttömän hyvä. Lewis Carrollia lainaten voin sanoa, että teksti osuu suoraan sydämeen ja sytyttää sen tuleen nostaen savun silmiin.

Syventyminen Marketta Vaismaan teokseen laittoi Anna Kankilan pohtimaan myös sitä, kuinka hyvin menneisyyden tapahtumat ja kokemukset voidaan tavoittaa.

– Näistä ajoista olen lukenut ja kuullut paljon. Kun tapahtumista tulee historiaa, niistä häviää usein ne pienet yksityiskohdat, jotka juuri tekevät ihmiselämästä kauniin ja kipeän. Mielestäni on hyvä tietää tapahtumien faktat, mutta sodan aikaisia tapahtumia ei voi täysin järjellä käsittää.

Anna Kankilalle on kuitenkin selvää, mikä on se keino, jolla voimme ymmärtää jotain menneistä päivistä:

– Avain, jolla voi päästä sisään tuohon aikaan, on tunnemaailma. Järjen avulla emme voi päästä tiettyä pistettä syvemmälle, mutta tunteissa voimme päästä aivan loppuun asti.

Tässä Anna Kankila näkee myös Lotta-päivän ja Putovia tähtiä-esityksen ytimen.

– Kokonaisuudessaan Lotta-päivä oli upea juhla, joka muistutti myös siitä, ettei tarvitse olla yksin vahva, vaikka siihen meitä joka suunnalta kehotetaankin. Näin kotikuntani uusin silmin; täällähän on kaikki mahdollista ja me voidaan se tehdä, yhdessä!

 Putoavia tähtiä -äänimaisemateos

  • Käsikirjoitus, tuottaja: Marketta Vaismaa
  • Alma-lotta: Anna Valpuri Kankila
  • Videon ääninäyttely: Mika Eerola
  • Äänitys: Jussi Pyysalo
  • Valot, äänet, projisointi: Teemu Kauppinen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?