Pusikoituminen vei soikkokaksikon elintilan

Kasvin kukka ei ole koolla pilattu eikä ehkä kauneudellakaan ellei sitten katso sitä hyvin läheltä.

Kysymys: Näin Rajalansaaressa sekä viime että tänä vuonna kesäkuussa kukkivan kasvin, josta arvelin, että se voisi olla soikkokaksikko. Miten on?

Tuomo vastaa: Kysyjä lähetti kuvan ruskeasta ryppyisestä kasvista, joka nopeasti katsottuna voisi olla melkein mikä vain, mutta kun olimme vaihtaneet useita sähköpostiviestejä, alkoi vahvasti näyttää siltä, että kysyjä on määrityksessään oikeassa.

Olen erityisen kiinnostunut tästä löydöstä sen vuoksi, että tämä kämmekkäkasvi on käynyt viime vuosina hyvin harvinaiseksi ja sen vanhatkin kasvupaikat ovat hävinneet.

1980-luvulla ihailin soikkokaksikkoa monellakin paikalla Luopioisten alueella, mutta tälle vuosituhannelle tultaessa ovat kasvit yksi toisensa jälkeen kadonneet. Runsaatkin esiintymät ovat ensi harventuneet, sitten muuttuneet steriileiksi eli kukattomiksi ja lopulta hävinneet kokonaan.

Soikkokaksikko kasvaa hyvällä paikalla tiheinä ryhminä. Kuva on kuitenkin otettu Virosta.

Soikkokaksikon tuntee helposti. Sillä on jopa puoli metriä korkea varsi, sen kaksi lehteä ovat vastakkain varrella vähän puolivälin alapuolella ja luunvalkeat kukat ovat varren latvassa harsuna terttuna. Se kasvaa kosteissa lehdoissa tai lähteiköissä, yleensä ravinteisella maaperällä.

Kasvin häviämisen syitä miettiessäni en oikein keksi mitään muuta syytä kuin pusikoitumisen.

Virossa soikkokaksikko on hyvin yleinen valoisilla kalkkiniityillä, pensaikoiden varjossa ja kallioiden tyvillä. Kaikkiin pääsee valo vapaasti kulkeutumaan.

Täällä viime vuosikymmenien aikana sankka kasvillisuus on tukahduttanut muitakin kuin soikkokaksikon. Lähteet kuivuvat, lähteiköt ojitetaan, pientareet kasvava vadelmaa, horsmaa ja nokkosta. Tämä kasvi ei kestä tällaista menoa.

Pälkäneeltä on tiedossani kymmenkunta kasvupaikkaa, Kangasalalta hieman enemmän.

Olen hyvin kiinnostunut soikkokaksikon nykylevinneisyydestä, sillä viimeisin oma havaintoni Luopioisista on viiden vuoden takaa uudelta Punkan luonnonsuojelualueelta.

 

Kasvin kukka roikkuu alaspäin ja on hyvin erikoisen näköinen.

Kysymys: Havaitsin kotiin palatessani puidun ohrapellon laidalla valtaojan varrella jättipalsamien joukossa kuvassa olevan hentovartisen korkeaksi kasvaneen keltakukkaisen itselleni oudon kasviryhmän kukan kurkistelevan… Mahtaako tämä olla viljojen mukana tullut uusi lajike, en ole aiemmin nähnyt tai en ole sattunut sen kukinta-aikaan kulkemaan rannoilla?

Tuomo vastaa: Kuvista on helppo tunnistaa outo kasvi lehtopalsamiksi. Kysyjän kuvauksessa on nyt malliesimerkki siitä, miksi nykyään kehotetaan ihmisiä kitkemään tulokaslaji jättipalsamia pois ojista ja pientareilta.

Vaikka kasvi on kaunis ja kokonsakin puolesta näyttävä, se on muualta tullut ja syrjäyttää voimallaan meidän omia kasvejamme eli tässä tapauksessa kotoisen lehtopalsamin. Ne ovat sukulaisia ja kasvavat samanlaisilla paikoilla kosteissa ojissa, rannoilla ja pientareilla, mutta pienempänä ja hennompana lehtopalsami häviää.

Jättipalsami on kotoisin Himalajalta ja tarinan mukaan matkaajat toivat sen Suomeen muutama kymmenen vuotta sitten koristeeksi. Kukaan ei varmaan arvannut silloin, että nyt 2010-luvulla se on vihonviimeinen rikkaruoho, joka peittää alleen kaiken.

Sen hävittäminen kokonaan tuskin enää onnistuu, niinpä on syytä keskittyä sen leviämisen estämiseen. Kasvi tulisi tuhota ennen kukkimista, koska se singauttaa siemenensä kauas hedelmissä olevan jousen avulla.

Jos se jo kukkii, on kasvi sullottava jätesäkkiin ja poltettava. Siitä huolimatta maassa on sen siemeniä tallella vielä moneksi vuodeksi. Jos sille ei tee mitään, se valloittaa kaikki itselleen sopivat paikat eli kosteikot, rannat ja ojat. Siinä vaiheessa sen torjuminen on jo hyvin vaikeaa.

Keltainen lehtopalsami on kaunis kasvi sekin ja toivoisi sen säilyvän kasvupaikoillaan. Kukkapenkkiin siirtoa kasvi ei kestä, mutta siementen keräämistä ja kylvöä voisi harkita. Tällöin kylvö tulisi tehdä syksyllä sopivaan varjoisaan ojaan, jossa kasvi saisi jatkossa olla rauhassa. Se saattaa kasvaa jopa puoli metriä korkeaksi tiheäksi kasvustoksi. Sen kukat ovat suuria, mutta lyhytikäisiä.

Kasvi itse sairastuu helposti palsaminhärmään, jolloin sen lehdet muuttuvat ensin harmaiksi ja varisevat sitten pois. Kasvi on vielä ollut verraten yleinen Pälkäneellä. Kangasalalta minulla on tiedossani vain hajaesiintymiä.

Lehtopalsami muodostaa ojiin hyvinkin tiheitä ja kauniita kasvustoja.