Muistokirjoitus: Liikennekulttuurin monitoimimies on poissa

Elämäntyö jatkuu

Olavi Sallinen 6.5.1932 – 17.8.2014

 

Kuljetusyrittäjä ja suomalaisen liikennekulttuurin ja -historian tallennuksen monitoimimies Olavi Sallinen siirtyi ajasta ikuisuuteen kotonaan Kangasalla sunnuntai-aamuna 17.8.2014. Hänen mittava elämäntyönsä tulee kuitenkin säilymään keskuudessamme.

Olavi syntyi Viipurissa 6.5.1932 Karjalan kannaksella, Kivennavan Ahjärvellä kuorma-autoilija Toivo Sallisen perheeseen.

Pitkä jakso hänen lapsuudestaan kului evakkotaipaleella, jota hän itse laski riittäneen talvisodan alusta aina vuoteen 1946, jolloin perhe pääsi aloittamaan uutta elämää Kangasalan Pikonkankaalla.

Seitsemänvuotiaana kotinsa menettänyt poika oli sitä ennen ehtinyt asua tilapäisesti monissa paikoissa ja monenlaisissa oloissa niin Mikkelissä, Turussa, Rovaniemellä kuin Kangasalan Suinulassakin ja joutunut kokemaan lukuisia dramaattisiakin elämän vaiheita.

Evakkotaipaleensa muistoja Olavi on tallentanut toivoen voivansa välittää nuoremmille palasen elettyä elämää sellaisena kuin hänen ikäpolvensa sen joutui kokemaan.

 

Arvoja perhe, isänmaa ja ystävät

Ahjärven nuorin autoilija Olavi Sallinen kavereineen.

Elokuussa 1942 Olavi liittyi Kivennavan Sotilaspoikiin. Nuorten Talkoot voitettiin sahaamalla serkkupojan kanssa puupilkkeitä autojen polttoaineeksi ja keräämällä kumiromua.

Armeijan harmaisiin Olavi pukeutui olympiavuonna 1952. Hämeenlinnan Poltinaholla 4. ErAutoK:ssa suoritettu asepalvelusaika säilyi hänen mielessään arvostettuna ajanjaksona.

60 vuotta siviiliin pääsynsä jälkeen etsi hän silloiset ruotukaverinsa järjestäen kesällä 2013 muistorikkaan vierailun nykyiseen varuskuntaan. Hän osallistui aktiivisesti sekä Panssarikillan että Autojoukkojen killan toimintaan.

Armeija-aikoinaan hän tapasi elämänsä sulostuttajan, tasavertaisen kumppanin ja vaikeiden aikojen vankkumattoman tukijan, kangasalalaisen Lilja Matkajärven. Heidät vihittiin 1957 ja yhteistä elämäntaivalta riitti vuoteen 2008 saakka, jolloin rakastettu puoliso menehtyi.

Olavi totesi saaneensa Liljasta paremman vaimon kuin olisi ansainnut. Täyden tunnustuksen hän antoi myös molemmille tyttärilleen ja näiden perheille, jotka ovat ryhtyneet vaalimaan hänen elämäntyötään.

 

Historian tallentaja

Autosotamies Olavi Sallinen

Historian tallentamisesta muodostui Olaville elinikäinen harrastus. Keräilyinnostuksensa Olavi muisteli alkaneen jo pikkupoikana tulitikkuetikettien parissa ja samaa perinnettä hän on siirtänyt myös jälkikasvulleen.

Kuvaannollisesti lähes kuorma-auton hytissä syntyneen miehen harrastus kehittyi vuosien saatossa ajoneuvojen ja niiden historian tallentamiseksi. Hänen ensimmäinen harrasteautonsa oli vuoden1924 Rugby.

Vuosien mittaan entisöityjen ajoneuvojen määrä ja niihin liittyvä dokumenttiaineisto kasvoi. Vehoniemenharjulle rakennettiin museo ajoneuvojen esittelemiseksi ja Pikonkankaalle perustettiin Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvomuseo.

Kokonaisuuden hallinta edellytti uudenlaista organisointia, joten näiden taustavoimaksi Olavi ja Lilja perustivat Vehoniemen Automuseosäätiön. Säätiön toiminnasta Sallisen perhe irtaantui vuonna 1986 sen muuttuessa julkisyhteisöjen ylläpitämäksi, jonka jälkeen nimi muuttui Mobilia säätiöksi.

Mobilia rakennutti Kisarantaan uuden museon. Vehoniemenharjulla automuseota ryhtyi jatkamaan Olavin tytär Leila perheineen.

 

Korpraali Sallinen ja vuoden 1953 Opel Blitz.

Perittyjä ominaisuuksia

Isänperintönä Olavi oli saanut ahkeruuden, velvollisuudentunteen ja voimakkaan kiinnostuksen kuorma-autoihin ja kuljettamiseen. Nuoresta asti hän osallistui kaikkiin kasvavan kuljetusliikkeen töihin, olivatpa ne sitten autojen huoltoa, korjausta, ajotehtäviä tai järeiden työkoneiden käsittelyä. Ajan mittaan työt vaihtuivat johtotehtäviksi.

Ollessaan potilaana Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa hän hauskuutti henkilökuntaa toteamuksella ”olipa hyvä, kun tuli aloitettua tämänkin talon rakentaminen, on nyt paikka jossa saan hyvää hoitoa” (Olavi oli ollut pyöräkuormaajalla mukana sairaalan perusmontun kaivutöissä). Osastolla ollessaan hän yleensä vastasi puhelimeensa ”TAYS, korjaamolla”. Lähtiessään hän aina kiitti henkilökuntaa ammattitaitoisesta huolenpidosta.

Olavi kertoi välillä muistelevansa ”Clasun” (Tampereen Klassillinen Lyseo) seinässä olevaa latinankielistä lausetta ’Festina lente – kiiruhda hitaasti’, ja että olisi ehkä kannattanut noudattaa sitäkin joissakin elämän vaiheissa. Olavi totesikin elävänsä jatkoajalla – ties jo monettako kertaa.

Vastuu kasvaneen kuljetus- ja maarakennusalan yhtiöryppään toiminnasta oli raskas. Yhtiöistä mainittakoon Kuljetusliike T. Sallinen, Kangasalan Kaivin Oy, Sallisen Sora ja Kuljetus Oy, Kuljetusliike O. Sallinen, Sallisen Autohuolto Oy, Yhtymä T. Sallinen Oy, Janhusen Maanrakennus Oy ja Kuljetusneliö Oy.

Olavin terveyden heikennyttyä päätti perhe 1980-luvulla asteittain luopua yrityksistä ja keskittyä historian tallentamiseen.

 

Monessa mukana – palkitustikin

Olavi Sallinen ja Juhani Heino (vasemmalla) Normandiassa.

Olavi oli osallistuva yhteistyökumppani monessa toiminnassa, joista mainittakoon johtokuntapaikat Jyväskylän Kaukokiito Oy:ssä, Tavaralinjat ry:n Tampereen osastossa, Kangasalan Puhelinosuuskunnassa ja Ahjärveläisten kyläyhdistyksessä. Hän toimi myös KOP:n Kangasalan konttorin valvojana, Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin puheenjohtajana, SA-HK:n Tampereen kerhon ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n hallitusten, sekä Lions-klubi Kangasalan ja Tampereen Kauppaseura ry:n jäsenenä.

Olavin ansioita on myös huomioitu, Tasavallan presidentti myönsi hänelle Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkin 6.12.1991. Huomionosoitusten lista on pitkä; Sotilasansiomitali, Automiesristi, Sotilaspoikaristi, SK-perinnemitali, Erikoisluokan ansiomitali, Poltinahon Automiesristi…

 

Kokoava voima

Ajoneuvohistorian tallennus oli Olaville elämäntapa. Hänen dokumentti- ja valokuva-arkistoaan ovat hyödyntäneet lukemattomat tutkijat ja kirjoittajat. Yleensä vastaukset kiperiinkin kysymyksiin tulivat ”kuin apteekin hyllyltä”. Elleivät heti, niin viimeistään pienen piipahduksen jälkeen ihailtavassa järjestyksessä olevaan arkistoon.

Hän osoitti, ettei historiantuntemus rajoitu pelkästään autoihin. Esimerkiksi ajomatkat vuoden 1944 mallisella sota-ambulanssilla Suomesta Normandian maihinnousun taistelupaikoille laajensivat huomattavasti tapahtuman kokonaiskuvaa – ja olivat hauskoja, muistamisen arvoisia kokemuksia.

1964 Olavi oli autohistoriasta kiinnostuneiden ystäviensä kanssa perustamassa nykyistä Tampereen Seudun Mobilistit ry:tä. ”Kerhon” pitkäaikaiset jäsenet ovat kertoneet, että ilman Sallisen mittavaa apua ei toiminta olisi koskaan voinut kehittyä nykyisiin mittoihin.

1987 perustetun Veteraanikuorma-autoseura ry:n toimintaan ja kehittämiseen Olavi osallistui alusta alkaen. Suuri on se harrastajien joukko, jotka ovat Olavin ansiosta ja houkuttelemana mukaan toimintaan lähteneet.

Meitä lähimpiä ystäviään hän kannusti – ja myös velvoitti – jatkamaan sitä työtä, jonka hän on alulle saattanut. Vähintään sen me olemme hänelle velkaa. Kiitollisuudella!

Veikko Hoppula

Kirjoittaja on veteraanikuorma-autoharrastaja ja Olavi Sallisen pitkäaikainen hyvä ystävä.

 

Olavin muistokirja on esillä Vehoniemen Automuseolla 5.9.2014 asti.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?