Juhlanäytös: Lapset juhlivat 90-vuotiasta MLL:n paikallisyhdistystä hölmöläisten ja lihapullien kera

Miten mukamas pussilla kannetaan valoa?

Mukamas esitti Hölmöläistarinoista tyylikkään musiikkiversion.

Hölmöläisten tempaukset naurattavat aina.

Teatteri Mukamas esitti tuttuja Hölmöläistarinoita Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pälkäneen yhdistyksen järjestämässä lahjanäytöksessä lauantaina iltapäivällä. Lapsille oli yhdistyksen 90-vuotisjuhlan kunniaksi tarjolla kaksi esitystä, joista jälkimmäinen oli lyhennetty versio pienimpiä katsojia varten.

Yleisöllä oli hauskaa, kun valoa kannettiin pussilla sisään ikkunattomaan taloon ja pimeyttä toisella pussilla sieltä ulos.

– Ei se pysy siellä! Ei valoa voi viedä pussilla, lapset supattivat, ja monta kättä nousikin heti avuliaasti pystyyn, kun Hölmölän väki ihmetteli, miten sitä valoa sitten saisi.

No, ikkunasta tietenkin, mutta kuinka paljon niitä tarvitaan? Hölmöläisiä hölmömmäksi ei tule kukaan!

Mukamas-teatterin riemastuttava musiikkiversio vanhoista kansantarinaklassikoista kirvoitti yhteiskoulun salissa monet naurut, kun Hölmölän isäntä ja emäntä yrittivät ensin järjestää taloonsa lisää valoa ja sitten hankkia uusia rakennustarvikkeita, kun valonhankkimisinnossa hävisi talosta kattokin.

Kaikkien lasten synttärit

Sara Romu söi Teatteriravintolassa lautasen tyhjäksi. Myös äiti Elisa Sevon kiiteli hyvää kotiruuan makua.

MLL:n Teatteriravintola tarjosi näytösten välillä lihapulla-aterian lapsille ja loppujen lopuksi kaikille, sillä ruokaa oli varattu niin runsaasti, että sitä riitti aikuisillekin.

Elisa Sevon ja hänen tyttärensä Sara Romu kiittelivät ateriaa maukkaaksi.

– Hyvää kotiruokaa, ei mitään eineksiä, Sevon totesi.

Viisivuotias Sara osasi suoralta kädeltä kertoa, mitä Hölmöläis-näytelmällä ja tarjoilulla juhlitaan:

– Synttäreitä!

Kysymykseen, mikä juhlassa oli hauskinta, hän vastasi yhtä tyhjentävästi:

– Kaikki!

Vastauksen vakuudeksi Saran lautanen ehti tyhjentyä jo haastattelun aikana, ja siinä välissä iloinen tyttö ehätti kertoa, että hölmöläiset olivat hänestä kivoja ja koko päivä mukava.

Reipas Sara näytti kutakuinkin siltä, mitä Suomen lapsista toivottiin tulevan, kun valtakunnallinen lastensuojelujärjestö perustettiin vuonna 1920, kohta kansalaissodan tragedian jälkeen. Silloin järjestön tehtävänä oli muun muassa torjua imeväiskuolleisuutta ja aliravitsemusta ja varmistaa riittävä huolenpito lapsille, jotta nämä saisivat tasapuoliset edellytykset kehittyä.

Nykyään MLL:n paikallisyhdistykset keskittyvät eniten tarjoamaan virkistystä ja lisäämään puuhamahdollisuuksia lapsille ja lapsiperheille – varsinkin pienillä paikkakunnilla yhdistys usein järjestää kerhotoimintaa, joka muuten jäisi niukaksi.

Elisa Sevonin mielestä Pälkäneellä on hyvin toimiva ja aktiivinen MLL:n yhdistys. Lapsille on tarjolla monipuolista toimintaa, kerhoja, tapahtumia, retkiä ja liikuntamahdollisuuksia.

– Se mitä itse olen nähnyt, on ollut mukavaa ja hyvin järjestettyä. Kaikkeen mahdolliseen emme ole osallistuneet mutta aina silloin tällöin kuitenkin. Eivät kovin monet toimijat järjestä täällä lapsille tekemistä, niin että on sitäkin tärkeämpää, että on yksi aktiivinen, hän pohti.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?