Eläkkeelle: Pälkäneen vanhustyönjohtaja Liisa Ihalaisen mukaan arvokas ikääntyminen lähtee arjesta, ei kapulakielisistä suosituksista ja ohjevihkosista

”Viranomaistyö ei poista yksinäisyyttä”

Liisa Ihalaisen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut ole ainoita palveluita, joissa ikäihmisten tarpeet tulee ottaa huomioon. – Huomio tulee kiinnittää myös kulttuuriin, liikenteeseen, liikuntapalveluihin ja kaavoitusasioihin.

Eläkkeelle jäävä Pälkäneen vanhustyönjohtaja Liisa Ihalainen vietti läksiäisiään viikko sitten. Kukaan ei tuonut vanhustyönjohtajalle lahjaksi kiikkustuolia, kävelykeppiä tai aamutohveleita.

– Olen huomannut, että ihmiset tykkäävät antaa tämän tyyppisiä lahjoja eläkkeelle jääville.  Ihmisten asenteet tulevat esille pienissä asioissa. Myös puolipiloilla tehdyt ja sanotut asiat vaikuttavat stereotypioiden syntyyn, kuten tässä tapauksessa ikääntymiseen liittyviin mielikuviin ja ennakkoasenteisiin.

Ihalainen naurahtaa ja sanoo, että hän uskaltaa kyllä kertoa mielipiteensä, jos häntä aletaan tulevaisuudessa kohdella stereotypisoivasti.

– Kulttuurissamme on se heikkous, että vanhetessaan ihmiset muuttuvat osaksi kasvotonta ikäihmisten massaa. Ikääntyneestä tulee kuluerä, passiivinen tapahtumisen kohde, jolla ei ole enää toiminnallista tai älyllistä yhteiskunnallista merkitystä.

Ihalainen jää virallisesti eläkkeelle 1. lokakuuta. Hän on kuitenkin pitänyt kerääntyneitä lomapäiviä jo toukokuun lopusta lähtien.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa viime aikoina tapahtuneet suuret mullistukset tekivät työpäivistä niin kiireisiä, ettei Ihalainen ole juuri ehtinyt pohtia eläkkeelle jääntiä.

– Työvuosien puolesta olisin voinut jäädä töistä pois ennen sosiaalipalveluiden siirtämistä Kangasalan kunnan tuottamaksi. Se olisi kuitenkin vaikeuttanut siirron suunnittelua ja toteuttamista, joten siirsin eläkkeelle jääntiä myöhemmäksi.

 

Ikääntyminen parasta aikaa

Kangasala on hoitanut tämän vuoden alusta lähtien Pälkäneen sosiaali- ja terveyspalvelut. Siitä syystä Ihalaisen vakanssi ei siirry kenellekään, vaan tehtävät hajaantuvat eri viranhaltioille, kuten laitoshoidon johtajalle, sosiaalityöntekijälle, kotihoidon ohjaajalle, palvelusihteerille, henkilöstökoordinaattorille sekä laitos- ja asumisyksiköiden esimiehille.

Ihalainen ei usko vakanssin lakkauttamisesta aiheutuvan merkittäviä ongelmia.

– Esimerkiksi omaiset ovat jo pitkän olleet taipuvaisia hoitamaan asioita puhelimitse tai sähköpostitse. Paikan päällä Pälkäneen sosiaalitoimistolla on vierailtu harvemmin.

Ihalainen on tyytyväinen, että hän saattoi siirtää töitään rauhassa uusille toimijoille Kangasalla.

– Oli hyvä asia, ettei tehtävien siirtäminen tapahtunut pikavauhdilla. Olisi ollut aika hankalaa vaikkapa viikossa perehdyttää joku ihminen tähän tehtävään. Nyt tiedän, että asioiden hoito on osaavissa käsissä.

 

Ikääntyminen parasta aikaa

Pälkäneen palvelurakenneuudistus Kukkiakodon peruskorjauksineen sekä vanhuspalvelujen siirtyminen yhteistoiminta-alueelle. Siinä kaksi asiaa, jotka tekivät Ihalaisen parista viimeisestä vuodesta varsin työntäyteisiä.

Viime vuoden heinäkuussa voimaan tullut vanhuspalvelulaki pakottaa kunnat kiinnittämään entistä enemmän huomiota vanhusten hyvinvointiin. Perinteinen laitoshoito muuttuu tehostetuksi palveluasumiseksi, jossa asukkaalla on oltava käytössään joko oma asunto, tai riittävän yksityisyyden varmistava huone wc-tiloineen.

–Kukkiakodon peruskorjaus oli iso ponnistus. Ihmettelin, kuinka vähän se oikeastaan lopulta herätti keskustelua, vaikka asuntojen muuttuminen vuokrasuhteisiksi siirsi monia asioita asukkaiden omalle kontolle.

Ihalaisen mukaan parasta tehostetussa palveluasumisessa on  asumisen laadun selkeä parantuminen.

– Laitoshoidossa asukas saattoi asua parisenkymmentäkin vuotta, jolloin huonekaveri vaihtui useampiakin kertoja. Tehostetussa palveluasumisessa asukas saa asua yksin, eikä kukaan ulkopuolinen voi tehdä asumisjärjestelyihin muutoksia ilman asukkaan lupaa.

Mutta jos asumispalveluyksikön saisi rakentaa alusta asti uudelleen, tekisi Ihalainen kuitenkin joitakin muutoksia.

– Kukkiakodossa on edelleen pitkiä käytäviä, jolloin huoneesta ulos astuessa näkee ensimmäiseksi käytävän seinän. Asukkaan hahmotuskyvyn ja ympäristön kotoisuuden kannalta olisi parempi, jos huoneesta pääsisi suoraan yhteistiloihin.

 

Täydellinen asumisyksikkö

Millaisen sitten olisi Ihalaisen mielestä täydellinen asumispalveluyksikkö?

– Se olisi keskusta-alueella sijaitseva palvelukeskus, jossa olisi monenlaista asumista aina ympärivuorokautista hoivaa tarjoavista yksiköistä kotihoitoa tarjoaviin asuntoihin. Ihanne olisi, että palvelukeskuksessa olisi kaikille kuntalaisille palveluja, kuten kauppoja, kampaamoja, hoivayrittäjiä, päiväkoti, kirjasto, kahvila ja niin edelleen. Se mahdollistaisi erilaisten ihmisten kohtaamisen ympäristössä, jossa ihmiset yleensäkin tapaavat toisiaan. Miksi ikäihmisten asuminen pitäisi järjestää muusta yhteiskunnasta erillään oleviin yksiköihin?

Tulevaisuudessa kunta joutuu päättämään palvelutalo Harjutuulen kohtalosta. Peruskorjataanko se vai rakennetaanko kokonaan uusi asuinyksikkö?

Ihalainen on jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.

– Harjutuuli on rakennettu 1960-luvulla, ja peruskorjauksestakin on jo yli 10 vuotta. Vanhan kiinteistön korjaaminen tämän päivän tarpeita vastaavaksi asumisyksiköksi ei ole ihan halpaa lystiä, eikä lopputuloskaan välttämättä ole paras mahdollinen. Hanketta suunniteltaessa olisi erinomainen tilaisuus järjestää Onkkaalaan sijoitettavat asumispalvelut kokonaan uudella tavalla. Kunnanhan ei välttämättä tarvitse itse rakentaa tiloja, vaan sen voisi toteuttaa joku alalla toimiva yrittäjä, joka vuokraisi tilat kunnalle.

 

Missä ovat emeritahoitajat?

Tutun mantran mukaan ihmisen ihmisarvo vähenee sitä mukaa, kun ikää karttuu. Jotta ikäihmistä arvostettaisiin yksilönä siinä kuin muitakin ihmisiä, tulisi Liisa Ihalaisen mukaan monen asian muuttua.

Ensinnäkin hän puhuu mielikuvista ja sosiaalisiin statuksiin liittyvistä hierarkioista.

– Usein samaan lauseeseen liitetään valtion ja kuntien talousvaikeudet ja suurten ikäluokkien eläköityminen. Ikään kuin olisi vanhusten syytä, että Suomen taloustilanne on se mikä se on.

– Toisekseen jaksan ihmetellä sitä, että vain tietyillä ammattiryhmillä, kuten juristeilla, lääkäreillä, papeilla tai professoreilla, on eläkkeelle jäämisensä jälkeen yhteiskunnallista merkitystä. Heidän mielipiteitään arvostetaan siinä kun muut ammattiryhmät muuttuvat kasvottomaksi vanhusmassaksi.

– Miksi meillä on emerita- ja emeritusprofessoreita, muttei esimerkiksi emeritahoitajia tai emeritusputkimiehiä? Ihalainen ihmettelee.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan syntyminen on vienyt vastuuta suvuilta ja perheiltä. Esimerkiksi vanhusten yksinäisyyttä pidetään ongelmana, joka yhteiskunnan tulee ratkaista.

Ihalainen on kuitenkin sitä mieltä, ettei yksinäisyys poistu viranomaistyönä.

– Ei yksinäisyys katoa sillä, että tuodaan vieraita ihmisiä kotiin. Meistä varmasti jokainen haluaa mieluummin olla tekemisissä tuttujen ihmisten kanssa. Ja toisaalta, yksinäisyys on mielen ja sielun tila, eikä välttämättä poistu vaikka ympärillä olisi koko joukko ihmisiä.

 

Hyvinvointi syntyy arjesta

Pälkäneen kunnan vanhuspalveluiden ohjelmassa käytetään slogania ”Ikääntyminen on Parasta aikaa Pälkäneellä”.

Mitä täytyisi tapahtua, jotta slogan muuttuisi todellisuudeksi?

– Ensinnäkin elämän laatu syntyy arjesta, eikä kummallisista kapulakielisistä ulkopuolelta tulevista suosituksista tai ohjevihkosista, Ihalainen toteaa. – Tärkeintä on käytännön tasolla tehtävä hoitotyö. Tulevaisuudessa ydinkysymys liittyy vanhustyötä tekevän henkilökunnan jaksamiseen ja saatavuuteen. Henkilökunnan hyvinvointi heijastuu asukkaiden hyvinvointiin. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei työntekijä väsy työn määrästä, vaan mahdollisista työympäristön ongelmista. Hyvällä mielellä jaksaa ajoittaista kiirettä.

Vanhuspalveluiden laadun kannalta on myös tärkeää, että ikäihmiset pääsevät itse kertomaan tarpeistaan. Kotihoidon piirissä se on helppoa, mutta huonokuntoisempien ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevien kohdalla selvästi jo vaikeampaa.

– On pitkään keskusteltu siitä, miten heidän toiveensa tulisivat ymmärretyiksi ja huomioiduiksi. Tulisi keksiä keinoja, joiden avulla asukkaat pääsisivät ääneen ilman, että heidän asiansa suodattuisivat aina muiden ihmisten puheen kautta.

 

 

 

 

Edistyksellinen kunta

Liisa Ihalainen korostaa olevansa iloinen, että on saanut tehdä 25 vuotta töitä kunnassa, joka on aina ollut edistyksellinen vanhuspalveluiden hoidossa.

Kun hän vuonna 1989 tuli Pälkäneelle töihin, oli kunnassa lääkintävoimistelijan vakanssi.

– Siihen aikaan se oli todella harvinaista.

Ihalaisen mukaan ikäihmisten toiminnan ylläpitämiseen on satsattu Pälkäneellä muutenkin. Esimerkiksi Harjutuulessa ja Kukkiakodossa on yhteinen kuntohoitaja. Palvelutalo Kanervassa on fysioterapeutti ja vanhuksille sopivat kuntosalilaitteet. Fysioterapeutit ja kuntohoitaja järjestävät erilaisia vanhuksille sopivia liikuntaryhmiä. Toimintakyvyn muutoksia on myös mitattu, ja tulokset ovat olleet hyviä.

–Luopioisissa ja Onkkaalassa toimivien Ikäpisteiden toiminta on paikallisten yhdistysten ja järjestöjen varassa. On ollut hienoa nähdä, kuinka järjestöt ovat ottaneet vastuun toiminnasta.

Ihalainen on kiitollinen  myös siitä, että hän on saanut tehdä yhteystyötä työhönsä sitoutuneen henkilökunnan kanssa.

– Myös työskentely päättäjien kanssa on sujunut. Olen kokenut, että näkemyksiäni ja mielipiteitäni on kuultu ja otettu huomioon.

Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki, ja uusi elämänvaihe on alkanut rauhallisissa merkeissä.

– Mitään isompia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen en ole tehnyt. Kotipiirissä on asioita, joiden tekemistä olen lykännyt tulevaisuuteen, jolloin niiden tekemiseen olisi aikaa. Nyt aikaa on.

– Liityin kahvakuularyhmään, ja omasta hyvinvoinnista aionkin pitää huolta. Lukeminen on mahtavaa, ja sitä voi nykyään tehdä keskellä yötä.  Ja jotteivät harrastukseni kuulostaisi liian arkisilta, opettelen paraikaa myös iPadin saloja.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?