Kukkia – Sydän–Hämeen Helmi

Kukkianjärven ja sen ympäristön tilasta kautta aikain on kirjoitettu paljon. Sen eteenkin on tehty jotain, mutta vielä tarttis tehdä jotain! Eri viranomaisten toimenpiteet asiantilan parantamiseksi ovat jo vuosia osoittautuneet riittämättömiksi. Kun virran kalakannan kohentaminen ja monipuolistaminen meni ilmeisesti kiville, niin muissakin touhuissa on rukkaset laitettu naulaan eli onko istukkaista saatu lisääntymiskykyisiä kantoja?

Näinä aikoina luontoäiti maalaa palettinsa kaikkia värejä käyttäen luontoa, niin puita kuin maatakin, eli se on ruskaa täällä etelässäkin. Värifilmiin eivät ne värit tarttuneet, mutta nykytekniikka suo jo paremmat mahdollisuudet. Ahtikin ahertaa Kukkialla jokasyksyiseen tapaansa ja valmistautuu siirtämään +4-asteisen veren kohti pohjaa. Apunaan hän tarvitsee Pakkasukkoa, joka parasta aikaa virittelee jäädytyskoneitaan. Jos kansi ei ekakerralla peity tai tehot eivät riitä ja sulaa pois, mutta kansi tulee kuitenkin, jonka aikaa mekin arvuuttelemme.

Onko tutkittua tietoa siitä, mitä Ahdin valtakunta pitää sisällään Kukkialla? Kalat ja muu elämä. Pilkkijät ovat saaneet melkoisia ”körmyniskoja” ja muikkuakin on ollut myynnissä, mutta mitä vielä. Saisiko esimerkiksi nuottaamalla selvitettyä, minkälainen on kalakanta Kukkialla. Toki istutuksia tehdään, mutta entäs ne muut lajit. Nuottaan voisi tarttua sellaisiakin “kaloja”, joita ei vielä löydy asiaa koskevista kirjoista netistä!

Pakkasukon toimintaa huolestuttavasti vaikeuttavat herrojen Celsius, Faarenheit ja Reamyr palkkaamat melkein identtiset kaksoset Hiili Monoksiidi ja Hiili Dioksiidi. Heidän jalanjälkiään yrittää seurata luontoväki vihreää lankaa (ei

punaista) hyväksikäyttäen. Moni meistä Kukkian asukkaistakin jättää oman jälkensä asiaan varsinkin sunnuntaisin, kun keräilypisteet ylipursuavat roinaa, jotka sinne eivät kuulu. Miksi ne ovat aina niin järkyttävän täysiä eli eikö astioita saada lisää tai eikö tyhjennysaikatauluja voi laatia toimiviksi? Miksi Luopioisissa ei ole pakkauskartongin keräysastioita. Olihan sellainen joskus Aitoossa?

 

Kukkian vedenlaatu

Tavalliset ihmiset arvioivat vedenlaatua siten kuin tutkivissa labroissa aloitetaan esimerkiksi kaivoveden tutkiminen eli

selvitetään näytteen haju, maku ja väri. Kotikonstein voidaan tehdä vuosien saatossa monenlaisia havaintoja kalakannasta ja muistakin eliöistä, esimerkiksi ravuista. Pyydykset ja niiden kunto indikoivat vuosien kuluessa erilaisista muutoksista. Kasvit ja linnutkin juoruavat luonnollisesti luonnosta! Virallisesti Kukkiallakin on monia kohteita, joista otetaan säännöllisesti otetaan näytteitä kuten uimarannat ja juoma- sekä jätevesien puhdistamoilta. Näinhän on tehty jo vuosikymmeniä, mutta tuloksia edellä mainituista asioista ei juurikaan näe  tai niitä ei julkisteta. Miksi?

Sydärissä todettiin taannoin, että viime kesänä Pirkanmaalla oli kuumasta kesästä johtuen normaalia vähemmän sinilevää. Hyvä näin, mutta uskon iäkkäiden ihmisten toivovan normaalilämpöisiä kesiä kestämisen kannalta, jonka seurauksena myös sinileväkannat “normalisoituvat”. Jos ja kun Kukkian taajamaan halutaan ympärivuotista pysyvää asumista niin Himmenevä helmi ja sinilevä ei ole hyvää mainosta. Puskaradion lisäksi netti kertoo “liioittelematta ja karrikoimatta” asiat”!?

Suomessa on virallisesti vesistöjen pinnan korkeuden vaihteluja mitattu jo tsaarinvallan ajoista asti. Toki epävirallisia

mittauspisteitä on ollut kautta aikain ja on vieläkin lukemattomia Kukkialla ja muuallakin lähivesissä. Vaikka mittauskohteet eivät olisi keskenään vertailukelpoisia, herättää se ainakin “uteliaisuutta” luonnon muutoksiin.

On yllättävää todeta, kuinka paljon vuosikymmenien saatossa Kukkian pinta on vaihdellut eri aikoina. Tulvavesien huipun ja kuivan veden alapinnan välinen ero on ollut noin 1,2 metriä!! Tämä tarkoittaa sitä, että ilman valumavesiä tarvitaan kahden vuoden sademäärä alimmasta tasosta tulvakorkeuteen, jos paikallinen vuotuinen sademäärä on noin 0,6­0,7 metriä.

Pinnan suuri vaihtelu tuo monia ongelmia, joita on huonolla menestyksellä yritetty tasata. Päätöksiä on tehty asiantilan parantamiseksi, mutta “tarttis tehrä jotain”.

Pinnan korko on yksi, joka herättää kysymyksiä, mutta merkittävämpi mielestäni on virtaaman suuri vaihteluväli. Netistä imuroitujen tietojen mukaan suurimmillaan virtaama on ollut yli 19 kuutiometriä sekunnissa ja pienimmillään noin 1,5 m3/s.

Huomioiden Kukkian pinta­alan puhutaan melkoisista vesimääristä eroista, jonka pinnan korkeusvaihtelut merkkaa rantaviivalla luontoon.

Ihmiskunta on jo kauan sitten keksinyt ratkaisun tälle ongelmalle ja käyttänyt näitä luonnon suomia “ilmaisia”

mahdollisuuksia hyväkseen kuten myllyt, sahat ja voimalaitokset. Toimintansa lopettaneen sahan koskeen voitaisiin

rakentaa “hidastin / jarru”, jotta vesi ei holahtaisi niin nopeasti Hauholle. Säädettävä virtauksenrajoitin ja mahdollisesti vesivoimalaitosturbiini. Kalat ja muut kulkijat pääsisivät kuitenkin vapaasti menen tullen kulkemaan kuten nytkin!

 

Sillalla mä seison veteen katsellen…

Takon remontin takia Tammerkoski kuivattiin. Esiin “putkahti” merkittävä kokoelma nykyihmisen modernia kulttuuria,

elämistä! Luettelointi on kesken ja odottaa ensi kesän Tammerfestien aikana julkituotavaa tavallisen nykyihmisen luomaa modernin taiteen näyttelyä.

Kerätäänpä rahaa ja palkataan paikalliset VPK:t suorittamaan vastaavanlaiset operaatiot Kukkian vesistön silloilla. Tätä sukeltajien harrastamaa tapaa on kokeiltu hyvin tuloksin muuallakin. Tulisi hyöty ja harjoitus yhdellä iskulla ja samalla nämä luonnon ylläpitämät palopostit puhdistettua. Kun operaatio olisi tehty, seuraavana vuorossa olisivat satamat ja venelaiturit.

 

Kukkian kulkuri

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?