Seurakuntavaalit: Uusi kirkkovaltuusto joutuu historiallisten ratkaisujen eteen

Seurakuntapäättäjä on paljon vartijana

– Äänestäkää, kehottaa kirkkoherra Jari Kemppainen seurakuntalaisiaan. Seuraavalle kaudelle valittavat 19 kirkkovaltuutettua saavat kantaakseen poikkeusellisen suuren vastuun.

Marraskuun 9. päivänä käytävissä seurakuntavaaleissa valitaan päättäjät kaikkiin Suomen kirkkovaltuustoihin seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Parhaillaan käynnissä olevat kuntaliitosselvitykset sanelevat myös seurakuntien tulevaisuuden suuntaviivat. Uudet kirkkovaltuutetut joutuvat mahdollisesti tekemään suurempia ratkaisuja kuin ketkään heidän edeltäjistään.

– Jos kunta päättää liittyä johonkin, meidän pitää liittyä mukana. Silloin on päätettävä, lakkautetaanko seurakunta kokonaan ja sulaudutaan suurempaan, liitytäänkö kappelina tai alueseurakuntana toiseen seurakuntaan vai perustetaanko seurakuntayhtymä, kirkkoherra Jari Kemppainen selittää.

Itsenäinen Pälkäneen seurakunta on noin 600 vuotta vanha. Jos sen lakkauttamisesta pitää tehdä päätös, ollaan kääntämässä esiin kokonaan uusi historian lehti.

Mutta vaikka kaikki jäisi entiselleen, päättäjät ovat ankaran pohdinnan ja kipeiden ratkaisujen edessä.

– Olisi hyvä, jos valtuutettuja olisi eri-ikäisiä ja eri puolilta Pälkänettä. Heillä pitää olla asiantuntemusta ja mielipiteitä ja kykyä luoda yhteinen kanta asioihin, Kemppainen tiivistää.

Pälkäneellä luottamushenkilötkin osallistuvat usein käytännön toimintaan. Heille on ollut tapana jakaa omia vastuualueita.

– Päättäminen ja toimiminen kulkevat meillä rinta rinnan, vaikka ei luottamustoimessa olevalta sellaista edellytetä. Seurakuntaelämän tuntemus on joka tapauksessa tärkeää, ja monet kokevat saavansa sitä parhaiten toiminnan kautta, Jari Kemppainen selittää.

 

Seurakunnilla oma liitosmalli

Pälkäne ja Kuhmoinen käyvät parhaillaan liitosselvitysneuvotteluja Kangasalan kanssa, ja myös seurakunnat ovat neuvotelleet jo kerran keskenään. Kaikki vaihtoehdot ovat silti kevääseen asti auki.

Kirkkohallituksella on parhaillaan tekeillä oma ehdotus – tavallaan vastaveto – sille, että seurakunnat joutuvat väkisin sovittautumaan kuntien liitosjärjestelyihin.

– Kirkkohallitus esittää, että taloudellisesti itsenäisiä seurakuntia ei enää olisi, vaan kaikki kuuluisivat johonkin suurempaan yksikköön, joka hallinnoi yhteisesti taloutta. Meillä se voisi olla jotain sellaista kuin ”Itä-Pirkanmaan seurakunnat”, Kemppainen kertoo.

Kaikki työntekijät olisivat muodollisesti suuremman yhtymän työntekijöitä, niin että he voisivat joustavasti toimia esimerkiksi toistensa sijaisina. Vanhat seurakunnat pysyisivät toiminnallisesti itsenäisinä yksikköinä ja säilyttäisivät omat nimensä ja käytännössä myös omat työntekijänsä. Jos esitys hyväksytään, muutos koskee kaikkia seurakuntia riippumatta siitä, ovatko kunnat liittymässä johonkin vai eivät.

– Kaikissa tapauksissa, olipa muutos millainen hyvänsä, kirkkovaltuusto joutuu antamaan asiasta lausunnon. Valtuutetut tarvitsevat paljon tietoa, huolellista perehtymistä asioihin ja seurakuntatuntemusta, Jari Kemppainen muistuttaa.

 

Remonttiin vai myyntilistalle?

Seurakuntia vaivaavat samat ongelmat kuin suurinta osaa muustakin yhteiskunnasta: veronmaksajat vähenevät, väki vanhenee ja kulut kasvavat. Jari Kemppainen toteaa, että vaikeita valintoja on edessä.

Rakennusten hoito- ja ylläpitokulut ovat Pälkäneen seurakunnalle suuri menoerä. Ensimmäisenä joudutaan miettimään lämmitysremontteja: siirrytäänkö kustannusten säästämiseksi kaukolämpöön tai maalämpöön. Luopioisten seurakuntakeskus on kallein rakennus lämmittää ja Pälkäneen kirkko toiseksi kallein, koska ne lämpenevät pelkällä sähköllä.

-Jotain on tehtävä, koska kaikkiin nykyisiin menoihin ei ole jatkossa varaa, Kemppainen kertoo.

Luopioisten kirkko on äskettäin kunnostettu ja nyt on menossa Tommolan kappelin remontti ja Seitsyen leirikeskuksen lämmitysjärjestelmän uusiminen. Pälkäneen seurakuntatalo kaipaisi peruskorjausta, samoin leirikeskuksen tilat. Korjaustyöt maksavat, mutta pitemmällä aikavälillä ne myös säästävät kuluja, joten valintoja tehdessä on punnittava tarkkaan kaikki vaihtoehdot.

Kemppainen sanoo suoraan, että pahimpaankin pitää varautua.

– Valtuutetut joutuvat päättämään, miten remontteja priorisoidaan. Ja jos talous tiukkenee kovasti, he päättävät senkin, mistä rakennuksista luovutaan ja missä järjestyksessä, hän muistuttaa.

Palkkatyönä vai vapaaehtoisvoimin?

Pälkäneen seurakunnassa hieman yli puolet verovaroista kuluu henkilöstömenoihin. Joissakin seurakunnissa luku on jopa 70–80 prosenttia.

– Meillä on suhteessa vähemmän työntekijöitä kuin monessa isossa seurakunnassa. Toisaalta meillä on suuri joukko vapaaehtoistyöntekijöitä – esimerkiksi lähetystyö on melkein kokonaan vapaaehtoisten varassa, Kemppainen kertoo.

Tieto on siinä mielessä yllättävä, että Pälkäneen seurakuntaa pidetään jopa poikkeuksellisen toimivana ja monipuolisena. Kemppainen selittää, että Pälkäneellä on totuttu tekemään laaja-alaisesti töitä: kaikki työntekijät osallistuvat kaikkeen. Seurakunnan vapaaehtoiset työntekijät ovat myös vahvasti sitoutuneita säännölliseen työhön, kuten torikahvion pitämiseen.

– Pälkäneellä ollaan jo sillä tiellä, mihin kaikissa seurakunnissa joudutaan jatkossa suuntaamaan, eli yhä suurempi osuus työstä on vapaaehtoisten varassa. Valtuutettujen pitää pystyä arvioimaan, mikä voisi sujua vapaaehtoisvoimin, ja mistä maksettaisiin, hän sanoo.

Parhaillaan on menossa kokeilu, jossa osa suntion tehtävistä hoidetaan vapaaehtoisvoimin, ja Eija Heikkinen on koko seurakunnan ainoa virassa oleva suntio. Toisen suntionviran täyttäminen tai lakkauttaminen onkin ensimmäinen henkilöstökysymys, joka tulee uuden kirkkovaltuuston päätettäväksi. Myös toinen nuoriso-ohjaajan virka on edelleen täyttämättä.

– Valtuutetut joutuvat asettamaan painopisteitä: pidetäänkö esimerkiksi enemmän ihmisiä töissä ja vähemmän rakennuksia hoidettavina, tai pitäisikö vanhustyötä lisätä, kun väki vanhenee, ja minkä kustannuksella se tehtäisiin, Kemppainen huomauttaa.

Usko hyvän tekemiseen – mihin?

Tämänkertaisten seurakuntavaalien teema on ”usko hyvän tekemiseen”. Teema kolahtaa monen mielessä kovaa, sillä maailmalta tulviva uutisvyöry esittelee päivittäin kymmeniä sotia, satoja konflikteja, tuhansia kuolleita ja miljoonia pakolaisia. Pystyykö kukaan ylipäätään tekemään hyvää ja vielä uskomaan, että se auttaa?

– Kyllä, jokainen pystyy. Kirkon perustana on usko siihen, että Jumala on hyvä. Maailmassa on pahan töitä, syntiä. Niin on ihmisissäkin. Mutta joka kohtaa hyvyyttä jonkun taholta, se vie sitä myös eteenpäin. Kirkko voi suurena yksikkönä tehdä hyvää, mutta niin voi jokainen meistä ihmisistäkin omalla paikallaan, Jari Kemppainen vastaa.

– Esimerkin näyttäminen on hyvän tekemisessä tärkeää. Se on kristittyjen ja kristillisen seurakunnan tehtävä, sanoo Janne Vesto.

Hän muistuttaa, että toivottamalta näyttävässä tilanteessa voi tehdä aina jotain, mikä auttaa – edes vähän. Hän kertoo esimerkin:

– Kuvittele tilanne, jossa poika tulee rannalle ja näkee valtavan määrän meritähtiä, jotka aallot ovat heittäneet kuivalle maalle. Hän ryhtyy heittämään niitä takaisin mereen. Sitten tulee aikuinen, joka sanoo: ”Et millään ehdi heittää noita kaikkia, ennen kuin aurinko nousee ja kuivattaa ne.”

Poika tarttuu taas yhteen meritähteen ja vastaa ”Tämä ainakin pelastuu!”

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?