Kyläpoliisi

Poliisiylijohtaja ja sisäministeri esittävät sovelletun kyläpoliisijärjestelmän palauttamista harvaan asutuille alueille.  Äkkiseltään ajatus kuulostaa hienolta ja kannatettavalta, mutta taitaa nyky-yhteiskunnassa jäädä toteutumatta.  En jaksa uskoa riittävää määrää kokeneita konstaapeleita tehtävään löytyvän.

Kun työaikaa ei kirjattaisi, pitäisi kokonaispalkkauksen sattua kohdalleen, jotta haittatyökorvaukset kompensoituisivat.  Tehtävä on erittäin vaativa, joten palkka muodostuisi jo lähtökohtaisesti kohtalaiseksi.  Ja mahtaako nykyaikana monikaan nöyrtyä liikkumaan sekä nukkumaan kännykkä taskussa tai yöpöydällä 24/7.

 

Jonkun viisaan pitäisi määritellä ne taajamat, joissa järjestelmää sovellettaisiin.  Ennustelen kysynnän hyvin suureksi.  Ensi vuosi näyttäytyy tämänhetkisen rahoitustilanteen valossa suotuisana.  Poliisimiesten määrän lasketaan lisääntyvän Suomessa noin viidelläkymmenellä.  Vuodesta 2016 eteenpäin väki ei varmuudella lisäänny, mikäli ennusteet pysyvät.

1990-luvun alkupuolella maastamme löytyi yhteensä noin 250 nimismiespiiriä ja poliisilaitosta.  Tällä hetkellä luku on kaksitoista Ahvenanmaa mukaan luettuna.  Maaseututaajamissa ja kylissä asuvat voivat kertoa minua paremmin, miten partiot tänä päivänä maisemassa näkyvät.

Luopioisissa johti poliisin toimintaa nimismies.  Hän toimi lisäksi syyttäjänä ja ylimpänä ulosottoviranomaisena.  Poliisimiehiä vallesmannin alaisuudessa työskenteli kymmenkunta, heistä yksi tai kaksi ylikonstaapelin vakanssilla.  Monesti ylikonstaapeli tuurasi poliisipäällikköä tämän loman aikana.  Joskus kylälle ilmaantui punaposkinen oikeustieteen opiskelija kolmeksi kuukaudeksi kesävallesmannin tehtäviin.  Kansalaiset saivat kansliassa poiketessaan täyden palvelun myös siviililakiasioissaan – monesti korvauksetta.

 

Poliisi pääsi työaikalain piiriin vasta 1960-luvulla.  Sitä ennen työvuorot raamitettiin jollakin tavalla.  Periaatteessa hälytysvalmius säilyi siitä lähtien, kun nimitys virkaan tuli.  Pienemmillä paikkakunnilla asiantila ei miksikään muuttunut, vaikka työaikaa alettiin mitata.  Kaikki tunsivat omat poliisinsa ja heidän puoleensa käännyttiin silloin, kun asiaa syntyi.  Kukaan virkamiehistä ei kieltäytynyt antamasta ”ensiapua”.

Vähitellen poliisilaitokset alkoivat kasvaa.  1998 Kangasalan kihlakunnan poliisilaitoksen Pälkäneen palvelutoimistossa työskenteli henkilökuntaa yhteensä 51.  Sitten syntyi Pirkanmaan poliisilaitos pääpaikkana Tampere Sydän-Hämeen toimipisteen sijaitessa Kangasalla.

 

Vuoden 2014 alusta Pälkäne on kuulunut Sisä-Suomen poliisilaitokseen neljänkymmenenneljän muun paikkakunnan ohella.  Samasta ”piiristä” löytyvät muun muassa Hankasalmi, Jyväskylä, Jämsä, Kangasala, Keuruu, Kihniö, Konnevesi, Kyyjärvi, Nokia, Parkano, Pihtipudas, Saarijärvi, Tampere, Valkeakoski ja Viitasaari.  Mainittakoon vielä, että kesäkuun alusta lukien sunnuntai-iltapäivästä perjantaiaamuun poliisitoiminnan yleisjohto virka-ajan ulkopuolella hoidetaan Helsingin poliisissa sijaitsevasta johtokeskuksesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa parin esimerkin valossa vaikkapa seuraavaa.  Luopioisten kirkonkylällä lyödään joku nyrkillä sairaalakuntoon arki-iltana.  Tekijät pitää esitutkinnan turvaamiseksi ottaa kiinni, ehkä pidättää ja laittaa lähimpään poliisiputkaan.  Sellainen taitaa löytyä Kangasalta, mikäli sinne saadaan järjestetyksi vartiointi.  Kyse on vahvasta henkilöön kohdistuvasta pakkokeinosta, mistä päätöksen tekee päällystöön kuuluva poliisimies.  Niinpä partio ottaa yhteyttä Pasilaan, esittelee asian ja yksi kahdesta tai kolmesta töissä olevasta päivystävästä komisariosta tekee päätöksen.

Operatiivisissa tilanteissa esimerkiksi ympärilleen ammuskelevan taltuttamiseksi järjestellään kenttäjohto paikallisin voimin niin kiireesti kuin se vaan on mahdollista.  Parhaassa tapauksessa ylikonstaapeli saadaan suhteellisen nopeasti tilannejohtajaksi paikalle.  Yleisjohto Helsingistä alkaa järjestellä lisävoimia, lääkintähenkilökuntaa, virka-apua, laatia hätä- ja toimintasuunnitelmia etc.  Systeemi toimii yllättävän hyvin ottaen huomioon johtokeskusalueen laajuuden – kaikki Kokkolan alapuoliset alueet.

Suomen toinen poliisin johtokeskus sijaitsee Oulussa.  Sieltä hoidetaan pohjoisen asiat.  Voin kertoa luottamuksellisesti puhelimien soivan taukoamatta.

 

Pienten paikkakuntien poliisit saivat vielä pari vuosikymmentä sitten lähteä töihin tutulta omalta poliisiasemalta.  Vähitellen piti siirtyä keskuspaikkaan, missä se milloinkin sijaitsi.  Kansalaiset eivät näitä kuvioita tienneet kovin tarkkaan ja oman kylän poliisi säilyi kontaktina.

Luopioisissa asuva ylikonstaapeli Erkki Nurmi käy hyvästä esimerkistä.  Erkki jäi jokunen vuosi takaperin eläkkeelle ja kävi mökillämme auttamassa minua kaapin rakentamisessa.  Mittaillessamme ja miettiessämme asiaa kuulin hänen kännykkänsä soivan pariin otteeseen.  Tuttu kyseli, miten tulisi menetellä, kun on käynyt kolari pysäköintipaikalla.  Eläkeläinen tarkenteli yksityiskohtia.

Lopputuloksena mies antoi suosituksen: ”Kyllä Sinun pitää mennä vakuutusyhtiöön ja tunnustaa virheesi.”  Erkki naureskeli jälkeen kertoen, etteivät konsultin hommat ole vähentyneet juurikaan.  Ei hän viitsi kertoa ihmisille jääneensä työelämästä pois.  Kyllä soitot ajan mittaan loppuvat.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?