Sappeen ja Ohvenon kyläyhdistyksen sihteeri Hellevi Salonen käveli myöhään talvi-iltana katuvalotonta Sappeentietä kohti kotiaan. Tien varteen oli pysäköity auto aivan omituiseen kohtaan, ja aivan kuin auton ympärillä olisi joku liikkunut. Hetken Hellevi tuumi kiertävänsä viereisen pellon kautta, mutta kun oli kirkas kuutamo, hän arveli, että himomurhaaja tavoittaa hänet sieltä. Niinpä hän käveli eteenpäin ja toivotteli auton kohdalla hyvät illat. Nyt
puolestaan ”himomurhaaja” säikähti pahanpäiväisesti.
– Jugurtti meni väärään kurkkuun ja kahvit syliin, muisteli Jari Luomanen viime sunnuntaina Sappeen koululla, jossa hän kertoi, miksi oli pysäköinyt auton Sappeentien varteen.
Valo taittuu
Tietokirjailija Jari Luomanen harrastaa ja kuvaa haloja. Avaruus ja tähdet ovat kiinnostaneet häntä lapsesta asti, jopa niin paljon, että äiti tilasi pikkupojalle kaukoputken Hobby Hallista.
Sappeen laskettelurinne houkuttelee halokuvaajia, sillä tykkilumi runsastuttaa halot – kunhan muut olosuhteet, muun muassa ilman lämpötila ja kosteus, ovat kohdallaan.
Halot ovat optinen ilmiö, joka ilmenee kirkastumina auringon tai kuun ympärillä. Käytännössä halot näkyvät kaarina auringon ja kuun ympärillä, mutta uljaita pystyhaloja näkyy myös katulamppujen yllä, josta ne nousevat pilareina
ylös. Halot syntyvät valon taittuessa ja heijastuessa ilmakehässä olevissa, perusmuodoltaan kuusikulmaisissa jääkiteissä, jotka ovat kooltaan millimetrin kymmenesosia.
– Sateenkaari on aina samanlainen, sillä pisarat ovat aina pyöreitä, mutta halot poikkeavat toisistaan, koska jääkiteet ovat erilaisia. Haloja luullaan usein revontuliksi, mutta ne eivät revontulien tapaan liiku ja muuta muotoaan, Jari Luomanen selvitti.
Lumitykistä tuleva vesi jäätyy, mutta samalla kiteistä irtoaa millimetrin sadas- tai tuhannesosan kokoisia jäänsiruja, joiden ympärille vesihöyry alkaa jäätyä. Miljardeista kiteistä kehkeytyy jääsumua, joka näkyy haloina, kun valo kulkee kiteiden läpi tai nousee kiteen alapintaan ja siitä katsojan silmään.
– Hienon halon saa aikaiseksi lasinkirkas kuusikulmainen jääkide, joka on säännöllisen muotoinen ja, jossa ei ole ilmakuplia.
Halokuvaajia on paljon
Haloja on tutkittu vuosisatoja, mutta tutkittavaa riittää edelleen, ja suomalaiset ovat innolla mukana. Jari Luomanen kertoi, että suomalaisia halokuvaajia on paljon ja heitä arvostetaan maailmalla. Esimerkkinä hän mainitsi Moilasen kaaren, josta tiedetään, että se on 34 astetta, mutta toistaiseksi ei tiedetä, millaisista kiteistä se muodostuu.
Kyläläiset puolestaan muistelivat, miten ennen vanhaan ennustettiin, että parin päivän päästä sataa lunta, jos kuun ympärillä on kehä.
