Historiallisesta kristinuskosta

Olen mielenkiinnolla seurannut Sydän-Hämeen Lehdessä Asta Metsomäen ja Risto Helmisen välistä keskustelua kristinuskon historiallisuudesta. Astan henkilökohtainen todistus Jumalasta on yksi osoitus Hänen vaikutuksestaan nykypäivän todellisuudessa. Kiitos sinulle näistä monista rakentavista kirjoituksistasi!

Kristinuskon historialliset tosiasiat jäivät kuitenkin kirjoituksessa mielestäni melko vähäisiksi. Koska juuri ne kristinuskon osalta ovat mielestäni vankimmin perusteltavissa olevia tosiasioita. Otan niistä esille muutaman keskeisimmän. Olimme noin kuukausi sitten vaimoni kanssa matkalla Kreikassa,”Paavalin jalanjäljillä.” Koska kivetyksillä vielä miltei tuoksui Paavalin sandaalien jäljet, otan kirjoitukseni lähtökohdaksi suurelta osin hänet.

Asta viittasi jo joihinkin Jeesusta koskeviin historiallisesti uskon kannalta merkittävimpiin tapahtumiin. Jeesusta historiallisena henkilönä tuskin kukaan tosiasiat tunteva asettaa kyseenalaiseksi. Sen asianhan voi helposti tarkistaa menemällä itse Israeliin ja käymällä paikan päällä niillä paikoilla, joilla Hän vaelsi. Hänen elämänsä kaari tunnetaan syntymästä kuolemaan joiltain osin päivää ja tuntia myöten.

Mitä sitten tulee Paavaliin, hänestä on olemassa vielä tarkemmat historialliset tiedot. Ne maantieteelliset kohteet, joissa Paavali vaelsi voi käydä paikan päällä katsomassa ja sijoittuvat pääasiassa nykyisen Israelin, Syyrian, Italian, Kreikan ja Turkin alueille. Syyrian Damaskoon tosin on tällä erää vaikea mennä, koska siellä soditaan. Mutta siellähän Paavali ”suoran kadun varrella, Juudaan talon osoitteessa, kääntyi kristityksi.” (Apt.9:11). Jos haluat ottaa selvää, mihin kartalta löytyviin paikkoihin viittaan, voit ottaa siitä selvän yksinkertaisesti tutkimalla Raamatun takakannessa olevaa karttaa Paavalin lähetysmatkoista. Kun vertaat tätä nykyiseen voimassa olevaan kartastoon, saat selville, millä paikoilla ollaan menossa.

Toki monet kohteista ovat edelleen myös samannimisinä jäljellä. Niistä Kreikan matkallamme kävimme muun muassa Korintissa ja Ateenassa.  Muita jokaiselle tuttuja kohteita on muun muassa Jerusalem, Rooma, Efeso ja Tessalonika (Kreikka). Tätä luetteloa voi jatkaa selaamalla Raamatusta Paavalin kirjeet. Ne on osoitettu seurakunnille, joita Paavali perusti. Jokainen niistä löytyy kartalta.”Paavalin tuotantoa” Uudesta Testamentista on n. puolet. Suuri osa

Apostolien teoista kertoo myös hänestä.

Lisäksi voidaan mainita, että Kaikki Ilmestyskirjassa mainittujen seitsemän Vähän Aasian ”seurakuntien jäännökset” (kirkkojen ja paikkakuntien rauniot) löytyvät nykyisen Turkin  alueelta. Ne on arkeologisissa kaivauksissa paikannettu. Paavalin elinvaiheet voidaan tarkistaa muinaisen Rooman historiasta jopa niin, että ne ovat monin paikoin aukottomammin todistettavissa kuin itse Rooman valtioon liittyvät tosiasiat.

Jo tämän pohjalta voin todeta sen, että tunnen Paavalin historiaa paremmin kuin oman äitini elämää. Äitini elämästä olen aikonut kirjoittaa jonkin sortin muistelmat. Vaikka siis emme tunne Paavalin sandaalin numeroa, emme henkilötunnusta tai kännykän numeroa, tiedämme hänestä ja hänen sanomastaan riittävästi voidaksemme tehdä uskomme kannalta tarpeelliset johtopäätökset. Paavalin sanoman kärki ei perustu hänen äkkipikaiseen luonteeseensa tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.  Paavali oli yhden asian mies. Hän seurasi yksin Jeesusta sitten kun oli lakannut vainoamasta Jeesuksen seuraajia.

Esitän vielä yhden näkökohdan, jota ei kovin usein tuoda kristillisessä dokumentoinnissa esille. Se on varhaiskirkon marttyyrien (veritodistaja) historia (pääosin n. 35-330 jkr.) Siitä voimme lukea muun muassa Rooman valtakunnan kuolemaan tuomittujen oikeuden päätösasiakirjoista.  Oikeutetusti herää kysymys, mikä oli niin tärkeä asia joka sai nämä ihmiset pitämään kiinni vakaumuksestaan ja mieluummin kuolemaan sen puolesta kuin kieltämään uskonsa. Kristittyinä toki tiedämme sen. Se perustuu Herramme ristiin ja ylösnousemukseen. Seuraamme vain Hänen esimerkkiään, sillä kuolihan Hän väkivaltaisen kuoleman meidän edestämme. Mutta riittääkö esimerkin voima? Tuskin. Siinä lienee jotakin enemmän. Tuskin ”meidän aikamme marttyyrit” ovat valmiit pelkän esimerkin tähden menemään kuolemaan asti.

 

Seppo Lahtinen

Pälkäne

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?