Hauen alamitaksi ehdotetaan 45 senttimetriä ja ylämitaksi 90 senttiä. Kuvan kaloista osa olisi rajatapauksia.
Kalastajat ovat seuranneet tyrmistyneinä kalastuslain valmistelua. Loppuvuodesta eduskunnalle annettuun lakiesitykseen liittyy asetus, jolla kuhalle ja hauelle määrätään sekä ala- että ylämitat.
Mikäli asetus hyväksytään esitetyssä muodossa, yli 70 senttimetrin kuhat ja 90 senttimetrin hauet on jatkossa päästettävä takaisin veteen. Molempien alamitaksi ehdotetaan 45 senttimetriä.
Nykyisin hauella ei ole alamittaa. Mikäli osakaskunnat tai kalastusalue eivät ole toisin päättäneet, kuhan on Sydän-Hämeen vesillä oltava vähintään 37-senttinen, jotta sen saa ottaa.
Kalojen yläraja on uusi idea. Sen avulla pyritään parantamaan kalakantoja ja kalastuselämyksiä. Kuha- ja haukikannat kohentuvat, jos isoimmat kalat päästetään takaisin lisääntymään. Lisäksi kalojen perimä paranee, kun nopeasti kasvavat yksilöt saavat lisääntyä pidempään.
Isojen vonkaleiden vapauttaminen takaisi myös entistä useammalle kalastajalle ikimuistoisia kalastuselämyksiä.
Kuhan lisääntymiskokoa selvitetään
Hauki ja kuha kuuluvat tärkeimpiin saaliskaloihin. Pirkanmaan monilla järvillä kuhakannat saatiin kohenemaan, kun alamitta nostettiin 40 senttimetriin. Jatkossa osakaskunnat ja kalastusalueet eivät enää voisi säädellä alamittoja paikallisten olojen mukaan, vaan määräykset tulisivat laista ja ELY-keskuksesta.
Uuden lain lähtökohta on, että päätöksenteko perustuu tutkittuun tietoon ja selvityksiin. Kuhan ja siian luontaista lisääntymistä Sydän-Hämeen vesillä on selvitetty istutustaukojen ja kalastuskieltojen avulla.
Parhaillaan Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueella on käynnissä siikaistutusten tuloksellisuuden selvitys. Siikaa ei istutettu lainkaan vuosina 2009 ja 2010. Sen vuoksi nyt pyyntikokoiseksi tulevat viisivuotiaat siiat ovat järven omaa tuotantoa, eivätkä istukkaita.
– Käynnissä on myös kuhan lisääntymiskoon selvitys. Lisääntymiskoko näyttää vaihtelevan järvittäin, jopa selkäalueittain. Siksi tärkeiden lisääntymisalueiden paikalliset rajoitukset voivat olla paikallaan, Pirkanmaan kalatalouskeskuksen suunnittelija Päivi Pyyvaara sanoo.
Nyt ei kuitenkaan olla rauhoittamassa yksittäistä kuhamonttua kalastukselta, vaan asettamassa valtakunnallisia rajoituksia.
Pyyvaaran mielestä hauen alamitta voi olla tarpeen, jottei kalaa haaskata. Esimerkiksi Sydän-Hämeessä nousi kesällä kohu, kun lukija kuvasi uistelukisan jälkeen roskisten viereen nakeltuja haukia.
Yhden kortin malli ei palvele verkkokalastajaa
Kalastuslakia on moitittu suojelulaiksi, koska siinä on keskitytty ennen kaikkea taimenen ja järvilohen lisääntymisen turvaamiseen. Tällainen lähestymistapa koetaan Pirkanmaalla yliampuvaksi, sillä taimenet ja järvilohet eivät juurikaan lisäänny luontaisesti alueen vesissä.
Luontaisesti lisääntyneen lohikalan erottaa jatkossa rasvaevästä. Se leikataan pois istutettavilta kaloilta.
Sydän-Hämeen istutetaan lohien ja taimenien lisäksi paljon siikaa ja kuhaa. Osakaskunnat saavat rahat istutuksiin vesijättömaiden myynnistä, kalastuslupamaksuista ja vesien kuormittajilta. Esimerkiksi jätevedenpuhdistamot ja järvivettä lumetukseen ottava Sappee maksavat vesien omistajille korvausta. Lupamaksurahoista kertyvä potti menee uusiksi, kun uuden lain myötä siirrytään yhden kortin malliin.
Nykyisin kaikki kalastajat maksavat 24 euron hintaisen kalastuksenhoitomaksun. Sen lisäksi verkoille, katiskoille ja rapumerroille hankitaan luvat vesialueen omistajalta. Viehekalastajat puolestaan maksavat 31 euron hintaisen läänikohtaisen viehekalastusmaksun.
Uuden lain mukaan kaikkien pitäisi maksaa 39 euron hintainen valtakunnallinen kalastonhoitomaksu. Se antaisi luvan kalastaa yhdellä vavalla koko maassa.
Kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksujen yhdistämistä perustellaan helppoudella. Verkkokalastajat puolestaan pitävät yhden kortin mallia pakkomyyntinä: heidänkin pitäisi ostaa vieheluvat, vaikkeivät niitä tarvitse.
Lain valmistelijat uskovat, että istutuksiin riittäisi entiseen tapaan rahaa, sillä valtakunnallisia lupia myytäisiin paljon, kun lupien ostamisesta tehtäisiin helppoa ja edullista. Yli 65-vuotiaat tosin päätettiin demareiden vaatimuksesta vapauttaa kalastonhoitomaksusta.
Kahdeksan verkon enimmäismäärä
Uuteen kalastuslakiin on tulossa kahdeksan verkon rajoitus kalastajaa kohti. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kukaan saa laskea millään vesialueella yli 240 metrin pituista verkkoa. Tähän saakka verkkojen määrästä on päättänyt vesialueen omistaja.
– Vesi- ja pyyntialueet ovat erilaisia. Siksi vesialueiden omistajat ovat kimmastuneet, kun valtiovalta on säätämässä verkkojen enimmäismäärästä, Päivi Pyyvaara kertoo.
Vapaa-ajan kalastuksen lisäksi myös kaupallinen kalastus käy hankalammaksi, kun seuranta- ja ilmoitusvelvollisuudet lisääntyvät.
– Niiden työmäärä lisääntyy, jotka haluavat toimia laillisesti. Ei käy kalastuksenvalvojia kateeksi, jos laki ja asetus hyväksytään esitetyssä muodossa, Päivi Pyyvaara sanoo.
Hän toivoisi, että lakiuudistuksessa muistettaisiin myös kalastuksen myönteiset vaikutukset. Verkkokalastus vähenee nopeasti. Sisävesillä määrä on puolittunut 15 vuoden aikana. Talvella verkkokalastaja alkaa olla jo uhanalainen laji.
– Talviverkoilla käynti tarjoaa kuitenkin erinomaista liikuntaa ja lähiruokaa, Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen isännöitsijänä toimiva Päivi Pyyvaara muistuttaa.
Verkkokalastus sisävesillä on puolittunut 15 vuoden aikana.
Viimeisimmät kommentit