Pappakiekko: Vanhimpien ja nuorimpien pelaajien ikäero lähes puoli vuosisataa

Kolme sukupolvea samassa kaukalossa

Pekka Uotila pitää kiekon hyökkäysalueella.

Vasta ahkera käyttö ja muutaman talven kokemus ovat paljastaneet Haanloukkaan tekojään parhaan puolen. Se on kaiken kansan liikuntapaikka, joka ruokkii omatoimista pelailua ja luistelua.

Jos Pälkäneelle olisi rakennettu kiekkoväen hartaasti kaipaama jäähalli, siellä pelattaisiin ja luisteltaisiin ainoastaan varatuilla ja maksullisilla vuoroilla. Mutta tekojäälle voi hypätä aina kun siellä on tilaa.

Kentällä kiekkoillaan muutakin kuin valmentajan pillin tahtiin. Ahkerimmassa käytössä ulkoareena on pimeinä syysiltoina. Kun maassa ei ole vielä lunta, muualla ei pääse tekemään oikeastaan mitään. Silloin Haanloukas täyttyy nuorista pelimiehistä heti koulupäivän päätyttyä ja viikonloppuina aamusta alkaen. Ruuhkaa lisää se, että myös mailattomille luistelijoille varataan vuoroja, kunnes luonnonjäät saadaan kuntoon.

Kun alkukauden ensimmäisten viikkojen suurin luisteluinto on laantunut, Haanloukkaassakin alkaa olla väljempää. Paitsi tiistai- ja torstai-iltaisin, kun pappakiekko valtaa areenan.

Kaukalon nestori oli tällä kertaa Antti Tirronen.

Pappakiekkopeleihin voi hypätä yhtä vapaasti kuin muihinkin kaukalon höntsämatseihin. Paikalle saapuvat vetävät ylleen vuoroin mustan ja vuoroin valkoisen pelipaidan ja painaltavat sitten kaukaloon.

Sen verran kiekkotaustaa edellytetään, että päälle löytyy kiekkovarusteet ja -suojat. Niiden ansiosta samaan kaukaloon sopivat sulassa sovussa kaikenikäiset pelimiehet.

Parhaimmillaan pappakiekossa painaltaa poikien, isien ja isoisien ikäluokka.

Kalevi Toikka on jo täyttänyt 65. Nyt kun hän ei ole paikalla, niin minä taidan olla porukan nestori, kuusikymppinen Antti Tirronen huomaa.

Mukana on useampikin viidenkymmenen vuoden rajapyykin ohittanut harrastaja. Toista ikäpäätä edustavat alle parikymppiset juniorit, jotka toisinaan käyvät testaamassa taitojaan pappojen kanssa. Konkarit eivät hätkähdä poikasten vauhdissa, sillä he paikkaavat pelisilmällään monta luistimen potkua ja mailakikkaa.

 

Vaihtopenkki käy lyhyeksi

Ari Veija (vasemmalla) ja Aleksi Pietilä jaksavat polkea.

Pappakiekossa vallitsee kunnioittava herrasmieshenki. Joka tilannetta ei viedä loppuun saakka, kun kiekon perässä painaltaa monen ikäistä ja kokoista kaveria.

Tulostaulua ei tarvita, eikä osumia lasketa tai syöttäjiä tilastoida.

Pelaajat pääsevät Hakametsän veroiselle jäälle, sillä Pasi Munne pitää Haanloukkaan ja urheilukentän jäät ensiluokkaisessa kunnossa.

Talvi on ollut ulkokiekon kannalta kiitollinen. Pelien lomassa ei ole tarvinnut pitää lumenauraustaukoja. Eivätkä vaihtomiehet ole palelleet, sillä kireitä pakkaskelejä on ollut vain parina iltana. Myöskään pitkät vesisadejaksot eivät ole pehmittäneet jäätä ja pilanneet peli-iltoja.

Parhaimmillaan pappakiekkoilloissa riittää väkeä niin, että vaihtopenkit käyvät ahtaiksi. Tammikuisena iltana pelaajia on vähemmän, kun osa harrastajista on omien joukkueidensa treeneissä.

Vajaalla kahdella kentällisellä vaihdossa ei ehdi kauaa läähättää, kun kaukalon portti taas käy. Tämä tuntuu pelitempossa. Tunnin tahkoamisen jälkeen vauhti alkaa rauhoittua ja laji muuttua kestävyysurheiluksi.

Pappakiekko kerää onkkaalalaisten lisäksi sivukylien väkeä. Tällä kertaa mukana on muun muassa Vuolijoen, Luopioisten ja Kangasalan kiekko-osaamista.

Käynnissä ovat tavallista iloisemmat maalijuhlat, koska toista maalia vartioi varaveskari.

– Meillä on kopissa varavehkeet. Joku kenttäpelaaja vetää ne ylleen, jos vakiomaalivahti puuttuu, Antti Tirronen kertoo.

Näin molempiin päihin saadaan maalivahdit, ja peli tuntuu oikealta jääkiekolta.

 

Harrastekiekkoilijat Riikaan turnaukseen

Mikael Klasila (selin) vartioi Antti Loippoa.

Pappakiekko valloittaa Haanloukkaan tiistaisin ja torstaisin kello 19.30 alkaen. Keskiviikkoiltaisin osin samat miehet tahkoavat harrastekiekkovuorolla. Viikko-ohjelma on tiivis, sillä sunnuntaisin kiekkoilijoilla on vuoro Kangasalan hallissa. Lisäksi osa pelaa vielä sarjaakin.

Pälkäneen Lukon väreissä harrastekiekkosarjaa tahkoavat miehet johtavat omaa lohkoaan. Talven sarjojen tauottua joukkue matkaa Riikaan harrastekiekkoturnaukseen.

Pälkäneläiset kävivät toteamassa turnauksen tason kovaksi jo vuosi sitten.

– Oli yllätys, miten tosissaan esimerkiksi venäläiset olivat liikkeellä. Pelaajat eivät saaneet liikkua hotellilta mihinkään, hyvä kun heidän sallittiin puhua toisille, reissua järjestävä Sami Rajala kertoo.

Vain 11 miehen voimin liikkeellä olleet pälkäneläiset jäivät 20 joukkueen joukossa 16. tilalle. Toukokuussa matkaan lähtee reilut 20 pelaajaa, ja joukkueelta on lupa odottaa menestystä.

– Kärkipään porukat ovat tosi kovia. Niissä on vähintäänkin Suomi-sarjan tasoisia pelaajia, Rajala sanoo.

Suomi-sarja on täkäläisten kiekkosarjojen kolmanneksi korkein. Sen yläpuolella amatöörit eivät yleensä enää pärjää.

Pälkäneläiset ovat talkoilleet viisipäiväistä Riikan reissua varten varoja syksyn ja talven aikana. Varoja on hankittu Haanloukkaan jäädytyksellä, makkaran myynnillä, luistinten teroituksella, rakettikaupalla ja paitamainosten myynnillä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?