Klassikot lavalla on… elokuvateatteria?

Jos odotukset ovat pilvissä, voiko niitä mitenkään saavuttaa? Ainakin hyvin lähelle on mahdollista päästä, todistavat näyttelijät Risto Korhonen ja Ville Majamaa.

Kaksikon Klassikot lavalla -esitys ehti pyöriä jo parikin vuotta pienemmissä ympyröissä ennen kuin alati jatkuva suosio sai Korhosen, Majamaan ja ohjaajan pallille kivunneen Mika Eirtovaaran kynäilemään esitykselle lisämittaa – ja siirtymään Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle. Samalla esitys nimettiin uudelleen elokuvamaisesti Klassikot lavalla Redux – ohjaajan versio.

Vaikka jatko-osien huonoudesta sekä esityksen keinotekoisesta pitkittämisestä ja täyttämisestä voimasanoilla varoitellaan jo alkuteksteissä (kyllä, esityksessä on luonnollisesti alku- ja lopputekstit), ei niitä – kuten muutakaan näytelmässä – kannata ottaa ihan tosissaan. Korhonen ja Majamaa järjestävät erittäin viihdyttävän illan käydessään läpi elokuvan historiaa hieman tavanomaisista näkemyksistä poiketen ja viritellessään tuttuja elokuvia tai niiden kohtauksia uuteen uskoon. Irtovitsien ja -viiksien ohessa intoudutaan ratkaisemaan dekkarihengessä mysteeriä, jonka selvittäminen voisi estää (ei enempää tai vähempää kuin) maailmankaikkeuden tuhoutumisen ja sulamisen. Luvassa on luonnollisesti varsin yllättävä loppu.

Erityisen riemastuttavan esityksestä tekee se, että vaikka Majamaa ja Korhonen ovat veivanneet produktiota läpi jo pitkään, kaksikko nauttii joka hetkestä lavalla ja joutuu selvästikin paikoin spontaanisti soveltamaan, koska jommankumman pokka ei vain tahdo pitää.

Mitä parempi elokuvatietämys katsojalla on, sitä paremmin pienet yksittäisetkin heitot avautuvat. Hauskaa pitää silti ihan peruskatsojallakin – jopa sellaisella, joka osaa odottaa viihdyttävää iltaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?