Suksien voitelu on monille meistä niin vastenmielistä puuhaa, että siihen viimeistään karahtaa koko hiihtoharrastus. Liisterien ja luistovoiteiden sekamelska tuntuu toivottomalta kenenkään hallittavaksi.
Pälkäneläinen hierojayrittäjä ja aktiivikuntoilija Timo Heikkilä on toista maata. Hän viihtyy voiteluhommissa, jopa niin hyvin, että on ajautunut huolehtimaan jopa maajoukkuehiihtäjien suksista.
Samoin on käynyt miehen arkityön, hieronnan kanssa. Urheiluhierojan koulutuksen hankkinut Heikkilä on hoitanut monen huippu-urheilijan lihashuoltoa.
Kurssien kautta kisamatkoille
Omien ja vähän muidenkin suksien kunnostusta Heikkilä on tehnyt iät ja ajat vanhaan kotinavettaan rakentamassaan voitelupajassa. Joitakin vuosia sitten tuli mieleen lähteä hakemaan lisäoppia.
– Kävin hiihtoliiton suksihuoltokoulutukset, ja melko pian sen jälkeen tarjoutui tilaisuus lähteä huoltohommiin ampumahiihdon alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin Viroon. Kun nimi alkoi tulla tutuksi, alkoi tulla myös kyselyitä erilaisille kisareissuille.
Tähän mennessä pitkälti toistakymmentä kisamatkaa ulkomaille tehnyt Heikkilä on kulkenut eniten yhdistetyn hiihdon urheilijoiden mukana.
– Useita kertoja olen ollut yhdistetyn ns. b-maajoukkueen huoltajana Continental-cupin kilpailuissa. Niistä pääosin nuoret urheilijat hakevat kokemusta ja pisteitä päästäkseen maailmancupin kisoihin. Maastohiihdon puolella olen ollut töissä kaksissa nuorten MM-kilpailuissa.
Yhdistetyn hiihtoa mennään aina vapaalla tyylillä, joten pitovoiteiden kanssa ei tarvitse tuskailla. Mäkihyppysuksiin Heikkilä ei toistaiseksi ole perehtynyt, vaikka sivusta katsoen niiden huolto on näyttänyt jopa helpommalta kuin murtomaasuksien.
Turistiksi ei ehdi, ladulle kyllä
Kisamatkalle lähtiessään huoltaja pakkaa jo kotoa mukaan melkoisen säkillisen työkaluja.
– Yleensä otan omat siklit, harjat ja voiteluraudat mukaan. Saatan ottaa omia voiteitakin jonkin verran. Liiton puolesta tulee voitelupöytiä, voiteita sun muuta tavaraa 1-2 pakillista.
Kisapaikalla huoltajan elämä pyörii pitkälti huoltoparakin ja suksien ympärillä. Suksien testaaminen ja voitelu vie kaiken ajan, eikä turistina pyörimiseen jää aikaa kuin poikkeustapauksissa. Niukoilla resursseilla kituuttava liitto kuskaa paikalle minimimiehityksen, joka usein tarkoittaa urheilijoiden lisäksi yhtä valmentajaa ja yhtä huoltajaa.
– Kilpailun aikana olen poikkeuksetta ladun varressa varasauvojen kanssa ja kirittämässä poikia. Kyllä esimerkiksi Saksalla ja Norjalla, Itävallasta puhumattakaan, on yhdistetyssä aivan toisenlaiset resurssit ja miehitys kuin Suomella. Sen verran olen ollut maastohiihdon a-maajoukkueenkin mukana, että voin sanoa sen touhun olevan toki Suomessakin paljon ammattimaisempaa.
Yhdistetyn kisapäivissä on se hyvä puoli, että aamupäivisin hypätään mäkeä, jolloin huoltajaa ei tarvita.
– Sen ajan olen yleensä voiteita testaamassa, eli pääsen ladulle.
Ei sunnuntaihiihtäjille
Reissatessa näkee monenlaisia kisapaikkoja, joista jotkut jäävät paremmin mieleen kuin toiset.
– Turkin Erzurum on ollut ehdottomasti eksoottisin paikka sekä puitteiltaan että kulttuuriltaan. Siellä pidettiin nuorten MM-kisat 2012. Paikka on Istanbulista noin 800 kilometrin päässä vuoristossa, keskellä ei mitään. Pelkkää lumilakeutta joka puolella. Kebabia oli aamiaiseksi, eväänä kisapaikalla ja päivälliseksi.
Tutuiksi ovat tulleet myös sellaiset kisapaikat kuin Seefeld, Falun ja Val di Fiemme.
Televisiokuvassa kilpalatujen rankkuus ja korkeuserot eivät avaudu katsojalle todenmukaisina. Heikkilä hiihtää radat aina läpi, joten nousuihin ja laskuihin on saanut tuntumaa. Vaikeusastetta on monin verroin kuntohiihtäjän latuihin nähden.
– Yhdistetyn rataprofiilit eivät silti ole maastohiihdon veroisia rankkuudeltaan. Maastohiihdossa jyrkkien nousujen jälkeen tulee yhtä vaikeita laskuja ja viimeistään mäen alla on mutka. Yhtään ei pääse huilaamaan. Viime keväänä hiihdin tulevia Falunin kisalatuja ja totesin, että enpä haluaisi niillä kilpaa hiihtää. En usko, että siellä kukaan pärjää perinteisen hiihdossa ilman pitovoiteita.
Pihkaniskojen lihakset pehmeiksi
Heikkilä on suksien lisäksi huoltanut urheilijoiden lihaksia leiri- ja kilpailutilanteissa. Tuttavuuksien ja sattumien kautta portit ovat auenneet muun muassa maajoukkuesuunnistajien hierojaksi.
– Viime talvena olin suunnistajien leirillä Espanjassa lihashuoltotehtävissä. Haastavaa ja hauskaa hommaa, kun pääsee oikeiden urheilijoiden kanssa tekemisiin. Paikalla oli väkeä junioreista aikuisten MM-mitalisteihin.
Fyysisesti työ oli raskasta ja päivät pitkiä, mutta hierojan kannalta urheilijat ovat kiitollisia asiakkaita.
– He tuntevat itsensä ja osaavat ohjeistaa ja käskyttää. Alkuun jännitti, pystynkö vastaamaan haasteisiin, mutta ei kukaan ainakaan lähettänyt perään reklamaatioita tai korvausvaatimuksia. Työn ohessa oli mielenkiintoista seurata, kuinka paljon suunnistajat tekevät fyysisen treenin lisäksi aivotyötä analysoimalla jälkikäteen reittivalintojaan karttojen avulla.
Hiihtolajien urheilijat ovat päässeet nauttimaan Heikkilän osaamisesta myös lihashuoltopuolella. Useamman kerran talvessa mies ajelee kotikylästään Aitoosta Muonioon Olostunturin maastoihin hiihtelemään. Kun tieto kiirii hiihtopiireissä, alkaa hierojan puhelin soida. Hiihtämisen ohessa ehtii tekemään hierontoja ja kartuttamaan matkakassaa.
Maratonille tekee mieli
Ansaintamielessä suksihuolto- ja hierontareissut sijoittuvat harrastuksen ja ansiotyön välimaastoon.
– Sen verran niistä korvataan matkojen, asumisen ja ruuan lisäksi, ettei ole tarvinnut epäröidä lähtemistä. Suuri painoarvo on elämysten hankkimisella. Olen päässyt paikkoihin, joihin en olisi muuten tullut koskaan lähteneeksi.
Viheliäiset jalkavaivat ovat jarruttaneet Heikkilän omaa urheiluharrastusta viimeisen puolen vuoden ajan.
– Muuten olen pystynyt kohtuullisesti liikkumaan, mutta juokseminen ei oikein jalkojen takia suju. Toinen kinttu parani jonkin verran tukipohjallisella, mutta toinen kantapää ei tykkää juoksusta – eikä oikein hiihdostakaan. Täytyisi etsiä talven aikana joku jalkaseppä, että pääsisi kesällä taas maratonille. Kevättalvella pyrin hiihtämään ainakin kolmipäiväisen Lapponia-hiihdon Lapissa.
