Pälkäneläinen Vilho Nikkanen kaivaa esiin viime vuosien iltapäivä- ja aikakauslehtiä. Mies on kirjoittanut niiden kansiin säilytä. Monien uusimpien numeroiden kannessa lukee säilytä – Ukraina.
Nikkasta kiinnostaa historia, ja nyt eletään historiallisia aikoja. Talletetuissa lehdissä esitellään Venäjän muutosta, varustautumista ja Ukrainan sotaa.
Kun Neuvostoliitto reilut parikymmentä vuotta sitten hajosi, kuviteltiin, että kylmän sodan kilpailusta jäi jäljelle vain länsimainen demokratia ja kapitalismi. Mutta nyt idän ja lännen välillä ukkostaa jälleen. Polttopiste on Ukrainassa, ja osa suomalaisista olisi valmis siirtämään sen pohjoiseen.
– Suomen ei missään tapauksessa pidä liittyä Natoon, Nikkanen sanoo.
Nuorien päättäjien näköalattomat Nato-puheet hämmästyttävät pitkäaikaista kunnallispoliitikkoa.
– Puolustusministeri on viemässä meitä Natoon. Hän esiintyy sotaisana, vaikka on itse sivari. Pääministerin Nato-sympatiaa voi selittää se, että hänen vaimonsa on englantilainen.
Venäjän ja Suomen kanavilla eri totuus
– Olen pienemmässäkin kiistassa oppinut, että riitaan tarvitaan kaksi pukaria, jotka molemmat värittävät totuutta omalla tavallaan. Likemmäs totuutta päästään, jos molemmat yrittävät tarkastella tilannetta toistensa kuvakulmasta, Vilho Nikkanen sanoo.
Hän seuraa päivittäin kahta totuutta Venäjän toimista.
– Seison kynnyksellä ja katson toisella silmällä Venäjän uutisia ja toisella Suomen. Ne kertovat samasta asiasta aivan eri tavalla.
Venäläinen vaimo seuraa sikäläisiä kanavia, jotka kertovat aivan eri Ukrainasta kuin täkäläiset tiedotusvälineet.
– Sodassa kuolee ensimmäisenä totuus. Eivät kaikki venäläisten näyttämät kauheudet voi olla pelkkää propagandaa. Välillä tulee mieleen, onko EU antanut ohjeet, mitä Suomessa saa näyttää.
Ukraina muistuttaa Korean sotaa
Venäläistä ajatusmaailmaa on helpompi ymmärtää, jos tarkastelee tilannetta sikäläisestä kuvakulmasta.
– Neuvostoliiton hajottua Nato on saartanut maan Turkkia myöten. Totta kai venäläiset ovat silloin huolissaan, ja haluavat estää Ukrainan siirtymisen Nato-leiriin.
Vilho Nikkanen sanoo Boris Jeltsinin aikanaan sopineen, että entiset neuvostotasavallat pysyvät liittoumien ulkopuolella. Silti Baltian maat liittyivät Natoon kohta itsenäistyttyään.
Jos Suomesta tulisi osa läntistä puolustusliittoa, Venäjä kokisi sen uhkaksi.
– Veli venäläinen toisi lisää voimaa rajan taakse. Ja jos sattuisi huono päivä, niin koko Suomi kärsisi ensimmäisenä.
Ukrainan tilanne kärjistyi, kun Venäjän vaikutuspiiriin kuuluvanut maa otti askelen kohti länttä. Nyt tilanne Ukrainassa muistuttaa Korean sotaa: Venäjä ja Yhdysvallat eivät sodi avoimesti, vaan mittelevät välillisesti. Toinen tukee toista osapuolta ja toinen toista.
– USA on tukenut länteen suuntautuvaa Ukrainaa miljardeilla. Venäjä puolestaan aseistaa itäukrainalaisia, Vilho Nikkanen sanoo.
Venäläiset eivät lähde Krimiltä
Venäläiset kokevat olleensa sinisilmäisiä Ukrainan kanssa. Neuvostoliiton jäljiltä maahan jäi tärkeitä asetehtaita, eikä Venäjä ole varmistanut ase- ja varaosatoimituksiaan.
– 120 000 ihmistä työllistäneiden tehtaiden tuotannosta 80 prosenttia meni Venäjälle ja Kiinaan. Venäjän panssarivaunut tehtiin riitaan saakka 50-prosenttisesti Ukrainassa. Vie vuosia ennen kuin venäläiset saavat rakennettua omalle puolelleen vastaavat tehtaat, Vilho Nikkanen sanoo.
Krimin tilannetta kauhisteleville Nikkanen muistuttaa, että ukrainalainen Nikita Hrustsov liitti pari sataa vuotta Venäjään kuuluneen niemimaan Ukrainaan vuonna 1954 – ja pyrki muutenkin vetämään kotiin päin rakentamalla Itä-Ukrainaan raskasta metalliteollisuutta.
– Eivät venäläiset lähde Krimiltä. Se on maanpuolustuksen kannalta samanlainen solmukohta kuin Kaliningrad tai Muurmansk. Jos venäläiset vetäytyisivät Krimiltä, Naton laivat olisivat pian Mustallamerellä.
Lisäksi suuri osa Krimin asukkaista on venäläisiä.
– Krimillä olleista sotilaistakin kaksi kolmasosaa siirtyi Venäjän armeijaan ja vain kolmasosa palasi Ukrainaan, Nikkanen kertoo.
Toista syytetään siitä mitä itse tehdään
Vilho Nikkasen mielestä amerikkalaisilla ei ole mitään varaa moittia Venäjää Ukrainan tilanteeseen sekaantumisesta.
– USA on itse sekaantunut kahakkaan monella tavalla. Se on rahoittanut Ukrainan vallankumousta. On myös kerrottu, että Maidanin aukiolla oli maksettuja renkaan polttajia.
Totuutta on mahdoton hahmottaa, kun osapuolet syyttävät toisiaan siitä, mitä itse tekevät. Nikkasen käsityksen mukaan vuosien vankeudesta vapautuneen Julia Timoshenkon saapuminen Maidanin aukiolle oli yhtä teatteria.
– Hän saapui sinne rullatuolilla, vaikka on täysin terve.
Nikkasen mielestä on selvä, että Itä-Ukrainan taistelijat saavat aseistusta Venäjältä. Venäläistaistelijat sen sijaan ovat vapaaehtoisia.
– Heitä on tullut Tshetseniaa myöten. Ei joku venäläispassi todista yhtään mitään. Ukrainasta on käynyt kolme miljoonaa ihmistä töissä Venäjän puolella, ja ihmisillä on monenlaisia passeja.
Nikkanen ihmettelee, miksei kriisissä puhuta Ukrainan rinnalla taistelevista ammattisotilaista ja oligarkkien armeijoista.
Ukrainalaisia on vaikea saada riviin, sillä he eivät halua taistella omiaan vastaan.
– Monissa perheissä toinen vanhemmista on ukrainalainen ja toinen venäläinen. Siksi liikekannallepanot eivät tahdo toimia, vaan miehet saattavatkin siirtyä Venäjän puolelle.
Vilho Nikkanen ennustaa, ettei Ukraina palaa enää entiselleen.
– Länsi- ja itäukrainalaiset ovat aina olleet vähän eri porukkaa. Ei Itä-Ukrainassa noudateta Kiovan komentoja. Sodan jäljiltä siellä on lisäksi tuhottuja kaupunkeja ja valtavasti katkeruutta.
Nikkasen mielestä Ukraina olisi jaettava kahtia, ja Itä-Ukrainasta muodostettava esimerkiksi autonominen alue.
Pakotteet eivät saa Venäjää polvilleen
Länsimaat ovat pyrkineet talouspakotteiden avulla painostamaan Itä-Ukrainaa tukevaa Venäjää.
– Jos minulla olisi valtaa, niin Venäjän pakotteet lopetettaisiin heti, Vilho Nikkanen sanoo.
– Pakotteilla ei Venäjää saada polvilleen. Venäläiset ovat tottuneet niukkuuteen ja kannattavat entistä vahvemmin Vladimir Putinia.
Kun länsituonti tyrehtyi, venäläiset alkoivat pistää peltojaan kuntoon ja kohentaa karjaansa.
– Mutta se vie ainakin viisi vuotta. Siksi Putin matkasi heti pakotteiden astuttua voimaan Brasiliaan ja Argentiinaan sopimaan elintarviketuonnista.
Nikkanen sanoo, että kriisin jälkeen suomalaisen tuottajan on vaikea hankkia asemiaan takaisin Venäjän markkinoilla. Viljelijöiden lisäksi pakotteista kärsii etenkin matkailu.
Nikkanen pitää Putinia tervejärkisenä ja kylmäverisenä hallitsijana.
– Putin on Venäjän johtajana mies paikallaan, vaikka hänet meillä leimataan vauhkoksi ja epäillään jopa hänen mielenterveyttään. Hankalassa tilanteessa hän puolustaa maansa etuja, kuten valtiojohtajalta odotetaankin. Siksi 80 prosenttia venäläisistä seisoo Putinin takana.
Venäjä on suuri ja vaikeasti hallittava maa, jonka historia on täynnä valtataisteluita.
– Venäjään mahtuu sata kansallisuutta, monenmielisiä ryhmiä ja lukuisia eri uskontoja. Sellaisen maan hallitsemisessa tarvitaan kovuutta. Se on jo nähty, miten kävi esimerkiksi Mihail Gorbatshovin. Hyvää tarkoittanut humanisti siirrettiin tylysti syrjään.
Turhaa pelottelua Venäjällä
Vilho Nikkasen mielestä suomalaisia pelotellaan turhaan Venäjällä. Lehdet julkaisevat päivittäin karttoja venäläisistä tukikohdista ja divisioonista. Niissä panssareiden piiput ja ohjusten kärjet sojottavat kohti Suomea.
Vilho Nikkanen rauhoittelee, ettei Venäjä vahvista joukkojaan Suomen varalta.
– Meillä on ollut 70 vuoden ajan hyvät välit. Suomessa asuu paljon venäläisiä, ja kaupankäynti on tiivistä. Raja pysyy rauhan rajana, kunhan emme tee tyhmyyksiä.
Nikkasen mukaan Suomen liittyminen Natoon koettaisiin Venäjällä provokaatioksi.
– Venäläiset kenraalit, puolustus- ja pääministerit sekä presidentti ovat sanoneet, ettei Suomen ole hyvä liittyä Natoon.
Nikkanen neuvoo noudattamaan entisten valtiomiesten oppia ja pitämään Suomen suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Lehtiä ja uutisia hän opettaa seuraamaan tietyllä varauksella.
– Niiden kuvakulma on yksipuolinen, koska se tekee kauppansa.
Maassa maan tavalla
Vilho Nikkasta tituleerattiin aikanaan maan oikeistolaisimman kunnan ainoaksi kommunistiksi.
Nikkanen sanoo olevansa yhtä isänmaallinen kuin koti uskonto ja isänmaa -väkikin. Mielipiteitään mies ei ole koskaan arkaillut kertoa. Välillä radikaaleja puhuvan muurarin työt kävivät kotipitäjässä vähiin.
Nikkasen suhteet Venäjälle olivat tiiviimmillään kohta Neuvostoliiton hajottua. Vuonna 1993 reissu venähti parikuukautiseksi, kun hän lähti viemään rajan taakse vanhaa Ladaa.
– Kaikkien papereiden piti olla kunnossa, mutta vei 60 päivää ennen kuin pääsin pois.
Idän reissuilla mies huomasi, että venäläisillä oli pulaa monenlaisista tuotteista. Hän ryhtyi kuskaamaan rajan taakse vaatteita. Renkaidenvaihdon aikaan Nikkanen keräili huoltamolta parempia vaihtorenkaita ja vei niitä Venäjälle. Kuormissa kulki myös vanhoja sähköhelloja, jääkaappeja ja pakastimia
Kulkemista helpotti se, että Nikkanen sai humanitaarisen avun toimittajille myönnettävän viisumin. Sen kanssa rajan yli sai kulkea melko vapaasti.
Matkoillaan mies oppi pärjäämään venäläisen byrokratian kanssa. Jos tullissa oli nuoria varusmiehiä, kulkeminen sujuvoitui kun heille vei tupakkaa. Viisumiasiat hoituivat jouhevasti, kun virkailijoita muisti vaikka suklaalla.
Nikkasen mielestä kyse ei ole voitelemisesta, vaan siitä, että maassa pitää elää maan tavalla.
Kulkeminen Venäjällä jäi vähemmälle, kun sieltä löytynyt vaimo muutti parikymmentä vuotta sitten Suomeen.
– Nyt kun on karjaa, niin en ole kymmeneen vuoteen käynyt Venäjällä.
