Vanhat: Villi ja herkkä oma koreografia huipensi Kangasalan vanhojentanssit

Jalat irti maasta

Koulun vanhimmiksi tulemisen riemua – jalat irti maasta.

 

Kangasalan lukion vanhat tanssivat vanhemmille ja muulle yleisölle tavan mukaan jo penkinpainajaispäivän iltana.

Perinteisten tanssien arvokkuutta.

Pitkäjärven koulun liikuntasalin isosta parvikatsomosta täyttyivät portaikotkin ja sadat kamerat kuvasivat taukoamatta, kun viisikymmentä näyttävää tanssiparia pyörähteli lattialla.

Tanssien juontajana toimi Pauliina Nieminen, itsekin yksi uusista vanhoista. Hän hoiti tehtävänsä suuren yleisön edessä varmasti ja tyylikkäästi siitä huolimatta, että tanssimusiikista huolehtineen cd-soittimen odottamaton reistailu toi siihen lisävaikeutta.

Näyttävällä poloneesilla aloitettu kaikkiaan 12 tanssista koostunut esitys huipentui ensin herkkään wienervalssiin ja sen jälkeen vielä omaan tanssiin, jonka koreografian olivat suunnitelleet nuoret itse.

Lukiolaisten oma tanssi oli arvokkaita vanhoja kuviotansseja villimpi ja mielikuvituksekkaampi – jopa niin, että pojat pääsivät omassa osuudessaan heittämään juhlapukujensa takit nurkkaan ja punnertamaan.

Perjantaina, varsinaisena vanhojentanssipäivänä, tansseilla ilahdutettiin muun muassa kunnan muita koululaisia ja esikoululaisia.

 

 Ensin jännitti, sitten suretti ja lopulta helpotti

Ida Lumppiota jännittää – enää tunti tanssien alkuun!

Kauniit vaaleat hiukset kampaajan taidonnäytteenä, korut ja meikit kuin kamarineidin jäljiltä, yllä leveähelmainen olkaimeton iltapuku väriltään kimaltelevaa purppuraa – tuntia ennen Kangasalan lukion vanhojentanssien alkua Ida Lumppio näyttää juuri niin somalta kuin voi vain uneksia.

Samanlaisia prinsessamaisia neitosia liitelee sinne tänne Pitkäjärven koulun eteisaulassa. Pienimpien katsojien ihailevissa silmissä he ovat luultavasti enemmän satuolentoja kuin koulutyttöjä.

Tosiasiassa jokaisen mielessä on tiukka keskittyminen ja useimmilla jonkinasteinen ramppikuume. Mustavalkoisia kavaljeereja kokoontuu pieniksi ja melko hymyttömiksi ryhmiksi pitkin eteistä. Frakkien liepeet on prässätty sileiksi. Siellä täällä välkähtää lakeerikenkä. Vaihdetaan muutama sana tyttöjen kanssa, mutta ajatukset ovat edessä olevassa esityksessä.

– Jännittää vähän. Tai oikeastaan aika paljonkin, eteisaulassa pariaan odotteleva Lumppio tunnustaa.

Nelli Niemelän hymy on helpottunut – ensimmäinen esitys on ohi.

Hänen mielestään erilaisten tanssien harjoittelu oli loppujen lopuksi kivaa ja aika helppoa. Hänen oma suosikkinsa on wienervalssi.

– Sitä on hieno tanssia, vaikka se ei ole niitä helpoimpia, hän sanoo.

Helmin ja paljetein koristellun pukunsa Lumppio sai hankituksi ystävättärensä kautta.

– Se on melkein sopiva, vain kengissä pitää olla korkoa sen verran, että helma nousee lattiasta. Se on tärkeää, ettei kukaan

kompastu eikä tallaa helman päälle, hän kertoo.

Sitten Ida Lumppio ja 99 muuta vanhaa antautuvat yli tunnin kestävään tanssispektaakkeliin. Näky on huikea ja suosionosoitukset sen mukaisesti hurjat, mutta mitä tapahtuu, kun lämpimästä salista purkaudutaan ulos?

Prinsessamaiset hymyt sammuvat ja siellä täällä suupielet pyrkivät alaspäin. Pettymys kirpaisee, kun kiukutteleva soitin katkaisi yhden tanssin kesken. Vanhempien vakuuttelu ei oikein tahdo tehota.

Tosiasia kuitenkin on, että hankalassa tilanteessa taito parhaiten mitataan. Perhoset, prinssit ja prinsessat osasivat hoitaa voiton kotiin.

Niinpä neidit jo hetken kuluttua alkavat etsiä kavaljeerejaan tungoksesta ja hätistellä parikuviin. Helpottunut hymy syttyy pienen viiveen jälkeen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?