Kalastus: Jään alta nousee muutakin kuin ahvenia

Mateen pilkkiminen on hämärähommaa

Timo Järvenpää ja illan saalis.

Muutama äijä kyhjöttää jakkaroillaan pilkkiavantojen äärellä pimenevässä helmikuun illassa. Sivullisen silmin katsottuna näyttää siltä, että pilkkimiesten vuorokausirytmi on nyrjähtänyt pahemman kerran raiteiltaan. Ei kai kukaan järjissään oleva pilki ahvenia pimeällä?

Ei sentään. Längelmäveden jäälle kokoontuneet sahalahtelaismiehet eivät ole lähteneet liikkeelle kyrmyniska-ahventen, vaan niljakkaiden mateiden toivossa. Ja madepilkillä käydään nimenomaan pimenevässä illassa ja alkuyöstä.

Madetta pilkitään kutuaikana, joka ajoittuu helmikuun alkupuoliskon tienoille. Tuo kalamaailman kummajainen on elintapojensa vuoksi vaikea saalis, eikä kalavesiä tuntemattomalla olekaan kummoisia toiveita saada madepilkillä kunnon saalista.

Katiskoista jatketta pilkkisaaliiseen

Sahalahden Jaalanniemessä asuva Tero Laurila innostui mateiden pilkkimisestä vuosi sitten. Ikänsä Langelmäveden rannalla asuneena mies on kalastellut paljonkin, mutta madepilkki oli tähän asti ollut tuntematon taiteenlaji.

—Viime talvena lähdin ensimmäisen kerran haeskelemaan sopivia paikkoja madepilkintään. Omin neuvoin niitä ei tuntunut löytyvän, mutta tälle talvelle sain kokeneilta kalamiehiltä vinkkejä apajista. Nyt olen käynyt järvellä muutaman kaverin kanssa, Laurila kertoo.

Oikean paikan ohella tärkeää on selvittää oikea ajankohta. Paras mateen pilkintäaika kestää vain puolisentoista viikkoa helmikuussa.

—Made tarttuu pilkkiin vain kutuaikana, joka vaihtelee jonkin verran vuodesta toiseen. Vanha kansa sanoo, että helmikuun 17. päivään mennessä kutu on joka tapauksessa ohi, selvittää Laurila.

Sesonki on siis tätä luettaessa kuluvan vuoden osalta mennyt, mikäli perinnetietoon on uskominen.

Kudun edistymistä Laurila seuraa katiskojen avulla. Hänellä on yhdessä Lauri Lindellin kanssa kolme lähekkäistä Veke-katiskaa mateita pyytämässä.

Madepilkkireissu alkaakin katiskojen kokemisella.

—Katiskat on laskettu perinteiselle maderysäpaikalle. Ennen vanhaan joka talolla oli pysyvät rysäpaikat, joita käytettiin vuosikymmenestä toiseen, Lindell opastaa.

Katiskoista nousee muutama made, joten soppa-ainekset tulee turvattua jo ennen pilkille ryhtymistä. Laurilaa kiinnostaa kuitenkin eniten se, valuuko mateista mätiä tai maitia.

—Tähän mennessä saamissani kaloissa on mäti ollut kiinteää, mutta nyt näyttää ainakin yhdestä tulevan mätiä. Se viittaa siihen, että pilkkiaika alkaisi olla parhaimmillaan, ilahtuu Laurila.

Reiät kairataan konevoimalla

Pilkkimestoille päästyään Laurila osoittaa konkreettisesti, miten perinteinen pyyntimuoto on muuttunut teknologian edistyessä. Hän kiinnittää

Tero Laurilan pilkkiavannot syntyvät akkuporakoneen voimalla.

veivittömään jääkairaan akkuporakoneen ja surauttaa edellisiltaiset pilkkireiät auki hujauksessa. Näytösluontoisesti hän kairaa moottorikairallaan pari uuttakin reikää.

Pilkkeinä mateelle käytetään tavallisesti joko madeharaa tai kenkälusikan mallista ryöstäjäpilkkiä. Laurila suosii valkoiseksi maalattua ryöstäjää, jota ”läpsytellään” pohjaa vasten niin, että pilkin alapää pysyy pohjassa kaiken aikaa.

Kutupaikaksi mateelle kelpaa melko kovapohjainen järvenlahti – mielellään sellainen, johon laskee oja tai puro. Liejupohjalle se ei mielellään mätiään laske. Veden syvyydeksi riittää alle kaksi metriä.

Laurila esittelee avannon pintaan noussutta ”piikkiruohoa”, joka on kuulemma hyvän madepaikan varma tuntomerkki.

Ilta hämärtyy, ja puoli kuuden paikkeilla ilmestyvät porukan muutkin miehet jäälle. Onneaan koittamaan saapuvat Timo ja Jussi Järvenpää, sekä ryhmän kokenein kalojen narraaja, joka kalamiehille tyypillisesti ei halua nimeään julkisuuteen.

Avannot on kairattu suppealle alueelle, koska mateiden tiedetään kokoontuvan kudulle suureksi parveksi lähelle toisiaan.

—Parvessa on yleensä mukana muita suurempi emokala. Jos tämä matriarkka joutuu saaliiksi, voi muu kutuparvi hajota saman tien, konkari tietää.

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa

Made on kala, joka maistuu paremmalta kuin näyttää. Vieressä ”piikkiruoho”, joka viestii kalamiehelle hyvästä madepaikasta.

Madepilkki lasketaan pohjaan ja pidetään koko ajan pienessä liikkeessä vapaa nostelemalla. Mateen vatsaa muistuttava valkoinen väri ja liike saa kalan luulemaan pilkkiä lajitoverikseen, jolloin kala kiinnostuneena tulee tönimään pyydystä.

Kudun ollessa käynnissä made ei havittele pilkkiä ateriakseen, vaan lähestyy sitä romanttisissa aikeissa. Jotkut pilkkivät madetta myös juuri ennen kutua ja heti sen jälkeen. Niinä aikoina kala on nälkäinen, joten pilkissä käytetään silloin houkuttimena syöttikalaa.

Kalastajat kertovat, että kun tönäisy tuntuu käteen, pitää pilkkiä nykäistä äkkinäisesti, jolloin made tarttuu pilkin piikkeihin.

Yleensä kala on koukuissa kiinni päästään, mutta joskus myös keskiosastaan, jolloin sen nosto avannosta tuottaa ongelmia. Moni käyttää sen vuoksi madepilkillä nostokoukkua tai tavallista suurempaa 6-8 tuuman kairaa.

Tänä iltana mateet eivät tule liiemmin Sahalahden miesten pilkkejä tönimään. Ilta kuluu ja juttu luistaa, mutta nyppyäkään ei tunnu kenenkään siiman päässä.

—Parhaana iltana tähän mennessä ollaan saatu kuusi madetta, joista itse sain kaksi, kertoo Laurila aiempien yritysten tuloksista.

Ahti antaa, mutta ei runsaalla kädellä

Konkarikalastaja sanoo olleensa joinakin iltoina myös yksinään ongella.

—Suurin saamani made tänä talvena on ollut noin 2,5-kiloinen. Sellaista kunnon kuhinaa ei ole kuitenkaan vielä ollut yhtenäkään iltana.

Eikä ole nytkään, mutta jotain sentään tapahtuu. Järvelle on jo laskeutunut pimeys, kun Timo Järvenpää yhtäkkiä hihkaisee ja kiskaisee mateen jäälle.

Kala ei ole suuren suuri, mutta osoittaa kuitenkin, että jotain elämää jään alla on. Tunnelma jäällä sähköistyy ja muut hilautuvat Järvenpäätä lähempänä olevien reikien äärelle.

Kalantulo loppuu kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jäällä tuumitaan, ovatko parhaat illat vielä edessä, vai alkaako kausi olla paketissa.

Konkarikalastaja saa vielä pari hyvää nyppyä, mutta jäälle asti eivät kalat tule. Kellon lähetessä puoli kahdeksaa miehet sopivat menevänsä seuraavana iltana onkimaan Laurilan ja Lindellin katiskojen tuntumasta.

Porukka hajaantuu kotimatkalle. Ahti oli tänään nihkeällä päällä.

Laskeva aurinko punertaa iltataivaan, kun tummat hahmot vaanivat jään alla lymyäviä mateita.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?