Totuus 2.0

Sydän-Hämeen Lehtikin on näemmä laajentanut aihepiiriään maailmanpolitiikan arkipäivään päätellen Vilho Nikkasen haastattelusta ”Kaksi totuutta Venäjästä” (SHL 11.2). Jatketaanpa aiheesta!

Kunnioitan periaatetta ”Jokainen tulee uskollaan autuaaksi” enkä siksi siihen puutukaan. Myös Putinin ja Timoshenkon mielen- ja muun terveyden arvioinnin jätän mielelläni asiantuntijoille. Lähinnä haluan tuoda esiin eräitä konkreettisia seikkoja, jotka kyseisessä haastattelussa pistivät silmään.

Nikkanen ihmettelee, miksi Venäjän ja Suomen uutiset kertovat tapahtumista Ukrainassa aivan eri tavalla ja epäilee EU:n sanelevan Suomen tiedotuslinjan todeten ”Sodassa kuolee ensimmäisenä totuus”.

Kyllä totuus on aikamoisen huonossa hapessa jo rauhankin aikana maissa, joissa Totuuden Ministeriö monopoliasemassaan tuuppaa pelkkää pravdaa kansan suut ja silmät täyteen. Sattumoisin kansainvälinen sananvapausjärjestö ”Toimittajat ilman rajoja” nimesi äsken Suomen lehdistönvapauden kärkimaaksi maailmassa kuudetta kertaa peräkkäin, kun taas Venäjä saavutti 180 maan vertailussa sijan 152. Voihan koko vertailukin tietysti olla EU:n sanelemaa valhepropagandaa, tiedä häntä.

Suureksi helpotuksekseni Nikkanen rauhoittelee, ”ettei Venäjä vahvista joukkojaan (Suomen rajan lähellä) Suomen varalta”. Toisaalla hän kuitenkin hieman ristiriitaisesti toteaa, että jos Suomi liittyisi Natoon, ”Veli (?) venäläinen toisi lisää (vielä lisää?) voimaa rajan taakse ja jos sattuisi huono päivä, niin koko Suomi kärsisi ensimmäisenä”.

Minkälainen veli uhkailee veljeään ja pitääkö tässä nyt aamunavaukseen liittää mantra ”Älä satu huono päivä, satu hyvä päivä!”? Pitänee silti ostaa pahan päivän varalle Norttia ja Sinistä suklaata, että pääsee heti uusien isäntien ”maan tavoille”, kuten Nikkanen natsajuuta kutsuu.

Separatistien venäläispasseja Nikkanen selittää sillä, ”että Ukrainasta on käynyt kolme miljoonaa ihmistä töissä Venäjän puolella ja ihmisillä on monenlaisia passeja”. En tunne sikäläisiä käytäntöjä, mutta kun itse työskentelin ulkomailla useammassakin maassa, Suomen passiani kyllä syynättiin rajalla, USA:ssa hyvinkin tarkkaan, mutta passinvaihtoa ei sentään ehdotettu.

Krimin anastukselle Nikkanen löytää vankat perusteet, ”jos venäläiset vetäytyisivät Krimiltä, Naton laivat olisivat pian Mustallamerellä”. Nehän ovat jo siellä ja mikseivät olisi? Puolet Mustanmeren kuudesta rantavaltiosta kuuluu Natoon, joka pitää säännöllisesti laivastoharjoituksia myös Mustallamerellä. Mustameri ei siis ole Venäjän sisämeri, ei ainakaan vielä.

Nikkasen mukaan ”Neuvostoliiton hajottua Nato on saartanut maan Turkkia myöten”. Tosiasiassa Turkki liittyi Natoon lähes 40 vuotta ennen Neuvostoliiton hajoamista.

Jutussa kerrotaan Nikkasen olevan kiinnostunut historiasta. Valitettavasti häneltä näyttää jääneen kokonaan huomaamatta joulukuussa 1994 Budapestissä solmittu sopimus, jossa Ukraina luopui sille jääneistä Neuvostoliiton ydinaseista ja sai vastineeksi turvatakuut, joiden mukaan Venäjä, USA ja Iso-Britannia takaavat Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden.

Olisivat vaan ukrainalaiset älynneet vaatia sopimusta laadittavaksi Pravdan paperille. Totuushan ei pala tulessakaan!

Hannu Uusikartano

Valkeakoski/Puutikkala

 

PS: Kun nyt ulkopolitiikkaan tartuttiin, sallittakoon myös sananen toisesta Venäjään (ja Suomeen) liittyvästä saman lehden jutusta.

Martti Huhtamäki kirjoittaa kolumnissaan ”Kireitä tunnelmia”, että amerikkalaiset jättivät Suomen viime sotien jälkeen ilman Marshall-apua. Minä olen luullut, että Suomi kieltäytyi ”itse” avusta (kun Neuvostoliitto oli avun vastaanottamisen ensin Suomelta kieltänyt!).

Onneksi Ruotsi sentään sai nykyrahassa muutamia miljardeja euroja, ehkä korvauksena viimeisestä kuulalaakerierästä, joka lienee jäänyt Aatulta maksamatta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?