Lasten käsitys seksistä syntyy nykyään usein aikuisviihteen kautta. Lähes kaikissa puhelimissa on verkkoyhteys. Ellei oma lapsi ole katsonut verkkopornoa, luultavasti kaveri on. Lapsilla tarkoitamme jo alakouluikäisiä.
Me nelikymppiset vanhemmat olemme lapsena nähneet seksiä miestenlehdissä tai television yölähetyksissä. Molempien saatavuus oli rajattu.
Nyt tilanne on toinen. Avoin seksi on kosketusnäytön päässä.
Puhelimien keskustelusovellukset ovat räjäyttäneet kuvanvaihdon. Niissä lasten silmien eteen lähetetään kuvia, jotka ennen olivat kaupan ylähyllyllä.
Viime vuonna yleistynyt snapchat mahdollistaa niidenkin lasten seksuaalisen häirinnän, jotka eivät itse käytä sitä eroottisella mielellä. Nykyisiä villityksiä on jakaa ohjelmalla aikarajoitettuja alastonkuvia.
Anna-Stina Nykänen kirjoitti (10.12.2014) Helsingin Sanomiin kolumnin ”Tytöt on pelastettava parisuhteen tuhoavalta romanttiselta viihteeltä”. Se antaa epätodellisen kuvan parisuhteesta, eikä lapsi ymmärrä toden ja fantasian eroa.
Tilanteemme on vielä yksinkertaisempi ja vaikeampi: lapset tulisi pelastaa hyvän seksuaalisuuden tuhoavalta verkkopornolta.
Meilahden alakoulu on kieltänyt kännyköiden käytön välitunnilla, koska oppilaat surffasivat pornoa ja väkivaltaa (HS 12.2.2015). Iisalmisen erityisopettajan mielestä älypuhelin on ”keksintö suoraan helvetistä”. Se tekee lapsista ”joukon eläviä kuolleita”. (Iisalmen sanomat 6.2.2015).
Lapset näkevät liian paljon liian varhain. Aikuisviihde on haitallista ainakin kolmella tavalla.
Alakouluikäiselle aikuisviihde on käsittämätöntä ja pelottavaa. Lapsi saa välineellisen käsityksen sekä seksistä että omasta kehostaan. Ja vielä, lapsi alkaa pitää epärealistista, suorituskeskeistä, alistavaa ja väkivaltaista seksiä tavallisena, jopa tavoiteltavana.
Laki suojaa lapsia aikuisviihteeltä 18-vuotiaaksi asti. Sen näyttäminen alaikäiselle täyttää seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit.
Aikuisviihteen esimerkki irrottaa seksin parisuhteesta ja tunteista. Tunteisiin perustumaton seksi on vaihdannan väline. Se altistaa lapsen käsitykselle, että keho on vain seksin väline. Tätä kuvastaa jo lasten käyttämä kieli, joka on toki sellaisenaan ikiaikaista: ”annatko”, ”saanko panna”. Jalat ovat juoksemista varten, toiset välineet panemista varten.
Välineellinen keho ja seksi palvelevat omaa hyvää, ei parin yhteistä tai toisen hyvää.
Keho voidaan ottaa toiselta käyttöön, pyytää, käyttää ja saada. Varsinkaan nuoret tytöt eivät välttämättä hahmota sitä, että omaa kehoa ei tarvitse antaa toisen käytettäväksi, tai että kaikkea verkossa näkyvää ei tule pitää esimerkillisenä eikä sellaiseen tarvitse suostua.
Yhtä kaikki, lapset saavat seksuaalista valistusta, mutta eivät sellaista, joka rakentaisi heidän myönteistä seksuaalista minäkuvaansa. Jokainen parisuhteessa ollut tietää, kuinka olennaista syvä tunnekiintymys on hyvälle läheisyydelle.
Maailman terveysjärjestön Euroopan osasto on 2014 laatinut uudet seksuaalikasvatuksen standardit. Niissä kiinnitetään huomiota lasten oikeuteen saada seksuaalista kasvatusta. Lähtökohtana on seksuaalisuuden kokonaisvaltaisuus.
Terveysnäkökulma on osoittautunut liian kapeaksi. Nyt huomiota kiinnitetään myös kehon tuntemiseen ja tunteisiin. Lapset saavat väärää tietoa, jota tulisi oikaista.
Ohjelman varhaisin vaihe koskee 6–9 -vuotiaita. Oikean tiedon, tunteiden ja kasvatuksen näkökulma korostaa vanhempia ja opettajia kasvattajina sen sijaan että asia jätettäisiin lapsen omien tuntemusten, etsinnän ja harkinnan varaan.
Jokainen vanhempi toivoo, että lapsella aikuiseksi kasvettuaan olisi terve seksuaalinen itsetunto ja hyvä käsitys omasta kehostaan. Verkon aikuisviihde uhkaa tasapainoista kasvua.
Vanhempien tulisi tietää, missä oma lapsi verkossa liikkuu ja mitä sovelluksia hän käyttää. Seksuaalista kasvatusta ja medialukutaitoa tarvitaan jo alakoulun alkuluokilla.
Verkkoa voi rajoittaa, mutta se ei yksinään ole kestävä ratkaisu. Ennen kaikkea vanhempien tehtävänä on palata perusteisiin: lapset tarvitsevat turvallista opetusta hyvästä parisuhteesta terveen seksuaalisuuden malliksi, ohjausta oman kehon ja mielen loukkaamattomuuteen, ja opastusta, missä ja miten seksuaalisuutta on sopivaa ilmaista.
Hanna Heino
luokanopettaja, KM
Henri Lehtola
kappalainen, TM
Viimeisimmät kommentit