Kahden negatiivisen kohtaamisesta ei saanut positiivista

Pirkko Burman lähti mukaan mielenilmaukseen ensi kertaa sitten 1970-luvun lopun.

Hyvä taideteos ei kaipaa monta paperiliuskaa selvittämään itseään, eikä taiteen nimissä voi toisaalta tehdä mitä tahansa. Taiteilija Teemu Mäen seminaariesiintymistä Kangasala-talossa viime viikonloppuna vastustamaan kokoontunut ryhmä ei jäänyt huutelemaan tyhjänpäiväisiä räävittömyyksiä torin laidalta, vaan joukossa käytiin syvälliseksi äityneitä keskusteluja taiteesta paitsi yhden miehen tuotannon osalta myös yleismaailmallisesti.

Taideaineita yliopistossa opiskellut Tuula Komsi ei tyrmää Mäkeä pelkästä periaatteesta, vaan hän on perehtynyt Mäen teoksiin – niin esseisiin, videoteoksiin kuin valokuviinkin – hyvinkin tarkasti. Komsin mielestä taiteilijan tuotannon voisi pelastaa se, jos teosten takaa löytyisi jokin juju tai syvällisempi merkitys.

– Valitettavasti sieltä alta ei löydy sitä pelastusrengasta, Komsi harmitteli.

Yksi osallistujista uumoili, että Mäki nimenomaan haluaakin olla se voimakkaita reaktioita herättävä taiteen ”kauhukakara” ja toimii sen mukaisesti. Taiteilijan eväiden arveltiin olevan kuitenkin loppuun syödyt, jos tyrmistyttäminen on ainoa toimiva keino huomion herättämiseksi.

– On niin helppoa sanoa, että ”tärkeintä on että taide herättää tunteita”. Enää ei vain osata kyseenalaistaa sitä, onko kaikki tunteita herättävä tekeminen tosiaankin kutsuttavissa taiteeksi, joku mietti.

 

”Kansa maksaa, vaikkei halua”

Tuula Komsi halusi lähteä mukaan mielenilmaukseen nähtyään ilmoituksen taidekasvatusseminaarista ja Teemu Mäen yhtenä sen vetonaulana, Kristiina Kalliojärveä paikalle veti sekä Mäkeä että Kangasala-taloa kohtaan hänen tuntemansa inho.

Sahalahtelainen Pirkko Burman uskoi, että Kangasala-talon edustalle järjestetty mielenilmaus olikin enimmäkseen seurausta kahden pahaksi koetun asian kohtaamisesta.

Vaikka Kangasalla on viime aikoina nähty useitakin mielenilmauksia, niiden vakiokasvoja Burman ei ole – hän muistelee lähteneensä barrikadeille edellisen kerran Paasikiven-Kekkosentien linjaamisen aikoihin 1970-luvun puolivälin jälkeen, kun oma koti uhkasi jäädä tietyömaan jalkoihin.

– Hyvä kuitenkin on, että mielenilmauksia järjestetään, Burman tuumasi.

Teemu Mäen tuloa Kangasalle vastustava ryhmä keräsi Facebookissa nelisentuhatta ihmistä, mutta Kangasalan keskustaan kylmän tuulen armoille lähti vain murto-osa. Paikalle saapuneita – joita oli useita kymmeniä – ärsytti se, että välillisesti puitteiden kautta kuntalaiset toimivat lystin maksumiehinä.

– Ja aivan sama toistuu muuallakin: joka paikkakunnalla maksatetaan joitakin asioita ihmisillä, jotka eivät niitä asioita edes halua, Kristiina Kalliojärvi arvioi.

Kristiina Kalliojärvi (keskellä) ja Tuula Komsi (vasemmalla) eivät sulattaneet Teemu Mäen saapumista Kangasala-talossa pidettyyn Tampereen taidekasvatusyhdistyksen järjestämään seminaariin.