Maailman arvostetuimpiin bassokitaristeihin lukeutuva Lauri Porra istuu Kostian koulun liikuntasalin lavalla basso sylissään ja puhuu nuorille rohkeuden merkityksestä. Vieressä seisoo hyvä ystävä, multi-instrumentalisti Juho Viljanen. He kiertävät pitkin Suomen kouluja toteuttamassa Konserttikeskuksen tuottamaa Ainolasta kohti ääretöntä -konserttia.
– Älkää seuratko liikaa muita, vaan uskaltakaa rikkoa rajoja. Omaa juttua ja ääntä on hankala löytää, jos pelkää epäonnistumista. Riskejä on otettava, vaikka sitä epäonnistuisikin, Porra kannustaa konserttia kuuntelemaan tulleita oppilaita.
Ainolasta kohti ääretöntä -konsertilla kunnioitetaan 150 vuotta sitten syntynyttä Jean Sibeliusta. Ja kukapa konsertin soittajaksi sopisikaan paremmin kuin Jean Sibeliuksen tyttärentyttärenpojaksikin tiedetty Porra.
– En kuitenkaan halunnut lähteä yksin tekemään konserttia, koska mielestäni pelkkä basso olisi vähän turhan yksiulotteinen soitin tällaista tarkoitusta varten. Niinpä pyysin mukaan Juhon, jolle kevyemmän musiikin ohella tuttuja ovat myös sinfoniakonsertit.
Sibeliusta improvisoiden
Jean Sibelius tuli tunnetuksi massiivisista sinfonioistaan ja viulukonserteistaan. Porra ja Viljanen lähestyvät konsertissa Sibeliuksen kappaleita modernista kulmasta. Sibeliuksen musiikki toimii usein ponnahduslautana tai innoittajana, jonka kautta etsitään ja luodaan jotakin omaa. Viljasen soittaman pasuunan ja Porran bassokitaran lisäksi lavalla on muun muassa bongorummut ja pedaalilauta lukuisine efektilaitteineen.
– Ei tainnut Sibelius hirveästi bongorumpuja soittimenaan käyttää, Viljanen heittää.
Sibeliuksen kuuluisat kappaleet Valse Triste ja Finlandia-hymni saavat miesten käsittelyssä varsin uusia ulottuvuuksia, kun kappaleita lähestytään modernien soittimien ja improvisaation keinoin. Bonuskappaleena kuullaan Porran säveltämä letkeän ilotteleva Ananas Free Republic.
Stratovarius-yhtyeen jäsenenä parhaiten tunnettu Porra on säveltänyt myös muun muassa kolme soololevyä ja musiikkia elokuviin ja televisioon.
– minulla säveltäminen lähtee aina jostakin ajatuksesta, tunteesta tai kokemuksesta. Sen jälkeen alan etsiä keinoja ja sävyjä, joiden kautta kykenen alkuideani ilmaisemaan.
Koulujen liika akateemisuus
Suomea kiertävän Ainolasta kohti ääretöntä -koulukonserttiohjelman päämääränä on tutustuttaa koululaiset monipuolisesti musiikkiin. Porran mukaan lapsen tai nuoren musiikkimakua ei kuitenkaan pidä väkisin pyrkiä ”laajentamaan”.
– Toki tärkeää olisi, että tarjolla olisi erilaisia vaihtoehtoja, mihin tutustua ja mistä ammentaa. Internet on siinä mielessä hieno juttu, että sen kautta voi kuunnella lähes mitä tahansa musiikkia. Mutta kyllä lapsen itse pitää saada päättää, millaisesta musiikista hän lopulta pitää.
Lapsen luovuuden kehittymisestä Porra on hieman huolissaan. Hänen mukaansa koulut painottavat turhan paljon akateemista osaamista.
– Koulujen tulisi rohkaista lapsia enemmän luovuuteen ja sen käyttämiseen. Jos luovuutta ei ylläpidä, se häviää. Uskon, että vuosilukujen ja muiden pikkutärppien ankara päähän pänttääminen muuttuu tarpeettomaksi sitä mukaa kun tiedonkäsittelyn luonne yhteiskunnassamme muuttuu.
”Tiesin vain muusikon ammatin”
Lapsena Lauri Porra ei tiennyt, että on olemassa muitakin ammatteja kuin muusikon ammatti.
– On vaikea sanoa, olisinko valinnut jonkun muun ammatin, jos lapsuuteni ei olisi ollut niin musiikilla kyllästetty. Koska ympärilläni oli aina muusikoita, ei minulle tullut edes mieleen, että minusta voisi tulla jotakin muuta.
Musiikillisen uransa Porra aloitti 4-vuotiaana sellon soitolla. Teini-iässä sello vaihtui bassoon, jonka soittajana Porra myöhemmin tuli tunnetuksi.
Miksi Porra valitsi soittimekseen juuri basson?
– Miksi en olisi valinnut? Basso on hieno soitin, Porra totaa hymyillen.
