Tervaniemirock: Stereo 8000 viihtyi pönttöuunien lämmössä

Rokkia ja ruokaa

Kusti Vuorinen (oikealla), Matti Rauhalahti, Viljo Vuorinen ja Lauri Jannu soittivat ensikeikkansa tehneessä Tomahauessa.

Galleria & Keittiö järjestää Kangasala-talolla torstaisin klubeja, joissa Heikki Ahopelto tarjoaa iltapurtavaa musiikin lomaan. Lauantaina seitsemättä kertaa järjestetty Tervaniemirock muistutti, että Kuhmalahdella samaa Ruokaa & Rokkia -konseptia on noudatettu menestyksellä jo vuosikausien ajan.

Kotikutoisen kyläfestarin ruokatarjonta päivitettiin täksi vuodeksi edelliskertoja mutkattomammaksi. Vehkajärven marttojen kanttiinin rinnalle tuotiin työväentalon isännän eli demareiden makkaragrilli. Itseoppinut paistinkääntäjä Kari Koljonen toimi välillä myös seremoniamestarina: mies polkaisi salin puolelle ja innosti yleisöä ylös penkeistä: ei Tervaniemen työväentalolla tarvitse istua kuin kulttuuritalossa.

Karkelon järjestelyissä ei lähdetä merta edemmäs kalaan, vaan hyödynnetään paikallisia voimia. Promoottori Kusti Vuorinen esitteli jälleen kylien uusia kykyjä. Tuija Toivio nousi solistiksi ensiesiintymisensä tehneen Tomahauen kanssa. Bändin riveissä soittivat isä ja poika Vuorisen (Kusti koskettimissa ja Viljo rummuissa) lisäksi Matti Rauhalahti (koskettimet) ja Lauri Hannu (basso).

Myöskään karkelon rakentamisessa ei turhia hifistellä. Esimerkiksi lavavalot järjestyvät niin, että otetaan halogeenivalonheitin pihasta ja jatkojohdot autotallista.

 

Vimmainen rokkiäiti

Stereo 8000 eli Anssi Kasitonni ja Maria Stereo.

– Me ollaan Stereo 8000 tuosta Sahalahden Pietiläntieltä, Anssi Kasitonni esitteli illan pääesiintyjän, joka astui esiintymismatolle ensimmäisenä, jotta lapset pääsevät ajoissa nukkumaan.

Provinssirockin jättilavallakin esiintynyt duo viihtyi naapurikylän kodikkaassa meiningissä ja pönttöuunien lämmössä. Kasitonni kehui sekä hirsitalon tunnelmaa että soundia.

Työväentalo on Ars Fennica -palkitulle taiteilijalle tuttu ja tärkeäkin paikka, sillä sen suojissa hän kuvasi Planet of Sexes -avaruuselokuvaansa.

– Tuossa pylvään juuressa minä kolvailin pakkasessa henki höyryten, Kasitonni muisteli kappaleiden välissä.

Perhebändi tunnetaan nykyisin Stereo 8000 -nimellä. Nimen päivitys alleviivaa Maria Stereon kasvanutta roolia kokoonpanossa. Kukkamekkoon ja lierihattuun pukeutunut multi-instrumentalisti muuttuu mikrofonin äärellä vimmaiseksi rokkiäidiksi, joka hoitaa toisella kädellä puolet rumpusetistä, toisella koskettimet ja bassolinjat. Lauluosuuksien lomassa hän ehtii puhaltaa jopa huuliharppusoolon.

Rumpusetin toista puoliskoa ja kitaraa soittava Anssi Kasitonni ei pääse paljon helpommalla.

Kaksikon yhteispeli on saumatonta. Kymmenessä vuodessa ja noin sadalla keikalla saumattomaksi on hioutunut soiton lisäksi myös kappaleiden välissä kuultava ajatuksenvaihto. Tervaniemen työväentalolla kommunikaatioon otettiin mukaan myös jälkipolvi, jonka mielipide vanhempien musiikista on varovaisen kannustava:

– Muuten hyvää, mutta räppiä on liian vähän.

Stereo 8000 ei ole kuullut lasten toiveita, vaan bändi on pysytellyt puhtaassa rockissa, joka soi keikalla sävykkäämmin kuin levyllä.

 

Englanti on rockin kieli

– On muuten hyvä biisi, itse itseään kannustava rokkikone esittelee seuraavan kappaleen.

Stereo 8000 esittää tositarinoita englanniksi – ja biisien lomassa suomeksi. Niissä kerrotaan esimerkiksi nuoruusvuosien juhannusjuhlista; kuinka aamulla auton peilistä tarkasteltuna selän tatuointi ei tuntunut yhtä hyvältä idealta kuin illalla, sillä härkä on väärä horoskooppimerkki.

Bändi teki palveluksen kielitaidottomille ja soitti Squirrel songista suomenkielisen Orava-version. Kielikylpy oli tarpeeton, sillä rokin kieli on englanti ja moni englanniksi toistettava fraasi tuntuu suomeksi läyhäiseltä latteudelta.

Vastustamattomalla energialla soittavaa bändiä verrataan helposti amerikkalaiseen White Stripes -rockduoon. Urkusoundin ansiosta mieleen nousevat myös 22-Pistepirkko tai Velvet Underground.

Kuvataiteen puolella paremmin tunnettu pariskunta harmitteli, ettei lapsiperheen arjessa tahdo jäädä aikaa biisintekoon ja äänittämiseen. Ehkä levyt ovat kuitenkin vaillinainen formaatti Stereo 8000:lle. Videolla välittyisi jo paljon isompi osa bändin tenhosta.

Anssi Kasitonni tunnetaan videoistaan, mutta musiikin kuvaamisen voisi jättää jonkun ulkopuolisen hoidettavaksi. Sillä tietäähän sen, mitä siitä tulisi jos Kasitonni ryhtyisi puuhaan: taiteilija päätyisi soittamisen sijaan askartelemaan joitain vilkkuvaloja, jotka eivät edes näy kuvissa. Tai ehkä epäolennaiseen keskittyvä prosessi kiteyttää lopputulokseen olennaisen.