Neljän vuosikymmenen takaiset eduskuntavaalit poikivat jättiyllätyksen Tampereelta. Ensimmäistä kertaa ehdolla ollut Marjatta Stenius-Kaukonen (silloin vielä Stenius) keräsi 13757 ääntä. Puolueensa (SKDL) ja vaalipiirinsä (Häme pohjoinen) ylivoimainen ääniharava keräsi maan kaikista ehdokkaista neljänneksi eniten ääniä. Edellä olivat ainoastaan Helsingin vaalipiirin kolme isokenkäistä miestä: Kalevi Sorsa, Pertti Salolainen ja Harri Holkeri.
Miten tekstiiliteknologian diplomi-insinööristä tuli ääniharava?
Silmät aukesivat opiskeluaikoina
Marjatta Stenius-Kaukonen asui lapsuutensa Helsingissä eduskuntatalon takana ja leikki sen pylväiden välissä kirkonrottaa. Silloin hän ei voinut aavistaa, että talosta tulisi hänen työpaikkansa 24 vuodeksi.
– En koskaan haaveillut poliittisesta urasta, vaan minut nostettiin ihan pystymetsästä kansanedustajaksi.
Stenius-Kaukonen sanoo halunneensa insinööriksi, jotta saisi vain laskea eikä koskaan tarvitsisi puhua tai kirjoittaa.
– Olin hirvittävän ujo.
Hän luki Otaniemessä teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla tekstiiliteknologian diplomi-insinööriksi. Miesvaltaisella alalla naisiin suhtauduttiin epäileväisesti.
– Kiersimme opiskeluaikoina tutustumassa isoihin tehtaisiin pitkin Suomea ja vähän ulkomaillakin. Johdon asenne oli sellainen, ettei tämä ole mikään tyttöjen ammatti.
Kehruuseen, kutomiseen, värjäykseen ja viimeistelyyn perehtyessään opiskelijat kiersivät naisvaltaisia tehtaita, joissa johto sanoi suoraan, etteivät naiset halua naista esimiehekseen. Oli tavanomaista, että opistoinsinöörimiehet nostettiin diplomi-insinöörinaisten ohi.
Opiskelijan silmät avautuivat vuonna 1968 Tampellan pellavatehtaalla. Harjoittelijaa kiellettiin kertomasta palkkaansa, koska tehtaalla työskentelevät naiset tienasivat vähemmän.
– Me tytöt olimme tyytymättömiä miespuolisia teekkareita pienempään palkkaamme. Mutta meluisissa ja pölyisissä oloissa pitkää päivää tekevät yksinhuoltajaäidit tienasivat vielä vähemmän, Stenius päivitteli.
Lopullinen niitti oli Virkkeen tehdas Orimattilassa, jossa Stenius-Kaukonen teki diplomityötään.
– Toistotyötä tekeviltä naisilta hajosivat olkapäät ja kyynärpäät. Omistaja vain pyörähti paikalla silloin tällöin susiturkissaan. Halusin, että oma työni hyödyttäisi työntekijöitä, ei omistajia.
Vanhat tehtaat olivat loukkoja
Vanhat tehtaat olivat melkoisia loukkoja. Sekä koneet että kemikaalit vaaransivat työntekijöiden terveyden. Työsuojelu ei ollut kehittynyt samaa tahtia tekniikan kanssa.
– Ammattientarkastuslaitos oli peräisin tsaarin ajalta, Marjatta Stenius-Kaukonen sanoo.
Hän kiinnostui työsuojelusta, jota alettiin kohentaa 1970-luvun alussa. Vuonna 1971 valmistunut diplomi-insinööri palasi seuraavana vuonna korkeakoululle assistentiksi ja ryhtyi tekemään lisensiaattityötä tekstiiliteollisuuden työnsuojelusta. Työ ei koskaan valmistunut, sillä ensin hänet nielaisi työelämä ja sitten politiikka.
– Työsuojelupiireihin tuli auki paljon työpaikkoja. Ajattelin, että olisi hyvä hankkia kokemusta käytännön työstä.
Stenius-Kaukonen valittiin Hämeen työsuojelupiiriin. Hän lähti kiertämään tekstiili- ja vaatetusteollisuutta, kellotapuleita ja hautausmaita, ravintoloita ja kenkätehtaita.
– Näin, millaisissa loukoissa ihmiset tekivät töitä.
Stenius-Kaukonen ajatteli, että työntekijät olivat parhaita asiantuntijoita, kun selvitettiin mitä korjattavaa työpaikalla oli.
– Mistä minä olisin tiennyt, missä oli vaarallisia höyryjä, korjausta vaativia puutteita tai suojattavia koneita. Menin kysymään työntekijöiltä.
Korjattavaa löytyi paljon, sillä esimerkiksi tolueenia ja asbestia käytettiin vielä laajasti ilman asiaankuuluvia suojavaatteita ja -laitteita sekä höyrynpoistoja.
– Tein korjausta vaativista puutteista pöytäkirjat. Työntekijät olivat tyytyväisiä, mutta työnantajat eivät niinkään. Esimerkiksi Finlaysonilla pöytäkirjaan tuli 200 pykälää.
Kesäisin uutisissa kerrotaan, että työpaikoilla on pidettävä taukoja korkeiden lämpötilojen vuoksi.
– Harva tietää, että tauot saivat alkunsa Luhdan tehtaille Lahdessa antamastani määräyksestä. Työnantajapuoli valitti tauoista Korkeinta hallinto-oikeutta myöten, mutta hävisi.
Äänivyöry tuli yllätyksenä
Vuonna 1975 järjestettiin ennenaikaiset eduskuntavaalit. Työoloja menestyksellä korjannutta Marjatta Stenius-Kaukosta pyydettiin SKDL:n ehdokkaaksi.
– Ajattelin, että palaan vaalien jälkeen entisiin hommiin. En osannut edes kuvitella, että minusta tulisi kansanedustaja.
13 757 äänen vyöry tuli täytenä yllätyksenä. Stenius-Kaukonen oli maan eniten ääniä saanut naisehdokas.
Opiskeluaikana Stenius-Kaukonen seurasi sivusta ajan suuria poliittisia kuohuja.
– Kyllähän politiikasta keskusteltiin, mutta suurimmasta vallankumouksesta Otaniemi oli vähän kaukana. En minä ollut mukana esimerkiksi Vanhan valtauksessa. Poliittiseen järjestöön liityin vasta palattuani tekniselle korkeakoululle. Assistenttiyhdistys oli poikkeuksellisesti SAK:n eikä Akavan jäsen.
Sen myötä Stenius-Kaukonen päätyi Otaniemen kansandemokraatteihin, jonka aktiiveihin kuului muun muassa Satu Hassi.
Väliinputoajien auttaja
Eduskuntaan äänivyöryllä valittu Marjatta Stenius-Kaukonen ei jäänyt yhden kauden tähdenlennoksi, vaan seuraavissakin vaaleissa hän keräsi 11 082 ääntä. Hänet opittiin tuntemaan sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijana, joka paikkasi lainsäädännön porsaanreikiä ja auttoi niiden uhreja.
Stenius-Kaukonen alkoi vuonna 1979 pitää Tampereella säännöllistä vastaanottoa, jossa autettiin erilaisiin ongelmatilanteeseen joutuneita.
– Kun esimerkiksi sairaalta oli evätty työkyvyttömyyseläke, kysyin ohjeita eläketurvakeskuksesta, soittelin eläkelaitoksiin ja avustin valitusten tekemisessä. Vähitellen selvisi, miten lakeja tulkitaan. Näin konkreettisesti, miten pykäliä pitää muuttaa, jottei jäisi väliinputoajia.
Hoidon saamiseen, hoitoon pääsemiseen sekä sosiaaliturvaan, tapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvät asiat eivät olleet yksinkertaisia. Asioista säädetään monissa laissa ja pykälissä, joissa oli momenttia momentin perään ja poikkeuksen poikkeuksia. Stenius-Kaukonen vei vastaanotolla saamiaan kokemuksia Arkadianmäelle, jotta hyvinvointivaltion porsaanreiät saataisiin tilkittyä.
– Piti jaksaa jankuttaa niin, että itseäkin inhotti ennen kuin ministerit ja virkamiehet ymmärsivät, että lait voivat johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Asiat olivat älyttömän monimutkaisia, eivätkä ongelmakohdat koskeneet miljoonia. Mutta niitä joita ne koskivat, ne koskivat tosi kipeästi.
Kansanedustajatkin pyysivät apua
Marjatta Stenius-Kaukosesta tuli monen väliinputoajan viimeinen toivo. Hän kanteli epäkohdista oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille. Hänen aloitteestaan muutettiin lakeja, ja hänestä tuli epävirallinen toimielin, joka valvoi, että lakeja myös noudatetaan.
Stenius-Kaukosen puoleen eivät kääntyneet pelkästään päähän potkitut maan hiljaiset, vaan myös kansanedustajat.
– Kansanedustajat ympäri Suomea kysyivät neuvoa, kun heidän omat äänestäjänsä olivat kääntyneet heidän puoleensa ongelmatilanteissa. Nämäkin tapaukset päätyivät yleensä hoidettavikseni. Huonekasvit kuivuivat kotona, mutta niihin aikoihin meillä riitti tuoreita kukkakimppuja, joita ihmiset ja kansanedustajatkin toivat kiitokseksi avusta.
Sana Stenius-Kaukosen ”sosiaalitoimistosta” levisi, eivätkä kaikki viranomaiset suhtautuneet siihen suopeasti. Mutta jotkut työvoimatoimiston ja Kelan virkailijat sekä sosiaalityöntekijät alkoivat enemmän tai vähemmän salaa ohjata hankalia tapauksia sinne.
Usein kyse oli siitä, ettei työkyvyttömälle tahdottu myöntää eläkettä.
– Ja kun ihminen vihdoin sai eläkettä vuosia takautuvasti, siitä otettiin suuri osa veroina pois.
Alkoi uusi vääntö verotuslaista, joka oli eläkkeiden kohdalla kohtuuton.
Lait löivät toisiaan korville
Väliinputoajien asioita hoitaessaan Marjatta Stenius-Kaukonen näki, miten jokainen viranomainen hoiti vain omaa alaansa eikä heillä ollut tietoa kokonaisuudesta. Juristiltakin sai harvoin apua asioissa, jotka koskivat monen alan lakien heikkouksia.
– Yleensä väliinputoaminen johtuu siitä, että lait lyövät toisiaan korville. Ihmisten auttamiseksi oli tunnettava koko repertuaari: sairausvakuutus-, eläke-, työttömyysturva- ja toimeentulotukiasiat.
Stenius-Kaukonen hoitaa asioita aina valtakirjalla.
– Ihmiset eivätkä edes lääkärit aina tiedä, että valtakirjalla voi valtuuttaa toisen hoitamaan omia asioitaan.
Ihmisiä auttaessaan Stenius-Kaukonen törmäsi vakuutuslääkäreiden ”mafiaan”: vakuutuslääkäri päättää ihmistä näkemättä tämän eläkkeestä tai kuntoutuksesta. Järjestelmää on pitkään vaadittu korjattavaksi ja mietintöjä on tehty, mutta vain vakuutuslääkärien nimet on saatu valittajan tietoon.
– Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeitä hylätään enemmän kuin koskaan. Niihin tarvittavat uudet lausunnot aiheuttavat paljon ylimääräistä työtä ja kustannuksia terveydenhuollossa.
Verotettavan tulon alarajaa nostettava
Marjatta Stenius-Kaukosen tekemä työ ei tullut valmiiksi ja sudenkuoppia on yhä: etuudesta ei ole hyötyä, koska se syö toista etuutta. Pahimmillaan etuuksia saavan ei kannata ottaa pienipalkkaista pätkätyötä vastaan, kun työttömyysturva, asumistuki ja monella myös toimeentulotuki pienenevät.
Stenius-Kaukonen tarjoaa jo parikymmentä vuotta sitten esittämäänsä reseptiä: verotettavan tulon alarajaa pitäisi korottaa myös kunnallisverotuksessa.
– Valtionveroa alkaa mennä vasta kun vuosituloa ylittää 16 500 euroa eli 1375 euroa kuukaudessa. Kunnallisveron perusvähennys on vain 2970 euroa, joten työttömällä veroa alkaa mennä kun tulot ylittävät 247,50 euroa kuukaudessa, jos ei ole muita vähennyksiä, Stenius-Kaukonen sanoo.
Hänen mielestään verotettavan tulon alaraja pitäisi nostaa alkuun 800 euroon, mieluummin tonniin. Verotukseen pitäisi tehdä eläketulovähennyksen kaltainen porrastus jossa vero nousee vähitellen, ettei tule loukkuja.
– Sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi yhtenäistää ja yksinkertaistaa. Tarvitaan lakien yhdistämistä perusturvalaiksi, jossa perusturvaa maksetaan tarvitseville, on hän sitten sairas, työtön, vanhempainvapaalla tai opiskelija. Tätä kannattasi kokeilla ennen kaikille maksettavaa perustuloa.
Eroanomusta ei hyväksytty
Marjatta Stenius-Kaukonen toivoo, että hänen poliittinen uransa muistettaisiin vähäosaisten puolustamisesta eikä erojupakasta.
Stenius-Kaukonen haki eroa eduskunnasta, mutta sitä ei hänelle myönnetty. Erikoinen tapaus liittyi lamavuosina tehtyyn sosiaalietuuksien leikkaukseen sekä devalvointipäätökseen, joka ajoi velkaiset yritykset ja kotitaloudet ahdinkoon.
– Valtiovarainministeri Iiro Viinanen vakuutti, ettei markkaa devalvoida, mutta se devalvoitiin kuitenkin. Kun häntä vaadittiin eroamaan, hän peräsi opposition vastuuta. Minä reippaana tyttönä tarjouduin eroamaan.
Stenius-Kaukonen perusteli eropyyntöään politiikan moraalisella rappiolla. Puhemiesneuvoston katsoi, ettei eronpyynnölle ollut hyväksyttävää syytä.
”Stenius-Kaukosella on pitkäaikaista kokemusperäistä tietoa siitä, miten eduskunta työskentelee, miten hallituksen ja eduskunnan välinen vuorovaikutus toimii ja millainen on ylipäätään suomalaisen poliittisen järjestelmän sisältö. Edustaja Stenius-Kaukosen anomus perustuu vain hänen henkilökohtaiseen käsitykseensä politiikan moraalisesta rappiosta ja hänen omaan arvioonsa mahdollisuuksistaan hoitaa edustajantointaan nykyisissä oloissa”, puhemiesneuvosto perusteli ratkaisuaan.
Paluu eduskuntaan yhdeksi kaudeksi
Marjatta Stenius-Kaukonen katsoi, ettei eroa hakenut kansanedustaja voinut enää asettua ehdolle. Syksyllä 1994 Suomen EU-jäsenyys toi yllätyskäänteen poliittiselle uralle: eduskunta valitsi Stenius-Kaukosen europarlamentaarikoksi.
Kahden vuoden välikauden Brysselissä istunut Stenius-Kaukonen pitää aikaa mielenkiintoisena.
– Pienen maan ja pienen puolueen edustajakin pystyy vaikuttamaan asiantuntemuksellaan.
Stenius-Kaukonen teki komean paluun eduskuntaan vuonna 1999. Hän oli jälleen 13429 äänellään Pirkanmaan ääniharava. Koko maassa vain kuusi ehdokasta keräsi enemmän kannatusta: Sauli Niinistö, Suvi-Anne Siimes, Tarja Halonen, Riitta Uosukainen, Ville Itälä ja Esko-Juhani Tennilä.
Kuudes vaalikausi jäi Stenius-Kaukosen viimeiseksi. Hän koki, ettei sosiaaliturvan asiantuntemukselle ollut enää käyttöä.
– Vasemmistoliitto oli hallituksessa kokoomuksen, demareiden, vihreiden ja RKP:n kanssa. Kaikista sosiaaliturvaan ja terveyteen liittyvissä asioissa olisi päästy kompromissiin muiden paitsi kokoomuksen kanssa.
Stenius-Kaukonen oppi, että kuilu kokoomuksen ja vasemmistoliiton välillä on liian suuri, eikä niiden pidä olla samassa hallituksessa. Päätökseen vetäytyä politiikasta vaikuttivat myös Suvi-Anne Siimeksen vajavaiset ryhmäpelitaidot.
– Politiikka on ryhmätyötä. Kukaan ei ole kaikkien tieteiden maisteri.
Kokoomus romahtaa neljänneksi
– En usko, että keskustan vaalivoittoa voi enää mikään viedä. Nyt jännitetään lähinnä sitä, onko perussuolamaiset vai demarit toiseksi suurin puolue, Marjatta Stenius-Kaukonen sanoo.
Rautajärveläinen istui kansanedustajana kuusi kautta ja oli Pirkanmaan ääniharava vuosien 1975 ja 1999 eduskuntavaaleissa. Vähäosaisten puolestapuhujana tunnettu Stenius-Kaukonen jäi eduskunnasta pois vuonna 2003, kun Vasemmistoliiton johtoon noussut Suvi-Anne Siimes ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö tekivät vaikeaksi hänelle tärkeiden asioiden ajamisen.
– Hallituksessa asioista olisi pitänyt päättää yksimielisesti. Pienituloisten, köyhien ja sairaiden aseman kohentaminen olisi käynyt kaikille muille, mutta ei Niinistölle. Nythän presidenttinä on ihan eri mies. Jenni on varmaan tehnyt hänelle hyvää, Stenius-Kaukonen nauraa.
Kokoomuksestakin löytyy hyvinvointivaltion kannattajia, mutta Stenius-Kaukosen mielestä he ovat viime aikoina jääneet alakynteen.
– Europarlamentissa huomasin, että maan rajat erottavat vähemmän kuin puoluerajat.
Istuvassa hallituksessa kokoomus on ajanut vapaata kilpailua ja kovaa markkinataloutta. Siksi Stenius-Kaukonen ymmärtää, että sosiaalista oikeudenmukaisuutta puolustavat vasemmistoliitto ja vihreät lähtivät hallituksesta.
– Ne ovat ajautuneet liian kauaksi kokoomuksen maailmasta.
Hän ennustaa vaaleissa kokoomukselle rökäletappiota.
– Pitäisi tapahtua pieni ihme, että kokoomus ponnistaisi vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Juha Sipiläkin on sanonut, että hallitus on tehnyt keskustan puolesta huomattavan osan vaalityöstä.
Hän arvelee eduskunnan viimeisten sekoilujen lisäävän myös perussuomalaisten kannatusta.
Stenius-Kaukosen on vaikea suhtautua omien kansanedustaja-aikojensa jälkeen isojen joukkoon rynnineisiin perussuomalaisiin. Puolue toimii monien hyvien asioiden puolesta, mutta noudattaa silti raakaa linjaa maahanmuuttajia ja monia huono-osaisia kohtaan.
– Perinteisesti kokoomus ja demarit ovat ansioturvapuolueita, perusturvapuolueita puolestaan maalaisliitto ja SKDL eli nykyiset keskusta ja vasemmistoliitto. Perussuomalaisia on vaikeampi sijoittaa tälle akselille.
Viihdyn maaseudun rauhassa
Marjatta Stenius-Kaukosesta tuli 35 vuotta sitten Rautajärven kesäasukas ja kansanedustajauransa jälkeen vähitellen vakituinen kyläläinen. Viime vuodesta alkaen hän on ollut virallisesti rautajärveläinen.
– Tampereen kaupunginhallituksessa ja valtuustossa sekä etenkin virkamiesportaassa henki oli hieman kärjistäen sellainen, että kaupungin ympäryskunnissa asuu hyvätuloisia kermankuorijoita, jotka käyttävät Tampereen palveluita hyväkseen. Kehyskuntien ulkopuolinen maaseutu taas nähtiin taakaksi Tampereelle. Ajattelin, että tulen verojeni kera tänne syrjäkylille kasvattamaan taakkaa.
Kotipaikka on miehen, Erkki Kaukosen kotitila.
– Olemme viettäneet 1980-luvun taitteesta alkaen vapaa-aikaa Kourasaaren mökissä.
Stenius-Kaukonen sanoo olleensa aina sielultaan maalainen.
– Tykkään mennä metsään ja kasvattaa itse perunat, porkkanat ja salaatit. Viihdyn luonnon rauhassa. Kun herään aamulla, virittelen ensimmäisenä hellaan tulet ja pistän teeveden kiehumaan. Se ehtii kuumeta sillä aikaa, kun lehteä hakiessani haistelen ilmaa, kuuntelen linnun laulua ja katselen luontoa ympärilläni. On hienoa aloittaa päivä rauhassa. Myös ihmiset ovat maalla aivan erilaisia kuin Tampereella.
Tyypin 1 diabetesta sairastava Stenius-Kaukonen on Tampereen Diabetesyhdistyksen puheenjohtaja. Hän on tuonut Sydän-Hämeeseen monta terveyshanketta, jotka ovat opettaneet liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin. Hankkeissa poikkeuksellista on ollut se, että ne on viety myös syrjäkyliin, ja erilaiset toimintaryhmät ovat jääneet elämään projektien jälkeenkin.
Eduskuntavaalien ääniharavat
|
1975 |
|||
|
ehdokas |
äänet |
puolue |
vaalipiiri |
|
Sorsa Kalevi |
21 948 |
Sdp |
Helsinki |
|
Salolainen Pertti |
17 977 |
Kok |
Helsinki |
|
Holkeri Harri |
17 640 |
Kok |
Helsinki |
|
Stenius Marjatta |
13 757 |
SKDL |
Häme pohj. |
|
Ehrnrooth Georg C |
13 175 |
SPKP |
Helsinki |
|
Ahde Matti |
12 862 |
Sdp |
Oulu |
|
Tuominen Mirjam |
12 589 |
SKDL |
Helsinki |
|
Stenbäck Pär |
12 068 |
RKP |
Uudenmaa |
|
Merisaari Arto |
11 910 |
SKDL |
Turku etel. |
|
Hyvönen Anna-Liisa |
11 897 |
SKDL |
Helsinki |
|
Hetemäki Elsi |
11 689 |
Kok |
Uudenmaa |
|
Rainio Kullervo |
11 461 |
Kok |
Helsinki |
|
Liikanen Erkki |
11 394 |
Sdp |
Mikkeli |
|
Tikka Seppo |
11 305 |
Sdp |
Kyme |
|
Sundqvist Ulf |
11 026 |
Sdp |
Uudenmaa |
|
Alenius Ele |
10 825 |
SKDL |
Helsinki |
|
Tuomaala Juhani |
10 778 |
Kesk |
Vaasa |
|
Väänänen Marjatta |
10 684 |
Kesk |
Uudenmaa |
|
Rosnell Irma |
10 397 |
SKDL |
Turku pohj. |
|
Taxell Christoffer |
10 349 |
RKP |
Turku etel. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
1999 |
|||
|
ehdokas |
äänet |
puolue |
vaalipiiri |
|
Niinistö Sauli |
30 450 |
Kok |
Helsinki |
|
Siimes Suvi-Anne |
15 955 |
Vas |
Uudenmaa |
|
Halonen Tarja |
15 817 |
Sdp |
Helsinki |
|
Uosukainen Riitta |
14 160 |
Kok |
Kymen |
|
Itälä Ville |
14 130 |
Kok |
Varsinais-Suomi |
|
Tennilä Esko-Juhani |
13 713 |
Vas |
Lapin |
|
Stenius-Kaukonen Marjatta |
13 429 |
Vas |
Pirkanmaa |
|
Kallis Bjarne |
13 385 |
Krist |
Vaasan |
|
Zyskowicz Ben |
13 338 |
Kok |
Helsinki |
|
Kalliomäki Antti |
12 792 |
Sdp |
Uudenmaa |
|
Aittoniemi Sulo |
12 264 |
Kesk |
Pirkanmaa |
|
Takkula Hannu |
11 978 |
Kesk |
Lapin |
|
Jäätteenmäki Anneli |
11 932 |
Kesk |
Vaasan |
|
Harkimo Leena |
11 904 |
Kok |
Uudenmaa |
|
Aho Esko |
11 869 |
Kesk |
Helsinki |
|
Lipponen Paavo |
11 823 |
Sdp |
Helsinki |
|
Heinonen Olli-Pekka |
11 697 |
Kok |
Satakunta |
|
Brax Tuija |
11 587 |
Vihr |
Helsinki |
|
Räsänen Päivi |
11 407 |
Kris |
Hämeen |
|
Sasi Kimmo |
11 378 |
Kok |
Pirkanmaa |
