Nato-kysymys: Kenraalimajuri Pertti Salmisen mukaan keskustelussa pitäisi muistaa koko Euroopan turvallisuusrakenne

Yksin ja puolueettomana on vaikea puolustautua

Kenraalimajuri evp. Pertti Salminen muistuttaa, että Nato ei nykyään pakota jäsenvaltioitaan osallistumaan operaatioihinsa. Ne ovat resurssia, josta halukkaat ja kyvykkäät lähtevät mukaan.

– Nato on huono vaaliteema, sanoo kenraalimajuri evp. Pertti Salminen.

Salminen esitelmöi Suomen Nato-jäsenyydestä ja siitä käytävästä keskustelusta Pälkäneen reserviläisjärjestöjen tupaillassa viime sunnuntaina. Salminen on toiminut Suomen sotilasedustajana Natossa ja EU:ssa, joten häntä pätevämpää alan asiantuntijaa Suomesta on vaikea löytää.

Silti hän ei itsekään ota yksiselitteistä kantaa Natoon kuulumisen puolesta tai sitä vastaan. Asia on niin monimutkainen, että sitä ei hoideta neljän vuoden aikana eduskunnassa, eikä siihen löydetä ratkaisua valitsemalla oikeat kansanedustajat.

Suomalaisilla on paljon sellaisia Nato-kantoja ja -näkemyksiä, jotka perustuvat enemmän tunteeseen kuin tietoon. Pertti Salminen sanoo, että suomalaiset on opetettu puolueettomiksi – niin pitkän aikaa puolueettomuuspolitiikka on mielletty maan turvallisuuden kulmakiveksi. Muuttuneissakin olosuhteissa siitä on vaikea päästää irti.

Natoon kuulumisesta on helppo olla jotain mieltä, mutta mielipiteen perustelu uskottavasti ja järkevästi ei ole yksinkertaista edes kokeneimmille sotilaallisille ja poliittisille johtajille.

– Omaa kantaani en ole julkistanut, en edes loppuun asti määritellyt, Pertti Salminen sanoi.

Hänen mukaansa Nato-kannan muodostamiseen tarvitaan paljon taustatietoa ja isojen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Media luo hänen mielestään liikaa yksinkertaistettuja mielikuvia yksittäisten asioiden valossa.

– Olisi syytä miettiä yksittäisten tapahtumien rinnalla sitä, miten asiat liittyvät toisiinsa. Usein jokin taho ohjaa keskustelun yhteen yksityiskohtaan, tai media kiinnostuu jostakin asiasta, joka nousee otsikoihin. Pitäisi etsiä vastauksia kysymyksiin, mitkä tekijät vaikuttavat ja minkä pitäisi vaikuttaa kannanmääritykseen, Salminen pohti.

 

Osa länttä, kiinni idässä

Suomen geopoliittinen asema on sellainen, että puolustusstrategian laatiminen on aina ja pysyvästi vaikeaa.

Suomi kuuluu läntiseen kulttuuriyhteisöön ja on poliittisen- ja talousjärjestelmänsä puolesta läntinen demokratia. Suomi on ETYK:n ja EU:n jäsen ja Naton rauhankumppani.

Mutta, kuten Pertti Salminen totesi, esimerkiksi Euroopan paras puolustuslinja jättää Suomen itäpuolelleen, sillä se kulkee Tromssan alueelta Tornionjoelle, Pohjanlahden kautta Ahvenanmaalle, Itämereltä Saksojen rajaa pitkin Fuldan aukkoon, Alppien itäreunaan ja siitä etelään.

Linjalla oli enemmän merkitystä viime sotien ja kylmän sodan aikana kuin nykyään, mutta se ei Salmisen mukaan ole kokonaan kadonnut. Hän muistutti, että Venäjä voi edelleen etsiä siihen liittyviä syitä muuttaa politiikkaansa Pohjolassa, Baltiassa tai Keski-Euroopan itäosissa.

Suomelle olisi siis turvallista saada vahva tuki lännestä. On tullut tavaksi todeta, että EU puolustaa omia kansalaisiaan, joten se on myös Suomen turva. EU:lle pitikin aikanaan luoda yhteinen puolustus, mutta todellista toimivaa puolustusjärjestelmää ei edelleenkään ole olemassa.

Pohjois-Atlantin liitto Nato on tällä hetkellä 28 maan yhteinen puolustusliitto. Euroopan Unionin jäsenmaista ainoastaan Suomi ja Ruotsi, Itävalta, Irlanti, Malta ja Kyproksen valtio eivät kuulu Natoon. Se tarkoittaa, että 95 prosenttia EU:n alueen asukkaista on Nato-maiden kansalaisia. Siksi on ymmärrettävää, että suurin osa Euroopasta ei ole kiinnostunut päällekkäisestä puolustusorganisaatiosta.

EU:lla on olemassa listauksia sotilaista sekä taisteluosastoja, mutta niitä ei ole koskaan käytetty. Komentorakennetta ei ole, koska Nato-maat eivät toista sellaista tarvitse. Suomi taas on Natolle pelkkä rauhankumppani, joita on paljon muitakin. Kun puhutaan Nato-optiosta, syntyy mielikuva, että Suomella on melkein kuin avoin tie jäsenyyteen.

– En ole ostanut sitä termiä. Se sisältäisi ikään kuin ajatuksen, että Suomelle olisi annettu jokin erityinen lupaus. Minä ainakaan en ole sellaista nähnyt enkä kuullut kolmen vuoden aikana Brysselissä, Salminen huomautti.

Missä Suomen turva siis on, jos se ei ole enää edes mielikuvien tasolla pelkässä puolueettomuudessa?

 

Johonkin täytyy tukeutua

Pertti Salminen toteaa, että Suomi ei selviä puolustuksesta yksin jatkossa. Mutta onko paras kumppani Ruotsi, Pohjoismaat yhdessä, USA, Nato vai EU? Mikään vaihtoehto ei ole yksiselitteinen.

Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa on kiristynyt viime aikoina ennen kaikkea Venäjän toiminnan seurauksena. Sotilaalliset operaatiot Euroopassa ovat taas mahdollisia, vaikka Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä parina vuosikymmenenä niiden mahdollisuutta pidettiin jo melko marginaalisena.

Nykyinen sodankäynti on lisäksi vaikeammin hahmotettavaa kuin se, mitä ennen on mielletty sodaksi valtioiden välillä. On kehittymässä niin sanottu hybridisodankäynnin malli, jonka keinoja ovat sellaiset kuin propaganda, paikallisten joukkojen luominen, yhteiskunnan sekoittaminen, kyberhyökkäykset tai esimerkiksi kansainvälisen yhteisön harhauttaminen.

Ukrainassa malli on jo toteutunut, ja Venäjä tuskin on saavuttanut vielä tavoitettaan sen enempää Krimillä, Itä-Ukrainassa kuin muuallakaan entisen Neuvostoliiton tai sen etupiirin maissa.

Pertti Salminen painotti luennossaan, että Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittäminen on tärkeää, samoin kaikkien pohjoismaiden – ja tietenkin oma kansallinen yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuva puolustus. Suomea on aikaisemmissakin kriiseissä tukenut kansan kova tahto ja ymmärrys asian tärkeydestä.

Ne eväät eivät kuitenkaan riitä nykyisessä integroituneessa maailmassa, jossa Suomen kokoinen maa ei esimerkiksi pysty varustamaan armeijaansa niin, että se toimisi kokonaan ilman toisten tukea. Vakavassa kriisissä isomman organisaation, EU:n yhteisen puolustuksen tai Naton apu olisi joka tapauksessa välttämätön.

– Ainoa riittävän voimakas yksittäinen auttajavaltio meille olisi Yhdysvallat, Salminen huomautti.

Kelpaisiko Suomi Natolle?

Luennon jälkeen yleisökeskustelussa nousi esiin kysymys, huolisiko Nato Suomen jäsenekseen, jos Suomi joskus tahtoisi liittyä siihen. Pertti Salmisen mukaan tie ei ole aivan suora; on mahdollista, että jokin taho alkaisi jarruttaa prosessia.

– Mutta mitään ilmeistä Suomen jäsenyyden vastustajaa tai vastustamisen perustetta en ainakaan tällä hetkellä osaa nimetä, hän totesi.

Suomi olisi hyvä jäsen ainakin siinä mielessä, että se on tottunut pitämään yllä omaa puolustusvalmiuttaan. Salminen huomautti, että toisin kuin usein kuvitellaan, Nato toivoo, että valtiot pitävät itsenäisesti huolta kansallisesta maanpuolustuksestaan.

Hän arvelee, että päätös Nato-asiassa on parasta tehdä Suomen eduskunnassa, ei kansanäänestyksellä. Silti kansan laaja tuki tarvitaan; sitä puolustusliitto itsekin edellyttää.

– Tulos, joka on tyyppiä 49–51, ei olisi tässä asiassa hyvä tulos. Kannatuksen täytyy olla vahva, jos jäsenyyttä päädytään hakemaan, Salminen muistutti.

Hänen mukaansa Nato-jäsenyyttä pohdittaessa pitäisi nykyisen ”eipäsjuupastelun” sijasta tarkastella eurooppalaisen puolustuksen kokonaisuutta, turvallisuusarkkitehtuuria, jota joudutaan nyt pohtimaan vakavasti koko Euroopassa – onko Suomi siinä riittävän tukevasti mukana, kehittyykö EU:n yhteinen puolustus koskaan riittävästi, miten oikeaan osuvat arvaukset Venäjän aikeista.

Toisin sanoen, mistä saadaan apua, kun sitä on pakko saada.

Reserviläisten tupaillassa keskusteltiin myös naisten osuudesta maanpuolustuksessa. Suomessa kaikki palvelu on naisille vapaaehtoista, eikä Lotta Svärdin kaltaista koko maan kattavaa ja joka paikkakunnalla toimivaa naisjärjestöä ole olemassa. Pälkäneen Maanpuolustusnaisten puheenjohtaja Sirpa Mellavuo pitää perinnettä yllä  tupailtojen uskollisena kahvittajana.

Yksi kommentti

  1. Omilla aivoillaan ajatteleva

    Maailmassa on sodittu jo tuhansia vuosia ja sotien loppumisesta ei voi edes unelmoida niin kauan kuin maailmaa jaetaan sotilasliittoihin, tai Itään ja Länteen, tai ihmisiä tummiin ja vaaleisiin eikä ahneuttakaan saada millään loppumaan. Ainoaksi tieksi jää vain valtioiden ja ihmisten väliset hyvät suhteet sekä rehti kaupankäynti. Tässä maailmantilanteessa pitäisi ottaa oppia historiasta miten oli käydä, kun Yhdysvaltojen lähelle oltiin sijoittamassa sotilastukikohtaa niin meinasi tulla atomisota. Miltähän venäläisistä tuntuu kun ympäri maata on Naton joukkoja ja tukikohtia. Pitäisikö ottaa oppia luonnostakin mitä tapahtuisi silloin kun karhu, tai jopa vaikkapa rotta ahdistetaan nurkkaan. Sataprosenttisen varmaa olisi että se hyökkäisi ahdistajien kimppuun. Sotimalla tai uhkaamalla ei voi pitää rauhaa yllä. Näin Suomenkin pitää olla sotilaallisesti puolueeton vaikka se kuinka tuntuisi vanhanaikaiselta tai toisista jopa tyhmältä. Venäjä on edelleen suurvalta ja johto sielläkin jossain vaiheessa vaihtuu tai muuttaa käsityksiään toisenlaisiksi. Kaiketi sen nykyisiin tekoihin on vaikuttanut paljolti se, mitä sen ympärillä tapahtuu.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?