Sotainvalidien puheenjohtaja Juhani Saari: Lesket tarvitsevat tukea

Viimeisten veteraanien oloja ehtii vielä korjata

Pälkäneen veteraanipäivän vietossa siirryttiin juhlakonserttimalliin. Honkalassa esiintyi Kangasalan mieslaulajat Jussi Tammisen johdolla.

Sotainvalidien veljesliiton puheenjohtaja Juhani Saari muistutti, että nyt alkaa olla viimeiset ajat helpottaa sotaveteraanien ja -invalidien elämää.

– Jos halutaan tehdä jotakin sotaveteraanien ja -invalidien hyväksi, niin nyt alkaa olla kiire. Veteraanien keski-ikä on jo 91 vuotta, muistutti Sotainvalidien veljesliiton puheenjohtaja Juhani Saari Veteraanipäivän juhlakonsertissa Aitoon Honkalassa.

Vaikka veteraanien tilannetta on pystytty kohentamaan, lainsäädännössä on Saaren mukaan vielä porsaanreikänsä. Niiden vuoksi lievävammaiset sotainvalidit jäävät tarvitsemansa hoidon ulkopuolelle.

– Sotainvalidien veljesliiton tavoitteena on, että kaikki olisivat samanarvoisessa asemassa. Ei 91-vuotiaan sotainvalidin hoitotarve riipu siitä, onko hän vammautunut 10- vai 20-prosenttisesti.

Saaren mielestä yhteiskunnalla olisi varaa tarjota viimeisille sotaveteraaneille ja -invalideille heidän tarvitsemansa hoito ja tuki, sillä veteraanien määrä vähenee parinkymmenen prosentin vuosivauhtia.

– Veteraanien kuntoutukseen ja kotiin tarjottaviin palveluihin ei ole riittävästi rahaa. Monella veteraanilla ongelma on myös niukka toimeentulo, Saari sanoi.

Erityiskorvausta saaneiden sotainvalidien lesket ovat langenneet erikoiseen köyhyysloukkoon. Puolisot ovat saattaneet hoitaa sodassa vammautunutta puolisoaan vuosikymmenet. Siksi he eivät ole olleet työelämässä, ja eläke on jäänyt pieneksi. Pariskunta on pärjäillyt niin pitkään kun mies on ollut elossa. Mutta kun hänen mukanaan ovat poistuneet myös eläkkeet ja erityiskorvaukset, puoliso on jäänyt pulaan.

Juhani Saari arveli, että sotainvalidiliitolla riittää leskien aseman puolustamisessa työsarkaa vielä 2020-luvulle saakka.

 

Valvontakomissio vaikeutti veteraanityötä

Maanantaina vietetty veteraanipäivä on sodan päättymisen muistopäivä.

– Tasan 70 vuotta sitten viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen maaperältä Kilpisjärvellä, Juhani Saari sanoi.

Lapin sota päätti Suomen osalta toisen maailmansodan. Vuosina 1939–1945 sodissa kaatui tai katosi 95 000 miestä ja vammautui 200 000.

Sotavamman saaneista 96 000:lla on virallisesti vahvistettu sotavamma. Heistä elossa on enää vajaat 4000. Kaikkiaan veteraaneja on 26 000, ja määrä vähenee nopeasti, sillä keski-ikä on jo 91 vuotta.

Sotainvalidien veljesliittoa johtava Juhani Saari sanoi, että veteraanien hyväksi tehtävä työ oli 70 vuotta sitten vaakalaudalla.

– Veteraanijärjestöjen työtä teki aseveliliitto. Se turvasi rintamamiesten toimeentuloa ja huolehti sotaleskistä ja -orvoista. Valvontakomission vaatimuksesta lähes 250 000 jäsenen liitto jouduttiin lakkauttamaan suojeluskunta- ja lottajärjestön tapaan. Sama uhka leijui sotainvalidein veljesliiton yllä. J. K. Paasikivi onnistui kuitenkin vakuuttamaan valvontakomission, että sotainvalidijärjestö on puhdas vammais- ja huoltojärjestö, ja se sai jatkaa toimintaansa, Saari kertoi.

Vuonna 1957 aseveliliiton jatkajaksi perustettiin veteraanijärjestö, joka myöhemmin nimettiin sotaveteraaniliitoksi. Rintamavetaraanit saivat oman liittonsa vuonna 1964 ja rintamanaiset 1980.

Rintamanaisten liitto lopetti toimintansa vuonna 2013, mutta osa alueyhdistyksistä jatkaa edelleen toimintaansa.

Sotaveteraanien ja -invalidien yhteistyö tiivistyi seitsemän vuotta sitten, kun ne muuttivat Pasilassa samaan taloon. Saari kiitti yhteistiloista Luopioisten veteraanimatrikkelia tekemässä ollutta Reino Toiviota, joka toimi vuoteen 2008 saakka sotaveteraaniliiton toiminnanjohtajana.

 

Luopioisten sotaveteraanien ja matrikkelin toimituskunnan puheenjohtaja Timo Ailio saattoi olla ylpeä yli 500-sivuisesta matrikkelista.

 

Veteraanien tervehdyksen matrikkeliin kirjoittanut Into Uusitalo päivittelee vanhaa kuvaa, jossa hän on 17-vuotiaana lähdössä rintamalle.

Tehtävä suoritettu

– Hyvää kannattaa odottaa. Tässä se vihdoin on: Luopioisten veteraanimatrikkeli, 510 sivua ja 2,3 kiloa painavaa asiaa kaikkine virheineen ja puutteineen. Älköön kukaan kuitenkaan ruvetko kuolemaan, vaikka olisikin merkitty virheellisesti merkitty vainajaksi, Timo Ailio vitsaili Veteraanipäivän juhlakonsertissa Aitoon Honkalassa.

Luopioisten sotaveteraanien ja matrikkelin toimituskunnan puheenjohtaja harmitteli, että valitettavan harva veteraani näki kirjan valmiina.

– Olkoon se kuitenkin muistikirja jälkipolville, jotta he osasivat arvostaa uhrauksia, joita maa ja sen kansa ovat antaneet itsenäisyyden puolesta. Antakoon se nöyryyttä ymmärtää, kuinka hyvin asiat sittenkin Suomessa ovat – ja johtajille viisautta, ettei uusia matrikkeleita enää tarvitsisi kirjoittaa, Ailio sanoi.

Kirjaa selailtiin pöydissä tyytyväisenä. Ensikiitoksia annettiin erinomaisista kuvista, jotka olivat alkuperäiskuvia kirkkaampia. Matrikkelin taittanut Mika Säpyskä myönsi nähneensä melkoisesti vaivaa käsitellessään ja korjaillessaan vanhoja kuvia. Monien veteraanien kuvat on poimittu esimerkiksi suurista ryhmäkuvista.

 

 

 

Pälkäne kevensi veteraanijuhliaan

Veteraanijuhlat ovat muuttaneet muotoaan, kun veteraanien kunto on heikentynyt ja askel lyhentynyt. Enää juhlissa ei kuulla entisenlaista mitalien kilinää, eikä joka pöytään riitä veteraania. Vielä mukana olevat veteraanit alkavat olla yli yhdeksänkymppisiä, eivätkä he kaipaa pitkiä puheita ja pönötystä.

Maanantaina veteraanijuhlaa vietettiin Pälkäneellä ensimmäistä kertaa kevennetyllä mallilla: lyhyt puhe, palkitsemiset ja konsertti.

– Musiikki yhdistää sukupolvia, juhlan juontanut Kalle Vaismaa esitteli Veteraanipäivän juhlakonserttien ideaa.

Ensimmäisellä kerralla konserttia edeltänyt puhe- ja juhlaosuus tosin venähti hieman tavoiteltua pidemmäksi veteraanimatrikkelin julkistamisen vuoksi.

Juhlakonsertissa esiintyi Kangasalan mieslaulajat Jussi Tammisen johdolla.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?