koval

Kirkkovaltuusto – Kirstulle pohjaa

Pälkäneen seurakunnan talous on kelvollisella tolalla. Sen kuitenkin pitäisi olla parempi. Viime vuosien tilinpäätöksillä ei ole saatu katettua kiinteän omaisuuden poistoja. Seurakunnalle syntyy korjausvelkaa useita kymmeniä tuhansia euroja vuosittain.

Taloutta on vähän kerrallaan korjattu parempaan suuntaan. Tehdyt henkilöstön vähennykset näkyvät seurakuntalaisille. Kiinteistöjäkin on kriittisesti katsottu. Kun taloutta pitää vielä vähän parantaa, mukavia vaihtoehtoja ei ole .

Kuinka löydetään kirstulle pohja, jonka läpi rahat eivät hupene.

 

Menoja vai tuloja?

Perusvaihtoehtoja on kaksi: lisätään tuloja tai pienennetään menoja. Jätän tulojen miettimisen tällä kertaa vähälle.

Jäsenmaksua voidaan korottaa, jos jäsenet ovat siihen valmiita ja jos sille saadaan hyvää hengellistä toimintaa. Pälkäneen kirkollisvero on suhteellisen suuri.

Osallistumis- ja käyttömaksut ovat melko pieni osa taloutta. Niiden nostoilla tulee helposti enemmän pahaa mieltä kuin hyötyä.

 

Pienet purot vai kohdennetut säästöt

Toinen tie on pienentää menoja. Siinäkin on kaksi perusvaihtoehtoa: pienet purot tai isot, kohdennetut säästöt.

Pienistä puroista, juustohöylästä, voidaan saada isoja virtoja. Höylän helppous on siinä, että kohdetta ei tarvitse erikseen miettiä. Purojen huono puoli on se, että ne eivät ota huomioon kehittämistarpeita: säästö ei ehkä tule järkevästä kohdasta.

Parasta olisi löytää harkittuja säästökohteita. Harkinta tarkoittaa syvällistä arviota siitä, mitä seurakunnan työtä voi pienimmillä vahingoilla vähentää. Sekään ei ole helppoa, koska kaikki asiat ovat joillekin tärkeitä.

 

Henkilöstö, hallinto ja kiinteistöt

Seurakunnan menot jakautuvat karkeasti kolmeen osaan. Reilu puolet kuluu henkilöstön palkkoihin, reilu kymmenesosa hallintoon ja loput kiinteistöihin.

Toimintarahaakin on. Verrattuna muihin seurakuntiin kiinteistöjen kulut ovat suhteessa suuret ja henkilöstön pienet.

 

Henkilöstö

Henkilöstöä seurakunnassa on jo valmiiksi vähän. Tehtäviä on jätetty täyttämättä, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Pienempi henkilöstö näkyy seurakuntalaisille. Syksyn kirkollisvaalien keskusteluissa näkyi laaja yhteinen mielipide, että henkilöstöä ei enää voi vähentää.

Tehtyjen päätösten vaikutus näkyy kolikon toisella puolella talouden kohenemisena. Ilman niitä tilanne olisi varsin vaikea.

 

Hallinto

Hallintoa voi arvostella aina ja se on usein kallista.

Seurakuntien yleishallinto on suhteessa kalliimpaa kuin kunnissa. Tämä johtuu siitä, että seurakunnilla on melkein samat julkiset hallintovelvoitteet kuin kunnilla, vaikka talouden koko on vain kahdeskymmenesosa. Laaja ja kallis hallinto on hinta julkisen hallinnon periaatteista, jotka eivät ole nopeasti kirkosta väistymässä.

Kirkko on pyrkinyt vähentämään hallintokuluja. Uusi kirkon palvelukeskus (Kipa) keskittää talouden ja hallinnon tukipalveluja yhdestä kolmeen yksikköön. Samalla on tarkoitus saada mittavia säästöjä. Uudistusta on kritisoitu siitä, että se ei oikeasti toisi säästöjä, koska seurakunnat eivät kuitenkaan voi luopua henkilöstöstään.

Samaan pyrkii kirkolliskokouksessa käsittelyssä oleva uudistus, että kaikkien seurakuntien on kuuluttava seurakuntayhtymään. Silläkin haetaan etua luomalla ylemmän tason palvelurakenne hoitamaan taloutta ja hallintoa. Kiinteistöt ja hautausmaat tulisivat seurakuntayhtymän omistukseen. Kummankin uudistuksen myönteinen vaikutus Pälkäneen seurakuntaan on epäselvä. Kiinteistöjen yhteishallinnalla on selvimmät myönteiset odotukset.

 

Kiinteistöt

Pälkäneen seurakunnassa on paljon kiinteistöjä, koska taustalla on kaksi itsenäistä seurakuntaa. Noin 5 500 jäsenelle on kaksi kirkkoa, kaksi seurakuntataloa, kaksi hautausmaata, siunauskappeli, leirikeskus ja pappila. Ei ole ihme, että niiden hoito vie paljon rahaa.

Teknis-taloudellisesti ajateltuna seurakunta tarvitsee yhden kirkon, hautausmaan ja seurakuntatalon. Muu on ylimääräistä hyvää.

Silti ei voida ajatella, että Luopioisten kirkosta ja seurakuntakodista helposti luovuttaisiin. Siksi ajatukset ovat siunauskappelissa, leirikeskuksessa ja pappilassa. Niillä kaikilla on oma merkityksensä.

Hengellisen toiminnan kannalta pappilasta olisi helpointa luopua. Kirkkoherranvirasto ei olisi mahdotonta sijoittaa muualla.

Pappilalla on kuitenkin kulttuuriarvoa, ja Pälkäneellä myös erityistä hengellistä merkitystä. Pappila on kuin pälkäneläisen uskon näkyvä kuva.

Seitsyeen leirikeskus on helppo korvata siinä merkityksessä, että lähistöllä on vuokrattavia leirikeskuksia. Halpaa vuokraaminen ei ole, mutta kiinteissä kuluissa voisi säästä.

Seitsye on kuitenkin tärkeä harkitun painopisteen vuoksi. Seurakunta on asettanut lapsi- ja perhetyön omaksi painopisteekseen, ja Seitsye palvelee juuri sitä.

Seitsyen myyminen olisi strateginen törmäys. Leirikeskuksen käyttöaste ydinaikana, kesäisin, on hyvä. Seitsye lienee, ehkä pappilan ohella, ainoa kiinteistö jonka arvo kasvaa tai vähintäänkin säilyy.

Siunauskappeli on tärkeä seurakunnan ydintoiminnalle, hautauksille. Siunauskappeli on ylösnousemususkon kirkas kuva. Seurakunta kuitenkin pärjäisi ilman kappelia, koska kirkko on lähellä. Kangasalla Huutijärven kappeli oli  yhdeksän kuukautta korjattavana. Sinä aikana hautaansiunaamiset pidettiin kirkossa, kolmen kilometrin päässä. Kappelin puuttumisesta oli melko vähän haittaa. Hautajaisia oli suorastaan mukava pitää kirkossa. Kulkeminen hautausmaalle ei ollut kohtuuttoman vaikeaa.

Kappelia ei voi myydä, mutta sen käyttämättä jättäminen säästäisi kymmeniä tuhansia vuodessa. Vähän onnetonta on se, että Pälkäneen kappelin osalta pohtiminen on myöhäistä, koska perusparantaminen on aivan äsken tehty.

 

Käyttökulut

Yksi iso tie vielä on. Vaikka kiinteistöistä ei luovuttaisi, niiden käyttökuluja voi vähentää. Kaikkien suurten kiinteistöjen vuotuiset käyttökustannukset ovat noin 50 000 – 65 000 euroa.

Pappilassa on siirrytty maalämpöön. Sen myötä ovat pappilan lämmityskulut vähentyneet 40 prosenttia. Kuoletusaikaa parannukselle on annettava, mutta päätös oli ilman muuta hyvä.

Lämmityskulut ovat ehkä selkein yksittäinen asia, joka pitäisi pohtia kaikkien kiinteistöjen osalta linjakkaasti kuntoon. Neljän suurimman kiinteistön osalta voisi päästä yhteensä 40 000 – 50 000 euron säästöihin. Se olisi melko hyvä hyppy kohti poistojen kattamista.

Henri Lehtola

kirkkovaltuutettu

Kirjoittaja on Pälkäneen kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?