Muutama päivä sitten oli Aamulehden etusivulla kuva upeasta maalaismaisemasta: iso peltoaukea Pirkkalasta, kunta oli hankkinut alueen kaavoitettavaksi asumiskäyttöön. Tämäntapaista peltojen rakentamista esiintyy suurempien asutuskeskusten ympäristössä, mutta myös pienempien kuntakeskusten läheisyydessä, kuten täällä Pälkäneellä. Itse asiassa käytäntö on vallalla koko Etelä- ja Keski-Suomessa Oulua myöten. Se on hyvin surullista ja valitettavaa, etten sanoisi edesvastuutonta päättäjiltä. Ei ymmärretä sitä, että rakennetut peltoalueet ovat ikuisesti pois elintarviketuotannosta. Sama koskee maanteiden valtaväyliä, nehän on pyritty tähän saakka rakentamaan peltoalueiden halki.
Suomi on harvaan asuttu maa. Täällä olisi mahdollista rakentaa, kuten laulussa sanotaan, ”joka niemeen, notkoon, saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa”. Onhan nämä metsän reunat, rinteet, notkelmat aivan eri tason asumisympäristö kuin joku tasainen peltoaukeatalo tontilla, jossa ei voi pieraista naapurin kuulematta.
Joku voi mainita, että Suomessa on peltoja liikaa. Voi se näin olla juuri tällä hetkellä, kun tuotanto on tehotuotantoa, paljon tehokkaampaa kuin joitain vuosikymmeniä sitten, silloin kun kaikki pienetkin tilkut olivat viljelyssä. Mutta jos oikeasti näin on, niin pantakoot ylimääräiset metsää tuottamaan, ja kartoitetaan kaikki metsitetyt pellot. Kartoitus on tärkeää siksi, että eihän kukaan voi tietää esim. 100 tai 200 vuoden kuluttua, että tämä metsä oli ennen peltoa. Tämä siitä syystä ja siltä varalta, että maatalous ja elintarviketuotanto voivat olla tulevaisuudessa Suomelle elinkeino isolla E:llä. Ei muuta kuin metsitetyt, kartoitetut pellot puut poikki, kannot ylös ja viljelemään. Se käy nykyaikana ja tulevaisuudessa koneilla hienosti, toisin kuin pellonraivaus Koskelan Jussilta lapiolla ja kuokalla (Täällä pohjantähden alla).
Maapallo saastuu, alueita autioituu ja viljelykelpoiset alueet vähenevät. Onneksi täällä meillä ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että voimme tuottaa puhtaita ja terveellisiä elintarvikkeita jatkossakin, ehkä tulevaisuudessa myös muulle maailmalle. Eipä silti, jo tälläkin hetkellä ruoalle olisi kysyntää maailmalla, ikävä kyllä missä näin on, siellä valtavia määriä ihmisiä kuolee vuosittain nälkään.
Suomessahan ei tehdä kauaskantoisia päätöksiä missään muussa kuin ydinjätteen loppusijoituksessa. Entäs sitten, kun maailman väkiluku taas kasvaa miljardilla tai kahdella?
Tämän päivän ihmiselle tuntuu olevan tärkeintä elämässä älypuhelin, tapletti, sometus, Feispuuk, videot, stereot ja metallihohtovärinen uusi auto. Mutta näinhän ei ole: loppupeleissä tärkein on ruoka, ruoka ja ruoka.
Minä olen tätä mieltä, joku tyhmempi voi olla eri mieltä.
Pentti Tuominen
Aitoo
